Ja­ri Myl­ly­kos­ki: Isom­pi osuus ruo­an hin­nas­ta tu­li­si pää­tyä tuot­ta­jal­le

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski korosti, että jako kaupan ja alkutuottajien saamien korvausten välillä on epäreilu. Myllykoski käytti vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin välikysymystä maataloudesta ja ruoantuotannon turvaamisesta. 

Ruoan hinnan noustessa kaupat tekevät kovia tuloksia, mutta viljelijä saa liian pienen korvauksen työstään.

– On selvää, minne raha menee. On myös selvää, että isompi osuus ruoan hinnasta tulisi päätyä ruoan tuottaneelle, Myllykoski sanoo.

Maatalouden kannattavuuskriisin taustalla on globaalin maatalousmarkkinan epävakaus, riippuvuus fossiilisista tuotantopanoksista ja Venäjän hyökkäyssota. 

 – Maatalouden kriisi on todellinen ja vakava, mutta kriisin sysääminen yksinomaan tämän hallituksen harteille on kohtuutonta. Tämä kriisi johtuu esimerkiksi siitä, että ulkomaiset, fossiiliset maatalouden tuotantopanokset ovat kallistuneet, Myllykoski sanoo.

Vasemmistoliitto korostaa, että sota- ja energiakriisissä on tuettava koko yhteiskuntaa. Hallitus on ohjannut ruoantuotannolle tukea yli 200 miljoonaa euroa. Maatalous saa hätäapua myös sähköveron alennuksesta ja tulevaisuuden turvaa hyödyntämällä Euroopan komission maatalouselinympäristöjen ennallistamiseen osoittamia rahoja. 

Jotkut maanviljelijät ovat erityisen tuen tarpeessa. Erityisesti karjatiloilla toimivat, sukupolvenvaihdoksen ja tuoreita sijoituksia tehneet nuoret ovat merkittävässä velkapaineessa. 

– Tämä on hälyttävä kehityskulku, ja juuri nuoria alalle tulleita viljelijöitä pitää pystyä tukemaan, Myllykoski sanoo.

Myllykoski kritisoi myös opposition välikysymyksessä esittämää väitettä siitä, että maatalouden tehtävä on tuottaa ruokaa, eikä toimia hiilinieluna. Väite on populistinen, ja vastakkainasettelu on heikko. 

– Ilmaston kuumeneminen globaalisti heikentää ruoan tuottamisen olosuhteiden vakautta. Ilmasto on saatava tasapainoon, sillä se on ruoan tuottamisen välttämätön ennakkoehto – sekä meillä että muualla, Myllykoski toteaa.


Kansanedustaja Jari Myllykosken puhe 7.12.2022

 

Arvoisa puhemies,

Maatalouden kriisi on todellinen ja vakava, mutta kriisin sysääminen yksinomaan tämän hallituksen harteille on jokseenkin kohtuutonta. Kaikki me tiedämme, että tämä hallitus ei ole säätänyt lannoitteiden hintaa tai päättänyt Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, saati määritellyt globaaleja öljyn tai sähkön hintoja. Me vasemmistossa näemme koko kuvan, vaikka meitä arvostellaan kyvyttömyydestä nähdä alkutuotannon tärkeys.

Tämä kriisi johtuu siitä, että ulkomaiset, fossiiliset maatalouden tuotantopanokset ovat kallistuneet sen lisäksi, että fossiiliriippuvuus tulee kalliiksi ylipäätään myös pidemmässä katsannossa.

Hallitus on myös tukenut suomalaista maataloutta koronakriisin aikana, kuten myös välikysymyksessä myönnetään. On kuvaavaa, että oppositio tuomitsee ensimmäisellä hengenvedolla velan ottamisen ja toisella vaatii hallitusta tukemaan maataloutta. Milläs tuet, jos velkaa ei saa tässäkään, koko yhteiskuntaa koskevassa sota- ja energiakriisissä ottaa? Opposition täytyy kertoa, keneltä otetaan pois, jos lisätukirahat pitää löytää kehyksen sisältä.

