Asuntopolitiikka puhuttaa jatkuvasti ja aivan aiheesta. Se on meitä kaikkia koskettava politiikan osa-alue. Kaikkien meidän on asuttava jossain. Vasemmistoliitolle asuminen on ennen kaikkea perusoikeuskysymys. Siksi asumista ei voida jättää vain markkinoiden ”hoidettavaksi”.
Reilu siirtymä kestävään yhteiskuntaan vaatii myös asunto-olojen uudelleen ajattelua. Ihmisten oikeus kohtuuhintaiseen ja kestävään asumiseen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite, joka on monin verroin tärkeämpi kuin esimerkiksi asuntomarkkinan kyky tuottaa voittoja asuntosijoittajille.
Verrokkimaista vain Suomessa ja Englannissa yksityinen vuokrasektori on vuokrasääntelystä vapaa.
Asuntopoliittinen keskustelu saa perspektiiviä, kun asetetaan kontekstiin kotimainen ja verrokkimaiden asuntomarkkinoiden sääntely. Tuoreessa tutkimuksessa verrataan Suomen asuntomarkkinasääntelyä ja erityisesti vuokramarkkinoita lähimpiin verrokkimaihin Alankomaissa, Irlannissa, Itävallassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Skotlannissa ja Tanskassa.
Verrokkimaista vain Suomessa ja Englannissa yksityinen vuokrasektori on vuokrasääntelystä vapaa. Myös Itä-Euroopassa, joka ei kuulu verrokkialueeseen, on normina vuokrasääntelystä vapaa asuntomarkkina. On siis länsieurooppalainen normi, että vuokria säännellään, ja poikkeus, jos ei säännellä.
Vuokratason karkaaminen tavallisten ihmisten mittapuulla kohtuuttoman korkeaksi on yleinen ja varsin perinteinen ongelma erityisesti keskisessä Euroopassa. Myös Suomessa – erityisesti Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla – asumisen hinta on tavallisille asukkaille aivan liian korkea. Joka viides helsinkiläinen saa nykyään asumistukea, ja alimman tuloviidenneksen tuloista asuminen vie yli 40 prosenttia. Tämä on liikaa.
Muualta Euroopasta esimerkkiä
On siis syytä katsoa ympärilleen ja tutustua siihen, miten muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa on vastattu samaan ongelmaan.
Esimerkiksi Ranskassa on pitkät perinteet kokonaisvaltaiselle asuntomarkkinoiden sääntelylle. Tämä johtuu suoraan käytännön tarpeesta: on ollut historiallinen tosiasia, että suurissa kaupungeissa muuttoliikkeen seurauksena asumisen hinta on ollut liian suuri liian isolle osalle väestä. Näin asuntopolitiikkaa on totuttu ajattelemaan nimenomaan sosiaalisena kysymyksenä ja yhteiskuntasuunnittelun keinona, eikä markkinoiden osa-alueena, jossa jotkut toimijat voivat tehdä rahaa.
Ranskassa asunnoton voi haastaa valtion oikeuteen, sillä oikeus asuntoon on subjektiivinen samalla tapaa, kuin Suomessa on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Ranskassa asunnoton voi haastaa valtion oikeuteen, sillä oikeus asuntoon on subjektiivinen samalla tapaa, kuin Suomessa on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Myös kohtuuhintaisen asuntorakentamisen määrä on julkisesti säännelty. Maankäytön verotuksella ohjataan kohtuuhintaisen asuntorakentamisen lisäämiseen. Lisäksi vuokria ja vuokrankorotuksia säädellään. Ranskan asuntopolitiikka tuo rakennusteollisuuteen vakautta, sosiaalisia asuntoja erityisryhmille ja ohjelmallista yhdyskuntasuunnittelua.
Ranskassa vuokrankorotukset on sidottu kuluttajahintoihin sidottuun vertailuvuokraindeksiin. Suurissa kaupungeissa sääntely on vielä tiukempaa, ja sitä on edelleen tiukennettu viime vuosina. Suomessakin osassa vuokrasopimuksista korotukset on sidottu indeksiin, mutta koska asia on sopimusvapauden piirissä, ei kaikissa sopimuksissa näin ole.
Saksassa on käytössä oma vuokrajarrumalli. Asukkailla on ensisijainen oikeus asuntonsa hallintaan, ja siksi vuokrasopimukset ovat suhteellisen pitkiä, vuokrasopimuksen keskimitta on 11 vuotta. Valtaosa vuokrasopimuksista on pysyviä. Pitkät vuokrasuhteet hidastavat vuokrien nousua, ja vuokrakontrolli estää vuokran nostamisia sopimuksen sisällä.
