Honkasalo tiedustelee sisäministeriltä, aiotaanko poliisin toimintatapoja mielenosoitusten yhteydessä selvittää ja aiotaanko poliisin koulutusta kokoontumisvapaudesta kehittää. Honkasalo haluaa varmistaa, että jatkossa mielenosoitusten yhteydessä poliisin toiminta perustuu kokoontumisvapauden turvaamiselle ja poliisi toimii tilanteissa yhteenottoja sekä ylilyöntejä ehkäisten perus- ja ihmisoikeudet turvaavalla tavalla.
– Mielenosoitusvapaus on demokratian kannalta keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Siihen puuttumisen oikeudellinen kynnys on korkea, vaikka mielenosoituksiin liittyisi esimerkiksi sivullisille aiheutuvaa häiriötä tai keinoja pidettäisiin kiistanalaisina, Honkasalo muistuttaa.
Honkasalo katsoo, että poliisin vuoden takaisten, rikostutkintaan johtaneiden ylilyöntien jälkeen poliisi vaikuttaa muuttaneen toimintatapojaan. Tuolloin poliisi käytti rauhanomaisiin mielenosoittajiin pippurisumutetta useita kertoja lähietäisyydeltä. Kesän ja syksyn aikana poliisin toiminta mielenosoitusten yhteydessä on Honkasalolta vaikuttanut pääosin asialliselta. Viime viikonvaihteen aikana poliisin toiminta on kuitenkin puhuttanut ja toimintatavat ovat herättäneet hämmennystä.
Honkasalo viittaa kysymyksessään poliisin reaktioihin perjantaina Valtioneuvoston linnan ympäristössä järjestetyn mielenosoituksen aikana. Honkasalo kummeksuu muun muassa poliisin kommenttia, jonka mukaan ”valtiojohtoon vaikuttamista ei hyväksytä”:
– Kannanotto sopii huonosti demokraattisen maan poliisille. Kokoontumisvapauden keskeinen tarkoitus on mahdollistaa kansalaisten vaikuttaminen päätöksentekoon.
Honkasalo kiinnittää myös laajemmin huomiota poliisin perjantaiseen viestintään, jonka mukaan tapahtumiin liittyi väkivallan uhkaa. Helsingin poliisin tiedotteen mukaan tilanteessa arvioitiin turvallisuuden heikentyneen siten, että valtioneuvoston turvallisuushenkilökunta olisi ohjannut tasavallan presidentin, ministerit ja virkamiehet ulos rakennuksesta vaihtoehtoisten reittien kautta. Valtioneuvoston oman turvallisuusasiantuntijan mukaan mielenosoitus ei vaikuttanut valtioneuvoston toimintaan, vaan toiminta jatkui normaalina koko ajan. Myös tasavallan presidentti sekä ainakin kaksi valtioneuvoston jäsentä ilmaisivat nopeasti, ettei poliisin kuvailemaa ”evakuointia” tai muuta tavallisuudesta poikkeavaa heidän kokemuksensa mukaan ollut tapahtunut, vaan valtiojohdon kulku Valtioneuvoston linnaan ja sieltä pois oli tapahtunut normaaliin tapaan tavanomaisia reittejä. Poliisi on sittemmin myöntänyt arvioineensa mielenosoituksen aiheuttaman turvallisuusuhan väärin ja epäonnistuneensa viestinnässä. Valtioneuvoston linnassa on ollut rauhallista eikä konkreettista uhkaa ole ollut.
Honkasalo arvelee, että osin kyse lienee viestinnällisistä epäonnistumisista, mutta painottaa asiallisen viestinnän olevan kriittinen osa poliisin toimintaa:
– On positiivista, että poliisi viestii toiminnastaan avoimesti ja aktiivisesti. Ennen kaikkea viestinnän tulisi olla totuudenmukaista, asiallista ja linjassa poliisin tehtävien ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Polisiin viestintä vaikuttaa suoraan poliisia kohtaan koettuun luottamukseen, joka on elintärkeää. Poliisin viimeaikaisen viestinnän on koettu liioittelevan uhkia ja kärjistävän keskustelua sen sijaan, että toiminta keskittyisi mielenosoitusoikeuden turvaamiseen sekä provokaatioiden, yhteenottojen ja ylilyöntien ehkäisyyn.
Vakavampana kysymyksenä Honkasalo pitää kysymyksiä mielenosoituksen yhteydessä tehtyjen kiinniottojen ja mielenosoitukseen liittyvien rikosepäilyjen perusteista. Merkittävä osa perjantaina kiinniotetuista mielenosoittajista oli kiinniotettuna yli vuorokauden. Kiinnioton jatkuminen yli 12 tuntia edellyttää pidättämisen edellytysten olemassaoloa. Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos minimirangaistus epäillystä rikoksesta on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai tietyin edellytyksin jos enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta.
Poliisin kertomista alustavista rikosnimikkeistä niskoittelu ei ole riittävän vakava peruste pidättämiseen, kun taas törkeä julkisrauhan rikkominen on, samoin kuin kokouksen estäminen. Julkisrauhan rikkominen tarkoittaa tekoa, jossa henkilö tunkeutuu esimerkiksi virastoon eikä teosta aiheutunut haitta ole vähäinen. Törkeänä julkisrauhan rikkomista voidaan pitää väkivaltatarkoituksen perusteella tai jos teon kohteena on esimerkiksi valtioneuvoston rakennus. Teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tapauksen yhteydessä ei ole kerrottu, että mielenosoittajia olisi tunkeutunut tai pyrkinyt tunkeutumaan sisälle Valtioneuvoston linnaan. On siis kyseenalaista, soveltuuko julkisrauhan rikkominen rikosnimikkeenä – sen enempää perusmuotoisena kuin törkeänä tekomuotona – tapahtumiin.
Vielä kummallisemmalta vaikuttaa epäily rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä kokouksen estämisestä eli yleisiä asioita varten tarkoitetun kokouksen estämisestä käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla. Tällaisesta ei ole viitteitä. Mielenosoituksen yhteydessä ei ole kerrottu väkivallasta eikä mitään kokousta ole ilmeisesti estetty.
– Pidättäminen edellyttää todennäköisiä syitä epäillä henkilöä kyseisistä rikoksista. Poliisi ei voi valikoida rikosepäilyihin rikosnimikkeitä sen mukaan, millaisia pakkokeinoja mikäkin nimike mahdollistaa. Herää kysymys, onko näin kuitenkin tapahtunut, Honkasalo ihmettelee.
Honkasalo viittaa kysymyksessään myös Elokapina-mielenosoitusten yhteydessä uutisoituun tapaukseen, jossa käsityksensä mukaan poliisin ohjeita noudattanut, lehdistökorttia kantanut kuvajournalisti on kertonut poliisin kuulustelleen häntä ja uhanneen antaa sakot niskoittelusta. Kysymyksessä listataan myös sosiaalisessa mediassa levinnyt myös video, jossa äärioikeistolaisena tunnettu, Elokapina-mielenosoitusten yhteydessä vastamielenosoituksia järjestänyt ja mielenosoittajien häirintään pyrkinyt henkilö keskustelee poliisin kanssa ja saa tältä tiedon Pitkälläsillalla käynnistyneestä Elokapina-mielenosoituksesta. Ihmetystä on aiheuttanut myös Helsingin poliisin komisarion esiintyminen Elokapinaa häirinneen, toimittajana esiintyvän henkilön verkkolähetyksessä. Komisariota haastatellut henkilö on aiemmin MV-lehden taustalla toiminut ja nykyään ”Toimittajaliiton” perustajiin kuuluva henkilö. Lähetyksessä komisario kertoo näkemyksiään kaasusumutteen käytöstä ja vaikuttaa kritisoivan riittämättömiä mahdollisuuksia käyttää voimankäyttövälineitä mielenosoitusten hajottamiseen.
