Maaliskuun puolessa välissä Suomen koululaiset, opiskelijat, opettajat ja muut alan ammattilaiset ottivat suuren hypyn uuteen, kun kaikilla kouluasteilla siirryttiin käytännössä yhdessä yössä etäopetukseen. Nyt, kun toukokuun puolessa välissä peruskoulut palasivat takaisin lähiopetukseen, on etäopetuksen hyödyntämisestä käyty paljon keskustelua.
Kevät on nostanut esiin näkemyksiä etäopetuksen jatkosta ja villeimmissä ajatuksissa etäopetus nähdään uutena normaalina. Näissä puheenvuoroissa jää kuitenkin usein huomaamatta koulun laaja merkitys lasten kasvulle, hyvinvoinnille ja yhdenvertaisille oppimismahdollisuuksille. Jo nyt on kuitenkin selvää, että niin kauan kuin koronaepidemia Suomessa jatkuu, voi etäopetusta olla tarvetta hyödyntää ajoittain paikallisesti epidemiatilanteen niin vaatiessa riskiryhmiin kuuluvien opetuksessa ja riittävän väljyyden turvaamiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa. OKM valmistelee parhaillaan määräaikaista muutosta perusopetuslakiin tämän mahdollistamiseksi.
”Lähiopetus on lapsen oikeuksien ytimessä, sillä koulu on enemmän kuin vain paikka, jossa päntätään tietoja, se on elämään oppimisen keskiössä ja sillä on monipuolinen lasten hyvinvointia tukeva tehtävä.”
Vaikka isossa kuvassa etäopetus sujui meillä Suomessa olosuhteisiin nähden varsin hyvin, on kuitenkin muistettava, että joukkoon mahtuu myös niitä, joille etäopetuksesta oli selkeästi haittaa niin oppimisen kuin hyvinvoinninkin kannalta. Emme ole vielä saaneet kunnollista tutkimustietoa etäopetusjakson vaikutuksista oppimistuloksiin ja oppilaiden välisiin eroihin, ja siksi on aivan liian aikaista tehdä johtopäätöksiä tulevasta. Kun olen käynyt keskustelua eurooppalaisten kollegoiden kanssa, lähes joka maassa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten tilanne on noussut huolenaiheeksi.
Etäopetus vaikuttaa kasvattavan perhetaustan vaikutusta oppimiseen. On aivan eri asia, jos kotoa löytyy kaksi korkeakoulutettua etätyössä olevaa vanhempaa ja omat työvälineet sekä huoneet jokaiselle perheen lapselle, kuin jos kotona on vanhempi, joka ei osaa suomen kieltä tai ei muuten voi auttaa tehtävissä eikä kotoa löydy tarvittavia välineitä tai yhteyksiä etäkoulun käymiseen. Puhumattakaan perheistä, joissa on erilaisia ongelmia, kuten päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia tai väkivaltaa. Kaikki työssäkäyvät eivät myöskään ole olleet etätöissä, vaan osa vanhemmista on tehnyt töitä aivan normaalisti ja lapset ovat joutuneet olemaan kotona yksin. Näissä perheissä kulunut kevät on ollut pitkä.
”Koulun tehtävä on opetuksen ohella kasvattaa lapsia toimimaan tässä yhteiskunnassa ja maailmassa. Sosiaaliset taidot, empatia ja vuorovaikutus ovat tämän ytimessä.”
Olen saanut palautetta, että tietyille oppilaille etäopetus on ollut helpotus, kun esimerkiksi koulukiusattu lapsi on päässyt hengähtämään kodin seinien sisällä. Keskittymisvaikeuksista kärsinyt on saattanut löytää omassa rauhallisessa huoneessa oppimistekniikat, joilla koulunkäynti onkin ruvennut sujumaan. Koulukiusaamisen on henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja siihen pitää aina puuttua koulun aikuisten toimesta. Jokaisella oppilaalle kuuluu oikeus turvalliseen oppimisympäristöön koululla. Jos lähtisimme ratkaisemaan kiusaamista etäkoululla kiusatuille, olisimme aivan väärillä jäljillä. Silloin olisimme luovuttaneet ja antaneet kiusaajille vallan.
Koulun tehtävä on opetuksen ohella kasvattaa lapsia toimimaan tässä yhteiskunnassa ja maailmassa. Sosiaaliset taidot, empatia ja vuorovaikutus ovat tämän ytimessä. Uskon, että voimme saada tästä etäopetusjaksosta myös uusia oivalluksia inkluusion toteuttamiseen paremmin kouluissa. Meidän tulee entistä tarkemmin miettiä, miten teemme kouluista kaikille viihtyisiä ja turvallisia tiloja. Vierailin viime viikolla helsinkiläisessä peruskoulussa ja rehtori sanoi monta kertaa, miten paljon oppilaat olivat kaivanneet koulutovereita ja opettajia. Vaikka olemme jatkuvasti tekemisissä toistemme kautta sosiaalisen median eri sovelluksissa, ei se korvaa oikeaa ihmiskontaktia.
Etäopetusjakso on varmasti tuonut myös paljon hyvää; oppilaiden ja opettajien digitaaliset valmiudet ovat lisääntyneet, opettajien yhteistyö on lisääntynyt ja pedagoginen ajattelu kehittynyt, yhteisöllisyys kodin ja perheiden välillä on lisääntynyt ja ehkä silmämme ovat nyt avautuneet paremmin myös niille haasteille, mitä osalla oppilaista on. Nämä opit pitää ottaa mukaan, kun kehitämme suomalaista koulua ja opetusta entistä laadukkaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Digitalisaatio on tullut jäädäkseen yhteiskuntaan, ja antaa mahdollisuuksia kehittää ja monipuolistaa opettamisen tapoja ja oppimisympäristöjä. Opetuksen siirtäminen lasten koteihin on kuitenkin eri asia. Lähiopetus on lapsen oikeuksien ytimessä, sillä koulu on enemmän kuin vain paikka, jossa päntätään tietoja, se on elämään oppimisen keskiössä ja sillä on monipuolinen lasten hyvinvointia tukeva tehtävä.
Li Andersson
Opetusministeri
Vasemmistoliiton puheenjohtaja