Tiukan markkinatilanteen alueilla, joita Saksassa on jo 300 kaupunkia tai kuntaa vuokrankorotuksia säädellään tavalla, joka on voimassa myös vuokralaisen vaihtuessa. Uuden vuokralaisen muuttaessa sisään vuokra ei saa nousta tiettyä määrää enempää. Hiljattain Saksan perustuslakituomioistuin otti kantaa Berliini vuokrakattoon, ja totesi sen kilpailevan kansallisen vuokrasääntelyn kanssa niin, ettei se ollut perustuslain mukainen. Vuokrasääntelyssä sinänsä ei nähty perustuslaillista ongelmaa.
Irlannissakin on siirrytty sääntelemään vuokria vapaiden vuokramarkkinoiden aiheuttaman vaikean asuntotilanteen vuoksi. Kansallinen elin valvoo, ohjeistaa ja toimii välittäjänä vuokranantajan ja vuokralaisen välillä. Vuokrasuhteet täytyy rekisteröidä tämän elimen kautta, ja näin myös syntyy ajantasaista tietoa vuokratasosta ja vuokramarkkinoista. Vuodesta 2016 lähtien on rent pressure zones -alueilla Dublinissa ja muissa kaupungeissa ollut voimassa neljän prosentin katto vuokrankorotuksille. Tämä katto on arvioiden mukaan onnistunut hillitsemään vuokratasoa.
Ehdotukset käyttöön Suomessa
Miksi emme siis ryhtyisi jarruttamaan vuokrankorotuksia myös Suomessa niillä alueilla, joilla vuokrat ovat karanneet käsistä? Yhteiskunnallinen tilanne on koronapandemian takia aivan poikkeuksellinen. Silti vuokranantajapuoli tekee voittoa entiseen malliin.
Asuntomarkkinat ja asuntojen rakentaminen on jo vuosia pyörinyt asuntosijoittamisen ehdoilla. Sen seurauksena asuntorakentaminen on keskittynyt yhä pienempiin kerrostaloasuntoihin, jotka palvelevat enemmän asuntosijoittamisen tuotto-odotuksia kuin asunnonhakijoiden asuntotarpeita.
Tämä hallitus on ohjelmassaan sitoutunut ehkäisemään kohtuuttomia vuokrankorotuksia, ja asiaa koskevassa laissa on jo tätä tarkoitusta palveleva pykälä. Tämä pykälä pitää saada käyttöön.
Pääkaupunkiseudun vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuosituotto oli Nordean tietoihin perustuen vuosina 2015–2020 keskimäärin kuusi prosenttia. Koronakriisin pitkittyessä tavallisten ihmisten talous on koetuksella. On kohtuutonta, jos vuokrataso ei mitenkään vastaa yleistä tilannetta, vaan asuntosijoitukset tuottavat entiseen malliin aivan kuin ihmiskunta ei olisi pandemian kourissa.
Kohtuuttomia vuokrankorotuksia pitää hillitä. Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Vuokralaiset ry:n neuvonnoissa on jo nyt ruuhkaa, eikä koronakriisi taloudellisine vaikutuksineen ole vielä päättynyt. Vuokrankorotuksia hillitsemällä myös ehkäistään asunnottomuutta.
Hallitusohjelmassa on sovittu, että vuokralaisen aseman vahvistamiseksi kiinnitetään voimassaolevan lainsäädännön puitteissa huomiota keinoihin, joilla voidaan ehkäistä kohtuuttomia vuokrankorotuksia. Tällä viitataan asuinhuoneen vuokrasta annetun lain (AHVL) 28. pykälään. Valtioneuvosto voi lainkohdan mukaan antaa suosituksia vuokran tarkistamisesta kuultuaan asuntoneuvoston vuokrajaostoa.
Esitämme, että koska asuntoneuvoston vuokrajaostoa ei enää ole olemassa, lainkohta päivitetään niin, että se on myös nykytilanteessa toimiva työkalu vuokrankorotusten hillitsemiseen. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi perustamalla vuokrajaoston tehtävää hoitava elin uudelleen.
Tämä hallitus on ohjelmassaan sitoutunut ehkäisemään kohtuuttomia vuokrankorotuksia, ja asiaa koskevassa laissa on jo tätä tarkoitusta palveleva pykälä. Tämä pykälä pitää saada käyttöön.
Tämä ehdotuksemme on osa työkalupakkia, jolla asuntopolitiikka saadaan Suomessakin kuntoon. Teemme lähiaikoina lisää esityksiä asuntopolitiikan ja asuntomarkkinoiden saattamiseksi järkevämmiksi ja vastuullisemmiksi.
Pia Lohikoski
kansanedustaja (vas.), vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja