Kokosimme 9 kysymystä ja vastausta, jotka auttavat ymmärtämään, mistä suojelutyölaissa ja hoitajien työtaistelutoimissa on kyse.
1. Estääkö suojelutyölaki hoitajien lakko-oikeuden?
Ei estä. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä säilyy oikeus lakkoilla myös jatkossa, myös teho-osastoilla. Laki rajaa lakko-oikeutta vain sen verran kuin on välttämätöntä ihmisten hengen turvaamiseksi viimesijaisena keinona sellaisissa tilanteissa, joissa suojelutyöstä ei olla valmiita neuvottelemaan lainkaan ja kaikki muut keinot ovat riittämättömiä. Lain perusteella yksittäisille työtaisteluun osallistuville hoitajille ei voida kohdistaa uhkasakkoja tai muita sanktioita. Jos hoitaja määrätään suojelutöihin ja hän päättää olla menemättä töihin, häntä ei sakoteta päätöksestä tai haeta kotoa.
Lain keskeisin osa on neuvotteluvelvoite. Kummankin osapuolen, sekä työntekijöiden että työnantajan, on yhdessä neuvoteltava suojelutyöstä ennen kuin järeämpiä keinoja voidaan edes harkita. Neuvottelun lisäksi työnantaja velvoitetaan hakemaan ensin ratkaisuja kaikista käytettävissä olevista muista keinoista, kuten työntekijöiden siirroista ja ostopalveluista, ennen lain soveltamista. Lainkin keinoista ensisijaisia ovat työtehtävien muutokset ja muut työn järjestelyt.
2. Puolustaako Vasemmistoliitto hoitajien oikeutta mennä lakkoon?
Vasemmistoliitto puolustaa kaikkien, myös elintärkeitä tehtäviä työssään suorittavien työntekijöiden kuten hoitajien, työtaisteluoikeutta. Työtaisteluoikeus, oikeus lakkoon ja muihin työtaistelutoimiin on keskeinen perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain viimesijaisena keinona ja vain niin rajatusti kuin on välttämätöntä.
Vasemmistoliitolle on kynnyskysymys, että suojelutyölaki on tarkkarajainen ja kohdistuu vain sellaisiin tiedossa oleviin uhkatilanteisiin, joissa on kyse ihmisten hengen turvaamisesta ja kuolemien estämisestä. Suojelutyöhön osallistuu vain vähimmäinen määrä työntekijöitä valtaosan ollessa lakossa.
3. Mitä suojelutyö tarkoittaa?
Suojelutyö tarkoittaa, että vaikka suurin osa työntekijöistä on lakossa, tekee pieni osa heistä edelleen tarkkaan rajatuissa tehtävissä työtä varmistaen, ettei lakosta aiheudu äärimmäistä vahinkoa, kuten sivullisten kuolemia.
Suojelutyötä on myös muilla aloilla kuin sosiaali- ja terveysalalla. Suojelutyö voi koskea esimerkiksi kriittisen laitteiston turvaamista tai voimaloiden sekä vesihuollon kriittistä toimintaa. Julkisella sektorilla virassa olevilla on virkasopimukseen pohjautuva velvoite suojelutyöhön.
Suojelutyöstä huolimatta lakoilla on aina merkittävä haittavaikutus, mihin perustuu myös niiden teho. Lain tarkoituksena ei ole estää sen kaikkia haittavaikutuksia eikä siten puuttua työmarkkinaosapuolten välisiin neuvotteluihin palkasta ja työehdoista.
4. Miksi suojelutyölaki säädettiin?
On lainsäätäjien vastuu turvata ihmishenkiä. Lain säätäminen on hallituksen oikeudellinen velvoite tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa suojelutyöstä on kieltäydytty, sillä oikeus elämään on meille kaikille kuuluva keskeinen ihmisoikeus. Suojelutyön puuttuminen vaarantaisi osalta potilaista tämän ihmisoikeuden toteutumisen.
Nyt säädettävä laki velvoittaa sekä työnantaja- että työntekijäosapuolen neuvottelemaan suojelutyöstä. Tällä pyritään varmistamaan ihmishenkien turvaaminen. Kyseessä on ensimmäinen kerta Suomen historiassa kun, suojelutyötä ei anneta, mikä tekee tilanteesta erittäin poikkeuksellisen.
Hoitajat ovat oikeassa todetessaan, että hoitajapula vaarantaa ihmishenkiä joka päivä niin sanotuissa normaalioloissakin. Tilanne on aina vaarallinen, kun hoitajia on vuorossa liian vähän. Tätä ei kuitenkaan voi verrata tilanteeseen, jossa ihmishenget ovat välittömästi vaarassa siksi, että hoitajia ei ole vuorossa ollenkaan ja kaikki toiminnot ajetaan alas.
