Va­sem­mis­to­liit­to esit­tää 10 poh­jois­mais­ta vaih­toeh­toa hal­li­tuk­sen kur­jis­ta­mis­po­li­tii­kal­le

Kansanedustajamme Li Anderssonin mukaan oikeistohallituksen työmarkkinapolitiikka vain pahentaa todellisia ongelmia sen sijaan, että ratkaisisi niitä. Vaihtoehtoja kuitenkin on.

– Suomella ei ole varaa ajaa työmarkkinoita kaaokseen hiekalle rakennetulla politiikalla. Sen sijaan voimme katsoa, mikä muissa pohjoismaissa toimii, ja kehittää yhteiskuntaamme parhaiden käytäntöjen pohjalta, Andersson sanoo.

Anderssonin mukaan Orpon hallitus ja elinkeinoelämän vaikuttajat levittävät harhaanjohtavaa kuvaa muiden pohjoismaiden järjestelmistä.

– Hallitus poimii yksittäisiä heikennyksiä eri maista ja vie Suomea kauemmas muista Pohjoismaista, kohti itäeurooppalaista työmarkkinamallia. Tällä tulee olemaan vaikutuksia jokaisen suomalaisen työntekijän asemaan ja työehtoihin, Andersson sanoo.

Pohjoismaiden taloudellisen menestyksen tärkeimpiä kulmakiviä on eri osapuolten yhteistyöhön, sopimiseen ja luottamukseen perustuva työmarkkinajärjestelmä. Pohjoismaille on ominaista korkea järjestäytymisaste, työehtosopimusten laaja kattavuus sekä työntekijöiden vahva asema ja turva.

– Edellinen hallitus esimerkiksi edisti työperäistä maahanmuuttoa ja sai sen nostettua ennätystasolle. Oikeistohallitus pyrkii karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät pois Suomesta. Laskevaan syntyvyyteen se vastaa kurjistamalla lapsiperheiden arkea ja vaikeuttamalla nuorten asemaa työmarkkinoilla, Andersson sanoo.

Vasemmistoliiton laatimassa kymmenen kohdan ohjelmassa esitetään muun muassa neuvottelujärjestelmän uudistamista kokonaisuutena. Paikallista sopimista edistettäisiin siten, että työehtosopimuksiin kuuluvat paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajennetaan myös järjestäytymättömiin yrityksiin sillä edellytyksellä, että sopijaosapuolena on luottamusmies. Ruotsin mallin mukaisesti henkilöstön edustusta yrityksien hallinnossa laajennettaisiin ja työntekijöille annettaisiin tulkintaetuoikeus työehtoihin liittyvissä ristiriitatilanteissa.

Kuinka Suomesta tehdään pohjoismaa?

10 pohjoismaista vaihtoehtoa työmarkkinoiden ja talouden uudistamiseksi

Yksi Pohjoismaiden taloudellisen menestyksen kulmakivistä on työmarkkinaosapuolten yhteistyöhön, sopimiseen ja luottamukseen perustuva työmarkkinajärjestelmä. Pohjoismaiselle mallille ominaista on korkea järjestäytymisaste, työehtosopimusten laaja kattavuus sekä työntekijöiden vahva asema ja turva. Orpon hallitus ja elinkeinoelämän lobbarit ovat romuttamassa tätä mallia ja levittävät systemaattisesti harhaanjohtavaa kuvaa muiden Pohjoismaiden järjestelmistä. Hallitus poimii yksittäisiä heikennyksiä eri maista ja sivuuttaa kaikki työntekijöiden asemaa turvaavat säännökset. Näin Suomea ollaan viemässä entistä kauemmaksi muista Pohjoismaista ja kohti itäeurooppalaista työmarkkinamallia.

Suomi on pudonnut finanssikriisin jälkeen taloudellisesti muiden Pohjoismaiden vauhdista ennen kaikkea kahdesta syystä: tuottavuuskehitys on ollut heikkoa ja väestörakenne on epäedullinen. Tuottavuutta on Suomessa yritetty saada nousuun jakamalla miljardien eurojen veronalennuksia työnantajille ja polkemalla työvoimakustannuksia, kun taas muualla on panostettu osaamiseen, innovaatioihin, vihreään siirtymään ja luottamuksen rakentamiseen. Kun vielä edellinen hallitus edisti työperäistä maahanmuuttoa ja sai sen nostettua ennätystasolle, pyrkii oikeistohallitus karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät pois Suomesta. Laskevaan syntyvyyteen vastataan kurjistamalla lapsiperheiden arkea ja vaikeuttamalla nuorten työmarkkina-asemaa.

Todellisten ongelmien ratkaisemisen sijasta oikeistohallitus pahentaa niitä. Samalla hallitus rakentaa vaihtoehtoista todellisuutta, jossa Suomen ongelmia olisivat muka liian antelias työttömyysturva tai liian vahva irtisanomissuoja. Todellisuudessa irtisanomissuoja on Suomessa jo ennestään esimerkiksi Ruotsia ja Saksaa heikompi, ja työttömyysturvan korvausaste on pohjoismaisessa vertailussa matala. Suomella ei ole varaa ajaa työmarkkinoita kaaokseen valheille rakennetulla politiikalla. Sen sijaan voimme katsoa sitä mikä muissa Pohjoismaissa toimii ja kehittää yhteiskuntaamme parhaiden käytäntöjen pohjalta.

1. Uudistetaan neuvottelujärjestelmää sopimalla – ei pakottamalla

Hallituksen ajama ”vientimalli” tarkoittaa käytännössä tosiasiallista palkankorotuskattoa naisvaltaisille ja matalasti palkatuille aloille ja palkkakuopan pysyvää sementointia. Sovittelijan käsien sitominen lainsäädännöllä olisi käytännössä estänyt esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelman, joka nostaa palkkoja sadoilla euroilla kuukaudessa. Palkankorotuskatto pahentaisi etenkin sote- ja varhaiskasvatusalan työvoimapulaa entisestään ja pahentaisi julkisten palveluiden kriisiä entisestään.

Toisin kuin hallitus on antanut ymmärtää, yhdessäkään muussa Pohjoismaassa ei ole yritetty vastaavalla tavalla rajoittaa lainsäädäntöteitse sopimisen vapautta. Ruotsissa neuvottelujärjestelmästä on sovittu järjestöjen kesken, jolloin siihen on voitu sisällyttää työntekijöiden asemaa ja palkkatasa-arvoa edistäviä elementtejä.

Neuvottelujärjestelmää on uudistettava sopimalla ja kokonaisuutena. On kestämätöntä, että hallitus pyrkii valmistelemaan palkanmuodostusmallia irrallisena esimerkiksi paikallista sopimista, työrauhalainsäädäntöä ja irtisanomissuojaa koskevista lakiesityksistä, jotka liittyvät samaan kokonaisuuteen olennaisesti. Yksipuolinen sanelupolitiikka vie myös työnantajapuolelta kannusteet sopimusjärjestelmän kolmikantaiseen kehittämiseen.

Realistisin tapa edistää tasapuolista paikallista sopimista olisi laajentaa työehtosopimuksiin kuuluvat paikallisen sopimisen mahdollisuudet järjestäytymättömiin yrityksiin sillä edellytyksellä, että sopijaosapuolena on luottamusmies, jolla on tehtävään tarvittava koulutus ja ammattiliiton tuki. Tämä on ainoa tapa estää saneluratkaisut ja väärinkäytökset, joilla työehdot voitaisiin romuttaa ja työntekijöiden toimeentuloa heikentää jopa 1000 eurolla kuukaudessa hyödyntämällä kaikki heikommin sopimisen mahdollisuudet.

Sopimusjärjestelmän uudistamisessa on turvattava yleissitovien työehtosopimuksien laaja kattavuus, mihin Suomea velvoittaa myös EU:n vähimmäispalkkadirektiivi. Kaikkien jäsenvaltioiden tulee direktiivin mukaisesti edistää työehtosopimusneuvotteluja sekä pyrkiä lisäämään työehtosopimusten kattavuutta. Tämä edellyttää sitä, että myös työnantajilla on jatkossakin kannusteita kuulua työnantajaliittoon sen sijaan, että järjestäytymättömät yritykset saisivat epäreilua kilpailuetua, kuten hallituksen mallissa uhkaa käydä. Luottamusmiehen asemasta tulisi Suomessa jatkossa säätää laissa, kuten Ruotsissa on tehty.

Työehtosopimusneuvotteluihin tarvitaan koordinaatiota, mutta se ei saa tarkoittaa palkkaepätasa-arvon sementointia. Päinvastoin naisvaltaisten alojen nostaminen palkkakuopasta on hyvinvointivaltion kohtalon kysymys ja tärkein keino sote- ja varhaiskasvatusalan työvoimapulan ratkaisemiksi. Työmarkkinoiden tasa-arvon lisääminen edellyttää myös lakisääteisen palkka-avoimuuden edistämistä.

• Uudistetaan neuvottelujärjestelmää kokonaisuutena aidossa kolmikannassa
• Laajennetaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksia luottamusmiesjärjestelmän ja työehtosopimuksien puitteissa
• Turvataan luottamusmiesten asema lainsäädännöllä
• Nostetaan naisvaltaiset alat palkkakuopasta, ratkaistaan sote- ja varhaiskasvatusalan työvoimapula sekä edistetään palkkatasa-arvoa

2. Lisää valtaa työntekijöille

Työn tuottavuus ei lisäänny työntekijöitä kyykyttämällä vaan ottamalla työntekijät mukaan päätöksentekoon työpaikoilla pohjoismaisen käytännön mukaisesti. Työntekijät ovat usein parhaita asiantuntijoita prosessien ja toimintatapojen kehittämisen suhteen. Kun ruotsalaista työelämää aiemmin pilkallisesti luonnehdittiin loputtomaksi ”diskuteeraamiseksi”, on tämä malli osoittanut vahvuutensa verrattuna ”management by perkele” -kulttuuriin, jonka varaan oikeistohallitus nyt rakentaa politiikkaansa.

Ruotsissa kaikissa yli 25 työntekijän yrityksissä on palkansaajien edustus hallinnossa ja myös henkilöstön edustajien tiedonsaantioikeus on vahvempi kuin Suomessa. Tanskassa ja Norjassa henkilöstöllä oikeus valita yrityksien hallitukseen jopa kolmannes sen jäsenistä. Henkilöstöedustusta tulee myös Suomessa vahvistaa pohjoismaisten esimerkkien pohjalta. Julkisen sektorin organisaatioiden on toimittava työpaikkademokratian edelläkävijöinä ja edistettävä esimerkiksi osallistuvan työvuorosuunnittelun kaltaisia käytäntöjä.

Ruotsissa työntekijöiden asemaa vahvistaa myös työntekijöiden tulkintaetuoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että ristiriitatilanteissa asia tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita on ratkaistu tuomioistuimessa. Suomessa riitatilanteessa asiaa tulkitaan työnantajan edun mukaisesti, kunnes oikeudellinen ratkaisu on saatu. Ruotsin malliin siirtymällä pystyttäisiin estämään esimerkiksi muutostilanteissa työehtojen yksipuoliset heikennykset.

• Lisätään ja laajennetaan henkilöstön edustusta yrityksien hallinnossa pohjoismaisten esimerkkien mukaisesti
• Säädetään työntekijöiden tulkintaetuoikeudesta työehtosopimuksiin liittyvissä ristiriitatilanteissa 

3. Vahvistetaan työsuhdeturvaa ja työttömien asemaa

Irtisanominen on Suomessa helppoa ja halpaa. Sekä yksilöllistä että kollektiivista irtisanomissuojaa kokonaisuutena kuvaavan OECD:n indeksin mukaan Suomen irtisanomissuoja on OECD-maiden keskitason alapuolella ja selvästi muun muassa Ruotsia ja Saksaa heikompi. Tästä huolimatta oikeistohallitus haluaa heikentää irtisanomissuojaa entisestään ja väittää, että ”samat uudistukset on tehty muissa maissa vuosikymmeniä sitten.”