Lisätietoja:
Veronika Honkasalo, 040 555 9409
Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan alla.
Kirjallinen kysymys poliisin toiminnasta mielenosoitusten yhteydessä
Eduskunnan puhemiehelle
Mielenosoitusvapaus on demokratian kannalta keskeinen perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattu perus- ja ihmisoikeus, jonka sisältöä ja merkitystä täsmennetään useiden kansainvälisten valvontaelinten kannanotoissa. Oikeuteen liittyviä näkökohtia on koottu esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitean viime vuotisessa yleiskommentissa. Kokoontumisvapauteen puuttumisen oikeudellinen kynnys on korkea, vaikka mielenosoituksiin voi usein luonteenomaisesti liittyä esimerkiksi sivullisille aiheutuvaa häiriötä tai keinoja voidaan pitää kiistanalaisia.
Lokakuun alussa uutisoitiin, että kuusi Helsingin poliisilaitoksen poliisia on epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisista sekä pahoinpitelyistä. Epäilyt liittyvät viime lokakuussa tapahtuneeseen kaasusumutteen käyttöön mielenosoittajia vastaan. Asia on siirtynyt syyteharkintaan apulaisvaltakunnansyyttäjälle. Saman järjestön mielenosoitukset ovat puhuttaneet myös tänä syksynä. Vuoden takaisten räikeiden ylilyöntien jälkeen poliisi vaikuttaa selkeästi muuttaneen toimintatapojaan ja erityisesti voimankäyttöään vastaavien mielenosoitusten yhteydessä. Kesän ja syksyn aikana poliisin toiminta mielenosoitusten yhteydessä on vaikuttanut pääosin asialliselta. Viime viikonvaihteen aikana poliisin toiminta on kuitenkin puhuttanut ja moni poliisin toimintatapa on herättänyt hämmennystä niin kansalaiskeskustelussa kuin mediassa.
Poliisin tilannekuva, reaktiot ja viestintä
Perjantaina 8.10. Valtioneuvoston linnan ympäristössä järjestetyn mielenosoituksen aikana Helsingin poliisilaitos kertoi Twitterissä osan mielenosoittajista lukittautuneen Valtioneuvoston linnan edustalle. Poliisin viestin mukaan ”Valtioneuvoston linnan uloskäyntien miehittämistä ja valtiojohtoon vaikuttamista ei hyväksytä”. Poliisin sanavalinnat herättivät ihmetystä. Sotilaallinen ”miehittäminen”-termi vaikutti aiheyhteydessä oudolta. Vielä erikoisempi oli maininta, jonka mukaan ”valtiojohtoon vaikuttamista ei hyväksytä”. Kannanotto sopii huonosti demokraattisen maan poliisille. Perus- ja ihmisoikeutena suojatun kokoontumisvapauden keskeinen tarkoitus on mahdollistaa kansalaisten vaikuttaminen päätöksentekoon.
Poliisin mukaan perjantain 8.10. tapahtumiin liittyi väkivallan uhkaa ja pyrkimyksiä vaikuttaa valtioneuvoston istuntoon. Poliisin tiedotteen mukaan tilanteessa arvioitiin turvallisuuden heikentyneen siten, että valtioneuvoston turvallisuushenkilökunta olisi ohjannut tasavallan presidentin, ministerit ja virkamiehet ulos rakennuksesta vaihtoehtoisten reittien kautta. Sen sijaan valtioneuvoston oman turvallisuusasiantuntijan mukaan mielenosoitus ei vaikuttanut valtioneuvoston toimintaan, vaan toiminta jatkui normaalina koko ajan.
Myös tasavallan presidentti sekä ainakin kaksi valtioneuvoston jäsentä ilmaisivat nopeasti, ettei poliisin kuvailemaa ”evakuointia” tai muuta tavallisuudesta poikkeavaa heidän kokemuksensa mukaan ollut tapahtunut, vaan valtiojohdon kulku Valtioneuvoston linnaan ja sieltä pois oli tapahtunut normaaliin tapaan tavanomaisia reittejä.
Helsingin poliisi on sittemmin myöntänyt arvioineensa mielenosoituksen aiheuttaman turvallisuusuhan Valtioneuvoston linnalla väärin ja epäonnistuneensa viestinnässä. Virheiden syyksi on kerrottu väärinkäsitykset. Nyt myös poliisi on kertonut, että Valtioneuvoston linnassa on ollut rauhallista eikä konkreettista uhkaa ole ollut.
Viikonlopun epäselvyyksissä lienee osin kyse viestinnällisistä epäonnistumisista. On positiivista, että poliisi viestii toiminnastaan avoimesti ja aktiivisesti. Ennen kaikkea viestinnän tulisi olla totuudenmukaista, asiallista ja linjassa poliisin tehtävien ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Poliisin viestintää ohjaavat poliisilain, poliisin hallinnosta annetun lain, hallintolain ja julkisuuslainsäädännön periaatteet siinä missä viranomaisen muutakin toimintaa. Polisiin viestintä vaikuttaa suoraan poliisia kohtaan koettuun luottamukseen, jonka ansaitseminen on elintärkeää turvallisuudesta vastaavalle viranomaiselle. Poliisin viimeaikaisen viestinnän on koettu liioittelevan uhkia ja kärjistävän keskustelua sen sijaan, että toiminta keskittyisi mielenosoitusoikeuden turvaamiseen sekä provokaatioiden, yhteenottojen ja ylilyöntien ehkäisyyn.
Pakkokeinot ja rikosnimikkeet
Suuri joukko perjantaina 8.10. kiinniotettuja mielenosoittajia oli kiinniotettuna vielä lauantai-iltana 9.10. Osaa kiinniotetuista pidettiin putkassa yli vuorokauden. Pakkokeinolain mukaan rikosepäilyn vuoksi tehdyn kiinnioton jatkuminen yli 12 tuntia edellyttää pidättämisen edellytysten olemassaoloa. Vuorokauden kuluessa on päätettävä vapaaksi päästämisestä tai pidättämisestä. Rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos minimirangaistus epäillystä rikoksesta on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai tietyin edellytyksin jos enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta.
Poliisi on tiedottanut epäilevänsä Elokapina-mielenosoittajia rikoksista. Poliisin mukaan alustavat rikosnimikkeet ovat kokouksen estäminen, niskoittelu poliisia vastaan ja törkeä julkisrauhan rikkominen. Niskoittelu ei ole rikosnimikkeenä riittävän vakava pidättämiseen. Törkeä julkisrauhan rikkominen on. Samoin kokouksen estäminen.
Julkisrauhan rikkominen tarkoittaa tekoa, jossa henkilö tunkeutuu esimerkiksi virastoon tai sellaisen aidatulle piha-alueelle eikä teosta aiheutunut haitta ole vähäinen. Törkeänä julkisrauhan rikkomista voidaan pitää, jos tekijä on varustautunut aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä tai ilmeisenä tarkoituksena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta, tai rikoksen kohteena on esimerkiksi valtioneuvoston rakennus, kuten Valtioneuvoston linna, ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Mediassa, poliisin tiedotuksessa tai mielenosoituksessa mukana olleiden toimesta ei ole kerrottu, että mielenosoittajia olisi tunkeutunut tai pyrkinyt tunkeutumaan sisälle Valtioneuvoston linnaan, vaan mielenosoitus on tapahtunut Valtioneuvoston linnan Senaatintorin puoleisilla portailla ja ovilla, Aleksanterinkadulla katualueella ja Ritarihuoneen puistossa. On siis kyseenalaista, soveltuuko julkisrauhan rikkominen rikosnimikkeenä – sen enempää perusmuotoisena kuin törkeänä tekomuotona – tapahtumiin.
Kokoontumislain mukaan mielenosoituksen saa järjestää esimerkiksi katualueella tai muussa kokoustarkoitukseen soveltuvassa yleisessä paikassa ilman omistajan tai haltijan lupaa. Säännöksen esitöiden mukaan säännöksessä nimenomaan mainittujen alueiden lisäksi vastaavia, lainsäätäjän näkökulmasta erityisen sopivia mielenosoituspaikkoja, voisivat olla esimerkiksi julkisten rakennusten portaat tai puistot.
Vielä kummallisemmalta vaikuttaa epäily rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä kokouksen estämisestä eli yleisiä asioita varten tarkoitetun kokouksen estämisestä käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla. Tällaisesta ei ole viitteitä. Mielenosoituksen yhteydessä ei ole kerrottu väkivallasta eikä mitään kokousta ole ilmeisesti estetty.
Pidättäminen edellyttää todennäköisiä syitä epäillä henkilöä kyseisistä rikoksista. Poliisi ei voi valikoida rikosepäilyihin rikosnimikkeitä sen mukaan, millaisia pakkokeinoja mikäkin nimike mahdollistaa. Herää kysymys, onko näin kuitenkin tapahtunut.
Perjantaina julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan poliisi olisi myös esimerkiksi ilmaissut, että mielenosoittajia odottaisivat syytteet mainituista teoista. Poliisi suorittaa esitutkinnan, mutta syytteiden nostaminen ei oikeusvaltiossa kuulu poliisin päätösvaltaan.
Muita viime päivinä puhututtaneita kysymyksiä
Viime päivien mielenosoitusten yhteydessä on huolestuttanut myös muun muassa Helsingin Pitkälläsillalla keskiviikkona 6.10. uutisoitu tapaus, jossa käsityksensä mukaan poliisin ohjeita noudattanut, lehdistökorttia kantanut kuvajournalisti on kertonut poliisin kuulustelleen häntä ja uhanneen antaa sakot niskoittelusta.
Sosiaalisessa mediassa on levinnyt myös video, jossa äärioikeistolaisena tunnettu, Elokapina-mielenosoitusten yhteydessä vastamielenosoituksia järjestänyt ja mielenosoittajien häirintään pyrkinyt henkilö keskustelee poliisin kanssa ja saa tältä tiedon Pitkälläsillalla käynnistyneestä Elokapina-mielenosoituksesta. Henkilö itse ilmeisesti kokee poliisin kannustaneen häntä paikalle.
Ihmetystä on aiheuttanut myös Helsingin poliisin komisarion esiintyminen Elokapinaa häirinneen, toimittajana esiintyvän henkilön verkkolähetyksessä. Komisariota haastatellut henkilö on aiemmin rasistisen valemedia MV-lehden taustalla toiminut ja nykyään Journalistiliittoa häiriköineen ”Toimittajaliiton” perustajiin yhdessä eräiden Kreml-mielisten tahojen kanssa kuuluva henkilö. Lähetyksessä komisario kertoo näkemyksiään kaasusumutteen käytöstä ja vaikuttaa kritisoivan riittämättömiä mahdollisuuksia käyttää voimankäyttövälineitä mielenosoitusten hajottamiseen.
Poliisihallitus on tapahtumien jälkeen ilmoittanut selvittävänsä poliisin toimintaa Valtioneuvoston linnalla. Poliisin oman selvityksen lisäksi olisi kuitenkin aiheellista saada myös riippumattoman ulkopuolisen tahon selvitys poliisin toiminnan asianmukaisuudesta ja mahdollisista kehittämistarpeista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aiotaanko poliisin toimintatapoja mielenosoitusten yhteydessä selvittää ja arvioida tai poliisin koulutusta kokoontumisvapaudesta kehittää?
Miten varmistetaan, että poliisin toimintaa mielenosoitusten yhteydessä ohjaa kokoontumisvapauden turvaaminen sekä provokaatioiden, yhteenottojen ja ylilyöntien ehkäiseminen oikeasuhtaisella ja perus- ja ihmisoikeuksia turvaavalla tavalla?
Helsingissä 13.10.2021
_______________________________
Veronika Honkasalo, vasemmistoliitto