On selvää, ettei suojelutyölaki ratkaise sosiaali- ja terveysalan valtavia ongelmia: Se ei ratkaise työvoimapulaa eikä paranna työntekijöiden jaksamista. Se ei turvaa laadukasta hoitoa. Tämä laki vastaa kiireelliseen tarpeeseen suojata ihmisiä kuolemalta ja terveyden vakavalta vaarantumiselta – sotealan kriisiin on sen sijaan vastattava palkankorotuksilla
5. Miten laki vaikuttaa työnantajaan?
Laki velvoittaa sekä työnantaja- että työntekijäosapuolen neuvottelemaan suojelutyöstä. Vastuu riittävästä suojelutyöstä ei siis ole yksin eikä ensisijaisesti hoitajajärjestöillä, vaan osapuolten on yhteistyössä neuvoteltava, sovittava ja huolehdittava riittävästä suojelutyöstä.
Työnantajan on ennen järeämpiä keinoja pyrittävä käyttämään muita mahdollisia keinoja suojelutyön hoitamiseksi. Ennen aluehallintoviraston määräyksiä työnantajan on osoitettava, mihin toimiin se on ryhtynyt ja miksi muut keinot eivät ole olleet riittäviä.
Suojelutyöhön velvoitettavalle työntekijälle tulee lain mukaan myös maksaa korotettu korvaus työstään. Paitsi että korotettu korvaus on oikeudenmukaisempaa työntekijälle, se myös kannustaa työnantajia löytämään ratkaisun muuta kautta. Lain soveltaminen tulisi työnantajille kalliiksi ja kannattomaksi.
6. Miten nyt hyväksytty laki eroaa hallituksen alkuperäisestä esityksestä?
Alkuperäisessä lakiesityksessä oli lukuisia ongelmia, joita vasemmistoliitto pyrki ja onnistui korjaamaan sekä ennen hallituksen esityksen antamista että eduskuntakäsittelyssä.
Alkuperäisessä muodossaan ehdotettu laki olisi rajoittanut lakko-oikeutta laajasti ja ilman hyväksyttäviä perusteita. Nyt hyväksytty laki on tarkkarajainen ja kohdistuu vain aloihin, joihin kohdistuu työtaistelutoimia, joissa suojelutyö on välttämätöntä ja vain sen aikaa, kun akuutti uhka on päällä.
Koko lain soveltaminen edellyttää sitä, että potilaiden henkeen tai terveyteen kohdistuu vakava vaara, mikä lain soveltamisella voidaan estää. Tarkoituksena on turvata ainoastaan välttämättömät toimet hengen ja terveyden vakavan vaarantumisen ehkäisemiseksi. Laissa ei kohdisteta uhkasakkoja yksittäisille hoitajille. Laista on myös poistettu aluehallintoviraston mahdollisuus siirtää lakkoa toistuvasti, mikä olisi kaventanut lakko-oikeutta merkittävästi.
Neuvotteluiden aikana lakiesitykseen tehtiin muun muassa seuraavat muutokset:
- Vastuu riittävästä suojelutyöstä ei ole vain hoitajajärjestöillä. Työnantajien ja työntekijäjärjestöjen on yhdessä neuvoteltava, sovittava ja yhteistyössä huolehdittava riittävästä suojelutyöstä.
- Laki on tarkkarajainen ja sisältää vain ne alat, joihin kohdistuu ajankohtaisia työtaistelutoimia. Vasemmistoliitolle oli kynnyskysymys, ettei laissa rajoiteta lakko-oikeutta ”varmuuden vuoksi”. Laki on voimassa 31.1.2023 asti.
- Hoitajat voivat jatkossakin poistaa itsensä Valviran ammatinharjoittajarekisteristä.
- Työntekijälle maksetaan suojelutyömääräyksestä korotettua palkkaa.
- Mahdollisuus määrätä uhkasakkoja yksittäisille hoitajille poistettiin laista. Yksittäinen hoitaja ei päätä itse, millä tavalla työtaisteluja käydään. Osallistuminen liiton järjestämään lakkoon on ymmärrettävä ja vaikuttava keino, jolla hoitajat vaativat oikeutetusti parempia työehtoja ja palkkausta.
- Aluehallintovirastot eivät voi kieltää lakkoja siirtämällä niitä loputtomasti. Eduskunnalle annetussa alkuperäisessä esityksessä aluehallintovirastoille annettiin mahdollisuus lykätä lakon alkua toistuvasti. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että AVI olisi voinut siirtää lakkoa aina uudelleen ja uudelleen. Myös tämä epäkohta korjattiin eduskuntakäsittelyssä. Jokaisella on oltava oikeus työtaisteluun, eikä tätä oikeutta saa estää.