Suomessa kollektiivista irtisanomissuojaa tulisi päinvastoin vahvistaa lähemmäksi kilpailijamaiden tasoa, jotta esimerkiksi tuotteiden kysynnän vähentymisestä johtuvat tuotannon leikkaukset eivät painottuisi halvan irtisanomisen vuoksi Suomeen. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottavien henkilöiden muutosturvaa (muutosturvakoulutus ja muutosturvaraha) vahvistamalla voidaan myös nopeuttaa uudelleen työllistymistä ja helpottaa irtisanomisesta aiheutuvia toimeentulon vaikeuksia.

Suomessa ansiosidonnainen työttömyysturva on tasoltaan jo valmiiksi Ruotsia ja Tanskaa heikompi, ja Orpon hallitus on romuttamassa työttömyysturvaa entistä kauemmaksi pohjoismaisesta tasosta. Ruotsissa lomautetuille työntekijöille maksetaan täyttä palkkaa vastaava summa, kun Suomessa on tyydyttävä ansiopäivärahaan. Myös ansioturvan kattavuus on jatkossa merkittävästi Ruotsia heikompi, kun Ruotsissa työssäoloehto on 6 kuukautta ja Suomessa 12 kuukautta. Kun Ruotsissa työttömyysturvassa on vain kahden päivän omavastuuaika, Suomessa Orpon hallitus on pidentänyt omavastuuaikaa viidestä päivästä seitsemään. Köyhyyden vähentämiseksi perusturvaetuuksiin tulisi tehdä tasokorotus, mikä nostaisi samalla myös ansioturvan korvausastetta lähemmäs pohjoismaista tasoa. Työttömyysturvan suojaosa ja lapsikorotukset on palautettava ja asumistukileikkaukset peruttava.

Työttömien aseman kannalta merkittävin ero Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on työvoimapalveluiden resursointi. Ruotsi ja erityisesti Tanska käyttävät merkittävästi enemmän resursseja työttömien palveluihin ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomessa tulisikin lisätä erityisesti palkkatuen ja työvoimakoulutuksen käyttöä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. TE-toimistojen resursseja on sekä lisättävä että kohdennettava nykyistä järkevämmin purkamalla mekaanisen työnhakuvelvoitteen kaltaista työttömyysturvaan liittyvää byrokratiaa.

• Vahvistetaan työntekijöiden muutosturvaa irtisanomisten yhteydessä
• Parannetaan työttömyysturvaa ja työvoimapalveluiden resursseja kohti pohjoismaista tasoa

4. Lisätään työrauhaa parantamalla luottamusta ja edistämällä työriitojen sovittelua

Lakkojen määrä vaihtelee suuresti eri Pohjoismaiden välillä, vaikka lakko-oikeuden rajoituksissa ei ole merkittäviä eroja. Vuosina 2010–2018 Suomessa menetettiin työtaisteluissa 46 työpäivää 1 000 työntekijää kohtaan, kun Tanskassa sama luku oli 49, Norjassa 60 ja Ruotsissa 2. Suomessa lakkojen määrä on viime vuosina lisääntynyt EK:n irtauduttua keskitetystä sopimisesta eli hajautetumpaan neuvottelujärjestelmään siirtyminen ei ole suinkaan vähentänyt, vaan lisännyt lakkoja.

Lakko on työntekijöille aina viimesijainen keino ja niiden vähentäminen on hyvä tavoite myös Suomessa. Hallituksen keinot eivät kuitenkaan vähennä lakkojen määrää, vaan päinvastoin yksipuoliset heikennykset tulevat heijastumaan myös tuleviin työehtosopimuskierroksiin lakkopaineita nostavasti. Tämänhetkinen työmarkkinakaaos saattaa olla vasta lämmittelyä.

Miksi sitten Ruotsissa lakkoillaan niin paljon vähemmän kuin Norjassa, Tanskassa ja Suomessa? Ruotsissa on laaja lakko-oikeus ja vastoin ministereiden väitteitä poliittisia lakkojakaan ei ole rajoitettu mekaanisella tuntimäärällä. Ruotsissa jopa viikonkin mittainen poliittinen työtaistelutoimi on todettu lailliseksi.

