Pi­ka­vip­pien tar­joa­mi­nen luot­to­tie­ton­sa me­net­tä­neil­le on lain hen­gen vas­tais­ta

Li Andersson on huolissaan pikavippien markkinoinnista luottotietonsa menettäneille. Andersson jätti tänään asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Julkisuudessa on kerrottu, että Aurora Laina -niminen yhtiö tarjoaa takaajalainaksi kutsumiaan vippejä, joissa luottotietonsa menettänyt voi saada korkeakorkoista lainaa hankkimalla lähipiiristään takaajan.

– Lain mukaan ilman luottotietoja ei voi saada lainaa. Rikkovatko takaajalainasopimukset siis lakia? Ja mihin toimiin hallitus ja kuluttajansuojaviranomaiset aikovat ryhtyä, jottei kuluttajansuojasäädöksiä tällä tavoin kierrettäisi,  vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kysyy.

Kotitalouksien velkaantumisaste on historiallisen korkea, ja ylivelkaantuminen on vakava ongelma. Helposti myönnettävät kulutusluotot ovat keskeinen velkaongelmien syy.

– Takaajalainamalli levittää maksuongelmien riskin myös velallisen lähipiiriin. Tämä on täysin vastuutonta. Velkaongelmaisia auttavan Takuusäätiön mukaan tämä on poikkeuksellisen räikeää jopa pikavippialan standardeilla, Andersson huomauttaa.

Vasemmistoliiton mielestä kulutusluottojen sääntelyä tulisikin tiukentaa niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.

– Kieltäisimme pikavippien mainostamisen kokonaan. Lisäksi niille pitää asettaa tiukka kulukatto, joka koskee koko laina-aikaa. Sosiaalisen luototuksen lisääminen puolestaan ehkäisisi ajautumista vippivankeuteen. Se on määriteltävä lailla pakollisesti tarjottavaksi palveluksi, Andersson listaa puolueensa ehdotuksia.

– Velkaantuneiden asemaa helpottaisi, jos maksuhäiriömerkintä poistuisi heti, kun velka on suoritettu tai sen peruste poistunut. Ja ulosottokäytäntöjä pitää uudistaa niin, että käteen jäävä summa palkitsee aidosti työnteosta. Velka- ja talousneuvontaa tulee myös lisätä.

 

LI ANDERSSONIN 21.2.2019 JÄTTÄMÄ KIRJALLINEN KYSYMYS

Eduskunnan puhemiehelle

Aurora Laina -niminen yhtiö ryhtyi hiljattain tarjoamaan takaajalainaksi nimeämiään pikavippejä. Poikkeuksellista tapauksessa on se, että lainoja markkinoidaan avoimesti ihmisille, joiden luotto-tiedot eivät ole kunnossa ja jotka lain mukaan eivät pystyisi lainaa saamaan.

Takaajalainan idea on, että luottotietonsa menettänyt ihminen voi saada lainaa, jos hankkii lainalleen takaajan lähipiiristään. Myönnetty laina maksetaan suoraan takaajan tilille, ei maksuhäiriöissä olevan lainanottajan. Takaaja ottaa vastuun lainan maksamisesta, mikäli velallinen ei siitä suoriudu. Aurora Lainan verkkosivuston mukaan takaajan täytyy olla 18–75-vuotias, hänellä ei saa olla maksuhäiriömerkintää ja hänellä täytyy olla omistusasunto. Yhtiö tarjoaa 1 000–6 000 euron lainoja, joiden todellinen vuosikorko on 49,9 prosenttia.

Ehdoissa on erikoista se, että lainasummaa ei maksetakaan tavalliseen tapaan lainanhakijalle, vaan takaajan tilille. Lisäksi takaaja on vastuussa kuukausieristä, mikäli velallinen ei niitä maksa. Yhtiö kertoo verkkosivuillaan, että mikäli velallinen ei ole hoitanut kuukausierää eräpäivään mennessä, peritään se takaajalta seuraavana päivänä.

Suomen lain mukaan luottotietonsa menettäneelle ihmiselle ei saa myöntää lainaa. Kuluttaja-suojalain mukaan luotonantaja saa myöntää lainaa vain, jos ”kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla”

Takaajalainamalli levittää maksuongelmien riskiä laajemmalle ja tällä sidotaan velkaongelmiin myös velallisen lähipiiri. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kuluttajaviranomainen epäilee yhtiön kiertävän lakia. Velkaongelmaisia auttavan Takuusäätiön mukaan jopa kovasti kilpaillulla pikavippialalla tapaus on räikeä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kiertävätkö takaajalainasopimukset Suomen lainsäädännön määräyksiä? ja jos näin on,

 Mihin toimenpiteisiin kuluttajansuoja-asioista vastaava ministeriö ja sen alaiset kuluttajan-suojaviranomaiset ryhtyvät, jotta kuluttajasuojaksi säädettyjä säännöksiä ei kierrettäisi takaajalainasopimuksilla?