7. Miksei hallitus yksinkertaisesti maksa hoitajille lisää palkkaa?
Nyt äänestykseen tuleva suojelutyölaki ei ratkaise millään tapaa lakkojen taustalla olevan ongelman ydintä eli hoitoalan työvoimapulaa. Hoitajien työtaistelu on vahvasti perusteltu ja oikeutettu. Potilasturvallisuuden takaamisen on oltava päättäjien huolenaiheena myös silloin, kun päällä ei ole akuuttia lakonuhkaa. Valitettavasti potilasturvallisuus vaarantuu Suomessa joka päivä riittämättömän työvoiman vuoksi. Ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on työmarkkinaosapuolten välinen neuvottelusopu, jossa työntekijöiden työehtoja ja palkkausta parannetaan.
Hallitus tai eduskunta eivät ole osapuolia hoitajien palkkaneuvotteluissa, mutta kun työnantaja- ja työntekijäjärjestöt pääsevät neuvottelusopuun, olemme valmiita varaamaan valtion budjetista rahat palkkaohjelman toteuttamiseksi.
Neuvottelut työmarkkinapöydän äärellä käydään siis Tehyn, SuPerin ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n välillä. Kun sopimus osapuolten välillä on tehty, hallituksen on varattava tarvittavat rahat palkankorotusten kustantamiseksi. Mikäli hyvinvointialueille kohdistettaisiin rahaa ilman, että palkankorotuksista on sovittu työehtosopimuksessa, ei ole mitään takeita siitä, että raha menisi nimenomaan hoitajien palkkoihin.
8. Kenen vika on, että tähän tilanteeseen ollaan ajauduttu?
Tämä tilanne ei ole hoitajien vika.
Sosiaali- ja terveysalan ahdinko on pahentunut vuosi vuodelta useiden vaalikausien ajan. Hoitajien työehdot ja palkka ovat kehittyneet monia muita aloja heikommin, varsinkin suhteessa työn vaativuuteen, eivätkä he saa riittävää korvausta tärkeästä työstään. Tämä on osaltaan johtanut alan veto- ja pitovoiman heikkenemiseen. Heikkojen työehtojen myötä alalla on valtava työntekijäpula. Kun työntekijöitä on liian vähän, on työ entistä raskaampaa niille, jotka alalla yhä ovat.
Sote-alan työvoimakriisi voidaan ratkaista vain reiluista työehdoista sopimalla.
Keväästä alkaen alalla on käyty työehtoneuvotteluja. Sopua ei kuitenkaan ole syntynyt ja hoitajaliitot ovat pyrkineet vauhdittamaan neuvotteluja uhkaamalla lakoilla ja joukkoirtisanomisilla.
Keväällä julkisuudessa nousi esiin mahdollisen potilasturvallisuuslain säätäminen riittämättömään suojelutyöhön vedoten. Vasemmistoliitto ei kannattanut lakia, eikä sitä koskaan tuotu hallituksen käsittelyyn. Korostimme, että ratkaisua tulee hakea palkkaohjelman avulla.
Tilanne nousi uudestaan esiin tänä syksynä, kun Tehy ja Super ilmoittivat uusista lakkoaikeista. Usean päivän mittaiset lakot päätettiin kohdistaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hoitoon, kuten teho-osastoille ja kotihoitoon. Liitot ilmoittivat, että toisin kuin keväällä näissä lakoissa suojelutyötä ei annettaisi lainkaan. Normaalisti lakkojen aikana liitot suostuvat tekemään niin sanottua suojelutyötä. Liittojen tämän syksyinen ilmoitus tarkoitti, ettei teho-osastoilla tai kotihoidossa olisi lakon aikana yhtäkään lakon piirissä olevaa työntekijää hoitamassa yhtäkään potilasta.
9. Miten tästä eteenpäin?
Neuvottelut palkankorotuksista hoitoalalle jatkuvat. Valtakunnansovittelija on ilmoittanut, että Tehyn ja SuPerin työriidan osapuolet tapaavat jälleen maanantaina 19.9. Hoitajajärjestöt ovat ilmoittaneet valmistelevansa joukkoirtisanoutumisia neuvotteluiden tehostamiseksi.
Vasemmistoliiton mielestä hoitajat ansaitsevat nykyistä paremman palkan ja työehdot. Kun sopu palkankorotusten suuruudesta on neuvotteluissa löytynyt, on vasemmistoliitto valmis osoittamaan riittävät rahat niiden toteuttamiseksi.
Vasemmistoliitto haluaa jatkaa hallituksessa ja saattaa yhdessä loppuun kauden viimeisetkin tärkeät lakihankkeet. Tämä hallitus on tuonut näkyville konkreettisesti sen, että vuosikausia jatkuneelle leikkauspolitiikalle on olemassa vaihtoehto.
Tällä hallituskaudella hyväksytty hoitajamitoitus ja muut panostukset julkiselle sektorille ovat puolustamisen arvoisia saavutuksia. Seuraavissa vaaleissa määritellään, saadaanko sotealaa vahvistettua edelleen vai kohdistuuko siihen leikkauksia oikeiston johdolla.