Työterveyslaitoksen mukaan työkyvyn ja työhyvinvoinnin ongelmat maksavat Suomen taloudelle jopa uskomattomat 40 miljardia euroa vuodessa niin menetettynä työpanoksena, etuuksina kuin terveyden- ja sairaanhoidon kuluina. Suuruusluokaltaan yli puolta valtion budjetista vastaava hintalappu on uskomattoman suuri, mutta ei väistämätön. Siihen voidaan vaikuttaa esimerkiksi paremman työhyvinvoinnin avulla.
Pelkästään työstä aiheutuvan inhimillisen kärsimyksen voi arvioida maksavan yhteiskunnalle miljardeja euroja vuosittain. On päivänselvää, että työhyvinvoinnin edistämiseksi on tehtävä kaikki voitava. Se on paitsi kansantalouden, myös työnantajien ja ennen kaikkea työntekijöiden etu.
Työuupumuksen ja mielenterveysongelmien torjuminen tulisi nostaa työllisyystalkoiden kärkitoimeksi. Seuraavan kerran, kun työllisyyden nimissä kuullaan esityksiä suomalaisten perusturvan ja hyvinvoinnin leikkauksista, toivon todella, että mahdollisimman moni kysyy, olemmeko jo tehneet kaiken voitavan tällä hetkellä työelämässä mukana olevien ihmisten jaksamisen ja mielenterveyden eteen?
On todennäköistä, että nyt käynnissä oleva koronavirusepidemia on pahentanut tilannetta entisestään. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen varoja olisikin erittäin perusteltua käyttää tukemaan suomalaisten työkykyä. Työhyvinvointia tukevien toimintamallien ja mielenterveysosaamisen vahvistaminen työpaikoilla tukisi osaltaan koronan jälkeistä jälleenrakennusta.
Stressi työelämässä lisääntyy – korona-aika kurittanut erityisesti hoitoalaa
Tuoreen Työolobarometri 2019 -tutkimuksen mukaan aikaisempaa useampi palkansaaja kokee työnsä henkisesti raskaaksi ja lähes puolet kokee haitallista stressiä työssään. Naiset ja kunta-alalla työskentelevät kokivat työuupumuksen oireita muita enemmän.
Työuupumuksen sukupuolittuneisuutta selittäviä tekijöitä on paljon. Naisilla on keskimäärin miehiä heikommat vaikutusmahdollisuudet työssään, työajat joustavat heikommin, työn henkinen kuormitus on suurempaa ja fyysisen väkivallan kokemus yleisempää kuin miehillä.
Korona-aika ei näy vielä vuoden 2019 tuloksissa, mutta on jo selvää, että korona on vähintäänkin väliaikaisesti mullistanut suomalaisen työelämän. Selvää on myös se, että vaikutukset eivät ole jakautuneet tasaisesti eri ammattiryhmien välillä.
Jopa kaksi kolmasosaa erikoissairaanhoidon työntekijöistä sanoo työhyvinvointinsa ja työturvallisuutensa vaarantuneen koronan vuoksi. Yleistä on myös pelko sairastumisesta työssä.
Samaan aikaan etätöihin siirtyminen on onnistunut mallikkaasti niillä aloilla, missä se on mahdollista, ja Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksen mukaan etätyöhön siirtymisellä oli keväällä jopa positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin.
Etätyöskentely oli keskimäärin yhteydessä kasvaneeseen työn imuun, eli myönteiseen tunne- ja motivaatiotilaan työssä. Koronakeväänä aiempaa enemmän etätyötä tehneet kertoivat muita useammin oppineensa parempia työtapoja ja moni koki myös tehneensä päätöksiä työssään aiempaa itsenäisemmin.
Etätyössä on myös omat riskitekijänsä ja sen jatkuminen tuo haasteita työhyvinvoinnille. Erityisesti esimiehiltä ja kollegoilta saatu tuki voi olla vähäistä ja työergonomia puutteellista. Työpaikoilla onkin varmistettava, ettei kukaan jää etänä työskennellessään yksin.
Työuupumus sekä mielenterveysongelmat ovat aina inhimillinen tragedia, mutta myös valtava yhteiskunnallinen ongelma. Sairauspoissaolot ja ennenaikainen työelämästä poistuminen tarkoittavat kasvavia menoja ja pieneneviä tuloja kansantaloudelle. Lisäksi ne tulevat kalliiksi työnantajille sekä heikentyneen tuottavuuden että suorien lisäkustannusten myötä. Siksi työuupumuksen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäiseminen on asia, johon kannattaa investoida niin inhimillisestä kuin taloudellisesta näkökulmasta.
Hallitus käynnistänyt toimia työssä jaksamisen vahvistamiseksi – lisääkin tarvitaan
Sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämässä työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelmassa kehitetään työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyöhön perustuva toimintamalli mielenterveyden tukemiseksi työpaikoilla.
Tavoitteena on muuttaa mielenterveyden tuki työelämässä yksilökeskeisestä, jo syntyneiden ongelmien ratkomisesta työkykyongelmien ennaltaehkäisemiseen. Mielenterveys pitää nähdä voimavarana, jota on mahdollista vahvistaa.
Toimenpideohjelmaa on syytä vahvistaa ja laajentaa EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen varoilla muun muassa palveluiden digitalisoimiseen ja suuntaamiseen erityisesti nuorille.
Monissa yrityksissä ja organisaatioissa on jo käytössä lupaavia malleja, joilla mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyllä on saavutettu paitsi suuria inhimillisiä hyötyjä, myös taloudellisia säästöjä. Matalan kynnyksen tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti voi estää tehokkaasti ongelmien syventymistä.
Uusia keinoja vahvistaa työnantajien työkykyjohtamista tullaan myös miettimään alkuvuodesta 2021 yhdessä alan toimijoiden kuten työeläkeyhtiöiden sekä työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Myös valmisteilla oleva työterveyshuoltolain uudistaminen olisi yksi tilaisuus panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja huomioida kasvava psykososiaalinen kuormitus työelämässä. Uudistuksen yhteydessä työpsykologit olisi syytä lisätä työterveyshuollon ammattihenkilöstöön, mikä vahvistaisi työterveyshuollon moniammatillisuutta ja osaamista tukea työnantajia haitallisen työkuormituksen vähentämisessä.
Osana hallitusohjelmaa käynnistetyn TYÖ2030-ohjelman yksi tavoite on se, että Suomessa on maailman paras työhyvinvointi vuoteen 2030 mennessä. Yhteistoimintaan ja luottamukseen perustuva työkulttuuri, hyvä johtaminen sekä työelämäinnovaatiot mahdollistavat hyvän työn sekä työhyvinvoinnin digitalisoituvassa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.
Työuupumus ja mielenterveysongelmat koskettavat yksilöä, työnantajaa ja koko yhteiskuntaa ja vaativat siten huomiota meiltä kaikilta. Osa työnantajista on jo rakentanut hyviä toimintamalleja, joiden levittämistä valtiovalta voi edesauttaa. Myös uusia lainsäädännöllisiä keinoja työssäjaksamisen edistämiseksi etsitään parhaillaan, kun hallitus valmistelee yli 55-vuotiaiden työllisyyttä edistävää kokonaisuutta.
Aino-Kaisa Pekonen
Sosiaali- ja terveysministeri