Ruotsissa lakkoilua vähentää luottamuksen ja sopimisen kulttuuri, jota voidaan parhaiten edistää kohdan 2. mukaisilla toimilla, kuten henkilöstön edustusta vahvistamalla ja antamalla työntekijöille tulkintaetuoikeus ristiriitatilanteissa. Tulkintaetuoikeuden myötä etenkin työrauhavelvoitteen aikaisten ”laittomien” lakkojen tarve vähenee merkittävästi.

Ruotsissa myös sovitteluinstituutio on Suomea vahvempi ja toimivampi. Kun oikeistohallitus on tuhoamassa koko sovitteluinstituutiota ”vientimalliin” kuuluvalla palkankorotuskatolla, tulisi sovittelujärjestelmää sen sijaan Ruotsin mallin mukaisesti lisäresursoida ja kehittää. Paremmin resursoitu sovittelujärjestelmä kykenee myös tiedon tuottamiseen ja yhteisen tilannekuvan rakentamiseen.

• Vahvistetaan sovitteluinstituutiota ja lisätään luottamusta työmarkkinoille
• Säilytetään lakko-oikeus vähintään nykyisessä laajuudessaan

5. Osatyökykyisille ja vammaisille oikeus palkkatyöhön

Suomessa kokoaikaiseksi muutettu työllisyysaste ohitti muut Pohjoismaat jo edellisen hallituksen aikana. Suomen sinänsä korkea työllisyysaste peittää siis sen, että Suomessa tehdään jopa enemmän töitä kuin muissa Pohjoismaissa. Osa-aikatyö on Suomessa kuitenkin harvinaisempaa ja työelämässä vallitsee joko–tai-ajattelu. Vammaisten työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden matalinta tasoa ja vammaisten oikeus työhön toteutuu heikosti.

Orpon hallitus on tuhonnut osa-aikatyön kannusteet poistamalla työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat. Tämä heikentää erityisesti monien osatyökykyisten taloudellista asemaa ja työn tekemisen kannusteita. Samalla kun vastentahtoista osa-aikatyötä on kitkettävä, on myös tunnistettava se, että kaikille kokoaikainen työ ei ole mahdollista. Siksi suojaosat on palautettava ja työkyvyttömyyseläkkeen yhteensovittamista työtulojen kanssa helpotettava.

Osatyökykyisille ja vammaisille on tarjottava yksilöllistä tukea työllistymisen edistämiseksi. Edellisellä hallituskaudella aloitettua työkykyohjelmaa on laajennettava ja palkkatuen käyttöä lisättävä. Suomen Työkanava Oy:n toimintaa on laajennettava ja tehostettava Ruotsin Samhall AB:n mallin mukaisesti, jotta osatyökykyisille ja vammaisille pystytään tarjoamaan nykyistä laajemmin palkkasuhteista työtä. Suomessa voitaisiin selvittää myös Saksan kiintiölain käyttöönottoa, jonka mukaan yli 20 hengen yrityksissä vähintään viisi prosenttia työntekijöistä tulee olla osatyökykyisiä.

• Palautetaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat ja helpotetaan osa-aikaista työskentelyä työkyvyttömyyseläkkeellä 
• Laajennetaan osatyökykyisiä ja vammaisia työllistävän valtionyhtiön toimintaa Ruotsin esimerkin mukaisesti
• Selvitetään Saksan kiintiölain käyttöönottamista osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi
  

6. Edistetään työperäistä maahanmuuttoa ja kotoutumista sekä kitketään ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä

Siinä missä kokoaikaiseksi muutetulla työllisyysasteella mitattuna Suomi pärjää hyvin pohjoismaisessa vertailussa, on huoltosuhde Suomessa Pohjoismaiden heikoin. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on vähiten työikäistä väestöä suhteessa yli 65-vuotiaiden määrään. Laskevan syntyvyyden ohella tämä johtuu maahanmuuton vähäisestä määrästä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Sen sijaan, että Orpon hallitus jatkaisi edellisen hallituksen aloittamaa työtä työperäisen maahanmuuton sujuvoittamiseksi, se pyrkii karkottamaan ulkomaalaiset työntekijät ulos Suomesta.

Suomen ulkomaalaislaki tulisi uudistaa ihmisoikeusperustaisesti. Maahanmuuttoviraston toiminnan valvontaa on tehostettava, ja toiminnan läpinäkyvyyttä on lisättävä. Perheenyhdistämisen esteitä on purettava niin työperäisen kuin humanitaarisen maahanmuuton osalta. Turvapaikanhakijoille on luotava mahdollisuus tehdä töitä mahdollisimman pian maahan saapumisen jälkeen. Työperäisten oleskelulupien käsittelyä on edelleen sujuvoitettava, jotta oleskeluluvat saadaan käsiteltyä korkeintaan kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.

Kotoutumiskoulutus tulee siirtää opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, ja kotoutumiskoulutuksen kilpailuttaminen on lopetettava laatuongelmien ratkaisemiseksi ja pitkäkestoisen kehitystyön mahdollistamiseksi. Suomeen tulee luoda yleinen, kaikille maahan muuttaneille suunnattu maksuton ja eri osaamistasoja huomioiva suomen kielen koulutus yhteistyössä vapaan sivistystyön, kuten työväenopistojen sekä ammatillisten oppilaitosten kanssa. EU- ja ETA-alueen ulkopuolella suoritettujen tutkintojen hyväksi lukemista ja tunnistamista on lisättävä, minkä lisäksi on luotava selkeät osaamisen täydentämisen koulutuskokonaisuudet yhdessä korkeakoulujen kanssa.

Maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä tulee edistää kaikin tavoin. Syrjintään työmarkkinoilla täytyy puuttua laajentamalla anonyymia työnhaun käytäntöä sekä kouluttamalla esihenkilöitä ja luottamushenkilöitä tunnistamaan rasistiset ja muut syrjivät käytännöt ja puuttumaan niihin. Työhaastatteluun pitää päästä myös maahanmuuttajataustaisella nimellä.

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja kahden kerroksen työmarkkinat ovat Suomeen sitkeästi pesiytynyt ongelma, jota oikeistohallitus uhkaa pahentaa entisestään erityisesti paikallisen sopimisen epätasapainoisella laajentamisella. Työmarkkinarikollisuus on saatava kuriin kriminalisoimalla alipalkkaus, laajentamalla veronumeron käyttöä, tehostamalla työsuojeluvalvonta ja antamalla ammattiliitoille kanneoikeus.

• Uudistetaan maahanmuuttopolitiikkaa ihmisoikeusperustaisesti, sujuvoitetaan työlupien myöntämistä ja edistetään kotoutumista
• Kriminalisoidaan alipalkkaus, laajennetaan veronumeron käyttöä, tehostetaan työsuojeluvalvontaa ja annetaan ammattiliitoille kanneoikeus työmarkkinarikollisuuden ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön kitkemiseksi
• Puututaan syrjintään työmarkkinoilla laajentamalla anonyymin rekrytoinnin käytäntöä ja kouluttamalla esihenkilöitä ja luottamushenkilöitä syrjinnän vastaiseen työhön

7. Syntyvyyden lasku edellyttää lapsimyönteistä politiikkaa ja työelämän epävarmuuden vähentämistä

Suomen pohjoismaisittain heikkoon huoltosuhteeseen vaikuttaa myös se, että syntyvyys alenee ja ihmisten toivottu lapsiluku on selvästi toteutunutta korkeampi. Korkea syntyvyys ei ole itseisarvo, mutta on todellinen ongelma, jos esimerkiksi taloudellinen epävarmuus ja syrjäyttäminen yhteiskunnasta johtavat vastentahtoiseen lapsettomuuteen. Tutkimusten mukaan syntyvyys onkin vähentynyt eniten koulutusaloilla, joilla työttömyys on verraten korkea ja tulot matalat.

Orpon hallituksen työmarkkinapolitiikka lisää palkkaköyhyyttä ja työelämän epävarmuutta. Suuri osa matalapalkkaisista työntekijöistä putoaa asumistukileikkauksien myötä toimeentulotuen varaan ja kokonaisuudessaan sosiaaliturvaleikkauksien myötä jopa 17 000 lasta putoaa köyhyyteen. Kun edellinen hallitus sai toimeentulotukea saavien lapsiperheiden määrän laskemaan ennätyksellisen alas, kääntyy kehitys nyt päinvastaiseen suuntaan. Siksi lapsiperheisiin kohtuuttomasti iskevät sosiaaliturvaleikkaukset tulisi perua.

Lapsiköyhyys on merkittäviltä osin työssä käyvien perheiden ongelma, joiden tilannetta hallituksen ”työllisyystoimet” eivät auta vaan pahentavat. Kaiken lisäksi hallitus on mahdollistamassa jopa vuoden mittaiset määräaikaiset työsuhteet ilman perustetta. Jo nykyisin määräaikaisuudet kasaantuvat erityisesti nuorille naisille ja ovat keskeinen työelämän epävarmuutta lisäävä tekijä. Norjassa määräaikaiselle työsopimukselle vaaditaan aina peruste ja työnantajan on vähintään kerran vuodessa keskusteltava luottamusmiesten kanssa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä, perusteista, laajuudesta. Myös Suomessa perusteettomat määräaikaisuudet tulisi kitkeä pois niiden sallimisen sijasta.

• Perutaan lapsiperheisiin kohtuuttomasti iskevät sosiaaliturvaleikkaukset
• Kitketään perusteettomat määräaikaiset sopimukset 

8. Panostetaan osaamiseen ja reiluun siirtymään

Työn tuottavuus ei kohene palkkakustannuksia polkemalla ja työehtoja heikentämällä – päinvastoin. Suomen on valittava, haluaako se kilpailla työvoiman hinnalla vai osaamisella ja laadulla. Nopean teknologisen kehityksen oloissa elinikäinen oppiminen on tärkeämpää kuin koskaan. Sen sijaan, että oikeistohallitus vastaisi tähän haasteeseen, se on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen. Ruotsissa aikuiskoulutustuki on otettu juuri käyttöön vuoden 2023 alusta alkaen eli tässäkin asiassa oikeistohallitus suuntaa Pohjoismaiden sijasta menneisyyteen.

Vasemmistoliitto lupaa palauttaa aikuiskoulutustuen, kun puolue on seuraavan kerran hallitusvastuussa. Aikuiskoulutustuen kohdentamista voidaan parantaa esimerkiksi lieventämällä työhistoriaedellytystä pelkän peruskoulun varassa olevilta tai työvoimapula-alalle opiskelevilta työntekijöiltä. Työttömien opiskelukielto on purettava ja oman osaamisen kehittäminen työttömäksi jäädessä on mahdollistettava ilman turhaa byrokratiaa. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä koulutuksen laadusta tinkimättä.

Reilu siirtymä on mahdollisuus luoda uusia, ilmastokestäviä työpaikkoja uudistamalla saastuttavien alojen tuotantoa ja investoimalla uusien, siirtymässä välttämättömien työpaikkojen syntymiseen. Suomen on tunnistettava Ruotsin tapaan koko maan ja erityisesti pohjoisen merkitys reilun siirtymän veturina. Valtion on edistettävä teollisuuden reilua siirtymää ja panostettava kotimaiseen, ilmastokestävään energiantuotantoon. Luvitus-, kaava- ja valitusprosesseja on nopeutettava niin, että ympäristövaatimusten taso ei heikkene. Tämä edellyttää käytännössä lupaviranomaisen lisäresursoimista. Panostukset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan on nostettava viiteen prosenttiin BKT:sta ja suoraan yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvien suhteellista osuutta on kasvatettava merkittävästi.

• Edistetään elinikäistä oppimista kehittämällä aikuiskoulutustukea ja vapauttamalla työttömyyden aikainen opiskelu
• Edistetään reilua siirtymää uusien ilmastokestävien työpaikkojen luomiseksi
• Lisätään tki-panostuksia ja kohdennetaan niitä nykyistä enemmän yliopistoille ja perustutkimukseen

9. Toimivat julkiset palvelut ovat Pohjoismaiden menestyksen salaisuus

Suomen työllisyysaste on pohjoismaista kärkeä, jos huomioidaan vain yksityisen sektorin työntekijät. Sen sijaan julkisella sektorilla työskentelevien osuus työvoimasta on Pohjoismaiden pienin. Kun Ruotsissa 32,8 % ja Norjassa 30,2 % työntekijöistä työskentelee julkisella sektorilla, Suomessa osuus on vain 25,4 %. Pohjoismaissa on yleisesti tunnistettu esimerkiksi hoivatyön merkitys uusintavana työnä, joka takaa koko yhteiskunnan toimintaedellytykset.

Julkiset palvelut ovat Suomessa monin paikoin kriisissä työvoimapulan, yleisen kustannustason nousun ja koronan jättämän hoito- ja palveluvelan myötä. Työvoimapula on ratkaistava ja julkisiin palveluihin on saatava lisää henkilökuntaa. On tunnistettava, että ikääntyvässä maassa erityisesti hoivan järjestäminen edellyttää työolojen ja palkkauksen parantamista sekä lisää ihmisiä ja lisää rahaa.

Julkisen hallinnon demonisointi ja sen hengiltä tehostaminen on lopetettava. Sujuvat lupaprosessit, väärinkäytöksien kitkeminen riittävällä valvonnalla ja hyvä hallinto ovat kaikkien suomalaisten etu. Vaikka digitalisaatio, byrokratian purkaminen ja toimintatapojen uudistaminen voivat oikein toteutettuina tuoda säästöjä, tapahtuvat loputtomat tehokkuusohjelmat usein yhteiskunnan toimivuuden kustannuksella.

• Ratkaistaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen työvoimapula korjaamalla palkkausta, työoloja ja lisäämällä resursseja
• Tunnistetaan toimivan julkishallinnon merkitys koko yhteiskunnan kehityksen kannalta

10. Pohjoismainen hyvinvointivaltio edellyttää pohjoismaista veroastetta

Oikeistohallitus ei vastoin vaalilupauksiaan lopettanut velkaantumista vaan päinvastoin kiihdyttää sitä entisestään. Hallituksen työelämäheikennyksillekään ei ole kyetty osoittamaan mitään työllisyyttä tai julkista taloutta kohentavia vaikutuksia. Keskeinen syy tuleville vuosille ennustetulle nopealle velkaantumiselle on kokonaisveroasteen merkittävä alentuminen. Mikäli veroaste olisi vuonna 2027 vuoden 2022 tasolla, tarkoittaisi tämä julkiselle sektorille 9–10 miljardia euroa enemmän verotuloja kyseisenä vuonna, mikä kattaisi lähes koko arvioidun alijäämän. Kompensoivien toimien sijasta oikeistohallitus jakaa rikkaille ja suuryrityksille uusia veronalennuksia.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei voi ylläpitää, jos veroasteemme erkanee muista pohjoismaista. Verouudistuksien on oltava oikeudenmukaisia ja torjuttava jatkuvaa varallisuuserojen kasvua. Muissa Pohjoismaissa ei ole käytössä listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennusta, jota suurin osa asiantuntijatahoista ja tutkijoista pitää haitallisena ja epätarkoituksenmukaisena. Julkisen talouden sopeuttaminen tulisikin aloittaa osinkoverotuksen korjaamisesta.

Kokonaisveroaste on mahdollista säilyttää pohjoismaisella tasolla ilman työntekijöiden verotuksen kiristämistä tai perussuomalaisten ajamaa ruoan arvonlisäveron korottamista. Esimerkiksi Ruotsissa työn verotus on kokonaisuudessaan Suomea kireämpää, mutta työntekijöiden maksama osuus on pienempi. Suomessa tulisikin edetä samaan suuntaan siirtämällä kiky-sopimuksen yhteydessä palkansaajille siirretyt sosiaaliturvamaksut takaisin työnantajien maksettavaksi.

• Toteutetaan oikeudenmukaisia verouudistuksia, joilla kompensoidaan veroasteen nopeaa alentumista
• Poistetaan listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus
• Lisätään työntekijöiden ostovoimaa palauttamalla kiky-sopimuksessa siirretyt sosiaaliturvamaksut takaisin työnantajien maksettavaksi