– En vieläkään tajua tätä. Tuntuu, kuin olisin jäämässä lomalle, sanoo Malla Kantola ja nauraa.
Kantola on vasemmistoliiton puoluetoimistolla ja tapahtumissa tuttu näky. Kuluneen 20 vuoden aikana Kantola on tavannut satoja vasemmiston toimijoita, järjestänyt yhteensä satoja kokouksia ja seminaareja ja elänyt mukana puolueen ylä- ja alamäissä. Nyt Kantola valmistautuu jäämään vähintäänkin ansaitulle eläkkeelle.
– Vanha talouspäällikkö kävi täällä jokin aika sitten ja sanoi, ettei olisi arvannut, että olen täällä eläkeikään. Vastasin, että en minäkään!
Kantolan jatkajaksi hallintosihteerin tehtävään valittiin kesällä Elias Laitinen, joka aloitti työt elokuussa. Turussa asuva Laitinen siirtyi tehtävään työskenneltyään sitä ennen samankaltaisissa tehtävissä rauhanliikkeessä – aivan kuten Kantola 20 vuotta sitten.
Myös vasemmistolainen toiminta on Laitiselle tuttua: hän on toiminut puolueessa muun muassa perus- ja kunnallistasolla ja osallistunut sitä ennen opiskelijatoimintaan. Laitinen on toiminut myös ay-liikkeessä ja perustanut akavalaiseen Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin vasemmistolaisen ehdokaslistan.
Töiden aloittaminen puoluetoimistolla on tuntunut Laitisesta kaikkiaan hyvältä.
– Toimistolla on hyvä henki, vastaanotto on ollut lämmin ja työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Minulla on ollut tosi hyvä fiilis myös minun ja Mallan yhteistyöstä ja kaikesta, mitä olemme tehneet, Laitinen sanoo.
Ytimessä ihmisten palveleminen
Hallintosihteerin työ on vastannut Laitisen odotuksia myös sisällöltään.
– Mielestäni hallintosihteerin tehtävää kuvaa parhaiten ‘yleinen järjestelijä’. Paljon siitä järjestelystä menee puolueen virallisten hallintoelinten asioihin, jotka ovat tämän tehtävän keskiössä, Laitinen toteaa. Kantola nyökyttelee vieressä.
Väistyvä ja jatkava hallintosihteeri ovat yhtä mieltä siitä, että hallinnollisen työn suola on ihmiset.
– Olen tykännyt ihmisten palvelemisesta ja toisten työn mahdollistamisesta, Laitinen sanoo. Kantola näyttää vieressä peukkua ja jatkaa:
– Olemme nimenomaan muiden toiminnan mahdollistajia. Jos hallinnon hoitaa hyvin, sitä ei huomaa kukaan, mutta kaikki huomaavat, jos se hoidetaan huonosti.
20 vuotta ei ole aivan lyhyt aika hoitaa yhtä ja samaa tehtävää etenkään tämän päivän työelämässä. Kantolalla on hallintosihteerin tehtävästä paitsi vuosikymmenten kokemus myös runsaasti hiljaista tietoa kaikesta, mitä puoluetoimiston arkeen kuuluu.
Miten Kantolan saappaisiin oikein astutaan?
– Kukaan ei astu minun saappaisiini. Korvaamattomia ihmisiä on hautausmaat täynnä. Aina kun joku kysyy, miten pärjäämme ilman sinua, sanon että kuulkaa, lupaan että olette hyvissä käsissä, Kantola sanoo painokkaasti.
Laitinen kertoo, että Kantola on painottanut ensimmäisestä päivästä lähtien, että hän saa tehdä asiat omalla tavallaan.
– Nostan hattua sellaiselle asenteelle, Laitinen toteaa.
Kantolan tekemä työ saa häneltä muutenkin kehuja: uuteen pestiin tarttumista helpottaa se, että edeltäjä on halunnut pysyä kehityksessä mukana ja työskentelytavat ovat jo valmiiksi modernit.
– Mallalla on selkeästi säilynyt into ottaa haltuun uusia asioita ja kehittää tekemistään jatkuvasti.
Entä voisiko Laitinen kuvitella viihtyvänsä hallintosihteerin työssä edeltäjänsä tavoin 20 vuotta?
– Missään en ole ehtinyt niin pitkään olla, mutta tällä hetkellä kyllä tuntuu että voisin, sanoo Laitinen. Työn monipuolisuus ja monimuotoisuus tukevat ajatusta.
– Ja sinähän olet jo nyt niin luonteva osa porukkaa, että tuntuu kuin olisit ollut täällä aina! sanoo Kantola ja nauraa.
Hallintosihteeri voi lähteä puolueesta, mutta puolue ei hallintosihteeristä
Kun Kantola jää eläkkeelle marraskuun ensimmäisenä päivänä, hän on toiminut vasemmiston hallintosihteerinä päivää vajaa 20 vuotta. Sellaiseen aikaan mahtuu missä tahansa organisaatiossa sekä huippuhetkiä että aallonpohjia.
Kun Kantolalta kysyy, mikä on saanut hänet viihtymään tehtävässään niin pitkään, hän miettii hetken.
– Suurin syy ovat ihmiset, sekä puolueen toimijat että puoluetoimisto, joiden ansiosta olen kokenut oloni kotoisaksi. On ollut myös motivoivaa nähdä, että puolue kehittyy jatkuvasti parempaan ja osallistavampaan suuntaan sekä liikkeenä että toimijana.
Laitinen tarttuu Kantolan esiin nostamaan osallistavuuteen: – Osallistavuus on myös sellainen asia, mikä voi kuulua hallintosihteerin työhön ja mihin voimme osaltamme vaikuttaa.
Puoluekokoukset ovat Kantolan mukaan hallintosihteerin työn kannalta “parasta ja pahinta” aikaa: suuri kokous työllistää paljon, mutta samalla yhdessä muiden työntekijöiden kanssa valmisteltu kokous antaa fiiliksen “jes, me tehtiin tää”.
Samankaltainen, runsaasti ennakkovalmisteluja vaativa ja intensiivinen tapahtuma on myös puolueristeily. Puolueristeilyyn liittyy myös yksi Kantolan parhaista muistoista työvuosien varrelta.
– Yhdellä risteilyllä työkaverit yllättivät minut täysin. Täytin risteilyn aikaan 50 vuotta. Olin perunut omat syntymäpäiväjuhlani, jotka olisivat menneet risteilyn kanssa päällekkäin, ja lähdin risteilylle töihin. Risteilylle minut sitten kaapattiin yhteen hyttiin, joka oli täynnä lahjoja ja juomia, ja annettiin komento, että sunnuntaiaamuna et tule töihin vaan saat nukkua, Kantola muistelee.
Kantolalla on takanaan kaikkiaan 36 vuotta järjestötyötä. Kun ensimmäinen varsinainen eläkepäivä koittaa marraskuussa, hän aikoo tehdä rauhassa asioita, joita milloinkin haluaa: esimerkiksi nukkua kun nukuttaa ja lukea kirjoja.
– Työyhteisöä tulen varmasti kaipaamaan, koska porukka on tosi mukava ja henki hyvä. Ja lounasruokaloiden ruokia, sillä olen huono kokki, Kantola sanoo ja nauraa.
Kantola aikoo osallistua myös ensi tammikuussa järjestettävälle puolueristeilylle. Eikä sekään tule todennäköisesti olemaan Kantolan viimeinen puolueristeily.
– Puolue on yhteisö, josta en ole lähdössä minnekään.