”Minusta on alkanut tuntua siltä, että minä ja kaltaiseni ikäihmiset olemme tämän päivän Suomessa ongelmajätettä.”
Näin eräs nainen kertoi minulle keskustelutilaisuudessa Nakkilassa. Hän ei ole ainoa ihminen, josta tuntuu tältä. Minusta on ollut todella pysäyttävää huomata, miten monissa tilaisuuksissa ikäihmiset ovat kertoneet, että heistä on alkanut tuntua siltä, että he ovat pelkkä taakka yhteiskunnalle.
Samalla minulle on kirkastunut se, että näissä vaaleissa on ennen kaikkea kyse luottamuksen palauttamisesta suomalaisen yhteiskunnan meille antamiin lupauksiin. Meille on annettu lupa luottaa siihen, että ikäihmisistä pidetään huolta kun he eivät itse enää pärjää.
Me haluamme palauttaa ihmisten uskon siihen Suomeen, jossa kenenkään meistä ei tarvitse pelätä vanhenemista tai kantaa huolta omien vanhempiemme tai isovanhempiemme hyvinvoinnista, kun he tarvitsevat tukea pärjätäkseen.
Arvokas vanhuus, josta niin usein juhlapuheissa puhutaan, ei saa typistyä siihen, että meidät pestään, ruokitaan ja meille vaihdetaan vaatteet, jos sitäkään. Kenenkään inhimilliset tarpeet eivät poistu vanhenemisen myötä. Me tarvitsemme kaikki toisten ihmisten läsnäoloa voidaksemme hyvin. Siksi arvokkaan vanhuuden pitää tarkoittaa myös sitä, että hoitajalla on aikaa jäädä keskustelemaan, kun hoidettava sitä pyytää. Että hoitajalla on aikaa viedä ikäihminen ulos nauttimaan orastavasta keväästä tai on aikaa laittaa radio päälle ja jäädä hetkeksi kuuntelemaan musiikkia yhdessä.
Jotta me kaikki voimme luottaa siihen, että vanhenemista ei tarvitse pelätä, vanhustenhuollon kriisi on korjattava ja vanhustenhuollon resursseja parannettava. Kauniit puheet eivät nyt riitä. Se ei riitä, että Petteri Orpo sanoo arvostavansa hoitajien tekemää työtä, jos hän ei ole valmis lisäämään vanhustenhuollon resursseja. Suomalaisille hoitajille kuuluu oikeus tehdä oma työnsä hyvin ja arvojaan vastaavalla tavalla.
Me haluamme kirjata 0,7 hoitajamitoitukseen lakiin ja vahvistaa kotihoidon resursseja. Me haluamme myös puuttua lainsäädännöllä hoivayritysten kohtuuttomiin voittoihin, koska ei ole oikein, että yhteisiä verorahojamme käytetään hoivan sijaan suurten hoivayritysten omistajien osinkoihin. Näin me voimme yhdessä rakentaa Suomen, jossa ihmisistä pidetään huolta silloin, kun he eivät itse enää pärjää.
Näissä vaaleissa on myös kyse ihmisten luottamuksen palauttamisesta siihen, että me voimme yhdessä ratkaista tulevaisuuden suuret kysymykset.
Suomi on aina ollut ja tulee aina olemaan maa, joka pärjää osaamisella. Teknologisen kehityksen kiihtyminen, talouden kansainvälistyminen ja digitalisaatio nostavat nyt osaamisvaatimuksia ammatissa kuin ammatissa. Uutta työtä ja kilpailukykyä ei Suomen kaltaisessa maassa luoda polkemalla palkkoja, vaan osaamiseen ja koulutukseen panostamalla.
Kukaan ei ole tähän päivään mennessä vastannut Suomen kätilöille, sairaanhoitajille, lähihoitajille, lastentarhanopettajille, laitoshuoltajille, kiinteistönhoitajille ja keittäjille ja palomiehille, miten heidän lomarahojensa leikkaukset edesauttoivat suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Ensi vaalikaudella pitää asettaa osaaminen ja tiede keskiöön työntekijöiden palkanalennusten sijaan. Meidän on palautettava luottamus siihen, että suomalainen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden rakentaa itselleen paremman tulevaisuuden.
Tulevaisuuden suurin kysymys on kuitenkin ilmastonmuutos. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka näkee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi ratkaista ilmastokriisin. Meidän pitää ymmärtää ilmastonmuutoksen torjunnan mittaluokka: vastuuta ei voida sysätä vain yksittäisten ihmisten harteille. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, joilla ohjataan yritysten ja yhteiskunnan toimintaa. Tarvitaan mittavia panostuksia ekologiseen jälleenrakennukseen, eli uusiutuvaan energiaan, joukkoliikenteeseen, raideinvestointeihin, hiilensidontaan ja hiilinielujen kasvattamiseen.
Suomi tarvitsee päätöksiä, joilla yhteiskunta tekee mahdolliseksi ympäristöystävällisten valintojen tekemisen kaikille, ei harvoille. Me aiomme tehdä Suomesta hiilinegatiivisen 2030-luvun alussa ja samalla lisätä taloudellista tasa-arvoa ja vähentää ennätyksellisellä tasolla olevaa lapsiperheköyhyyttä. Siksi vasemmistoliitto on myös pienituloisen vihreä valinta.
Meillä on mahdollisuus pysäyttää ilmaston lämpeneminen korkeintaan puoleentoista asteeseen. Se kuitenkin edellyttää, että ryhdymme toimiin välittömästi. Meidän tehtävämme tänään on kantaa se vastuu, joka meillä nykyisiä ja tulevia sukupolvia kohtaan on. Suomalaisille nuorille kuuluu oikeus luottaa parempaan tulevaisuuteen.
Eduskuntatalon edessä ilmastolakkoilevat nuoret kantoivat banderollia jossa luki “edeltävät sukupolvet jättivät teille hyvinvointivaltion, jätättekö te meille ympäristökatastrofin?”
Hyvät suomalaiset,
Juuri siitä nyt on kyse.