Ketkä suomalaisista jätetään heitteille ensi talvena? Vasemmiston vastaus on, koitetaan huolehtia kaikista.

Arvoisa puhemies,

Hallitus on reagoinut maatalouden kriisiin uusin tukimuodoin. Viime keväänä päätettiin huoltovarmuuspaketista, josta ruuantuotannolle ohjattiin yli 200 miljoonaa euroa. Oliko kaikki kohdennettu oikein ja onko panostus ollut riittävä sitä voi pohtia, oliko ruuan tuotanto ja huoltovarmuus keskiössä? Sen jälkeen maatalouden energiaveroa on palautettu tiloille kesäkuussa, pohjoista lisätukea maksettiin elokuussa ja uutta mukautustukea maksettiin syyskuussa.

Pidemmän aikavälin tukea ovat esimerkiksi sähköveron alennus EU-minimiin, josta maatalouskin saa pientä hätäapua. Tuuleen huutamisella tai syyllistämisellä ei tätä maata rakenneta tai maataloutta pelasteta.

Todellisia vastauksia suomalaisen maatalouden tilaan ovat pitkäjänteinen panostaminen huoltovarmuuteen kotimaisen ruuantuotannon turvaamisen kautta. Samoin myös epäreilu työn arvon jakautuminen kaupan ja alkutuottajan välillä tulee korjata.

Viljelijä saa tällä hetkellä aivan liian pienen korvauksen työstään, ruuan hinta nousee, suomalaiset maksavat ruuasta enemmän ja kauppa tekee kovia tuloksia. On selvää, minne raha menee. Hintasopimusjärjestelmää tulee kaupan ja tuottajan välillä tulee kehittää joustavammaksi.

Jos markkina muuttuu, hinnan pitäisi muuttua suuntaan ja toiseen nopeammin. Tähän taas päästään byrokratiaa selkeyttämällä ja uudet, komission ennallistamiseen osoittamat rahat myös maatalouselinympäristöissä hyötykäyttöön laittamalla.

On nimittäin niin, että samat toimet ovat usein vastaus, sekä maatalouden rahalliseen kannattavuuteen että, maatalousmaiden tilan parantamiseen. Tästä esimerkkinä uudistava viljely: kun maan kasvukunto paranee, sadot paranevat, lannoitteiden tarve vähenee ja pellon ekologia paranee. Kaikki voittavat. Lannoiteriippuvuudesta pääseminen on myös turvallisuuskysymys, ja sekin koituu myös oman Itämeremme ja muiden vesistöjemme parhaaksi.

Arvoisa puhemies,

On myös nähtävä, että osalla viljelijöistä menee kohtuullisesti niillä, joilla ei ole investointi velkaa pohjalla ja tuotantosuunta sopii aikaan, pystyvät pinnalla. On siis tapahtunut yhteiskunnallista jakautumista myös maanviljelijöiden keskuudessa.  Karjatiloilla toimivat sukupolvenvaihdoksen tehneet nuoret, juuri investoineet yrittäjät ovat hirveässä velkapaineessa tämä on hälyttävä kehityskulku, ja juuri nuoria alalle tulleita viljelijöitä meidän pitää pystyä tukemaan.

Tähän täsmälääkkeeksi voisi sopia valtion takaamat vapaavuodet lainanlyhennyksistä. Meillä on myös työkaluja siihen, ettei tilanne romahda nykyisestä, laitetaan tukien maksatusaikataulut kuntoo eikä ihmetellä.

Arvoisa puhemies,

Vielä lopuksi haluan korjata erään välikysymyksessä esitetyn populistisen väitteen. Välikysymyksessä lohkaistaan, että “Maatalouden tehtävä tuottaa ruokaa eikä toimia hiilinieluna”. Tämä on väärä vastakkainasettelu, sillä ilmaston kuumeneminen globaalisti heikentää ruuan tuottamisen olosuhteiden vakautta joka puolella pitkällä aikavälillä.

Ilmasto on saatava tasapainoon, sillä se on ruuassa pysymisen ja sen tuottamisen välttämätön ennakkoehto, sekä meillä että muualla. Aavikoituva maapallo ei ole vastaus ruuantuotannolle.