– Uusi tietovuoto epäilyttävistä rahavirroista on vain jäävuoren huippu. Rahanpesun vastaisessa työssä riittää vielä tehtävää, jotta kansainvälinen pankkijärjestelmä olisi osa ratkaisua eikä osa ongelmaa, Sarkkinen sanoo.
Paljon julkisuutta saanut Pankkien paperit -tietovuoto sisältää aineistoa noin 1800 miljardin euron arvoisista epäilyttävistä tilisiirroista. Kansainvälinen raaka-ainejätti Trafigura oli tietovuodon perusteella pankkien erityistarkkailussa. Trafigura on 30 % omistusosuudella kaivosyhtiö Terrafamen merkittävä osakas. Suomen valtion omistama Suomen Malmijalostus Oy puolestaan omistaa lähes 70 % Terrafamesta.
Jo 2017, kun tästä kumppanuudesta sovittiin, Sarkkinen teki muiden vasemmistoliiton kansanedustajien kanssa työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle kirjallisen kysymyksen siitä, pitikö hallitus yhtiötä näiden tietojen valossa luotettavana kumppanina.
Rahanpesun vastaisessa työssä riittää vielä tehtävää, jotta kansainvälinen pankkijärjestelmä olisi osa ratkaisua eikä osa ongelmaa, Sarkkinen sanoo.
– Uusi tietovuoto on ennestään lisännyt epäilyjä Trafiguran toiminnan vastuullisuudesta. Nyt on tärkeää, että yhtiön toimintaa selvitetään perusteellisesti työ- ja elinkeinoministeriössä, Sarkkinen sanoo.
Vaikka rahanpesun torjumiseksi on viime vuosina otettu tärkeitä askeleita esimerkiksi parantamalla viranomaisten tietojen vaihtoa, on selvää, että sääntelyä pitää vielä kehittää ja valvontaa tehostaa niin Suomessa, EU:ssa kuin kansainvälisesti.
– Laittomat rahavirrat ja veroparatiisien tarjoama korkean salaisuuden suoja vaikuttavat kielteisesti koko yhteiskuntaan. Ne murentavat valtioiden veropohjaa, vääristävät kilpailua ja lisäävät eriarvoisuutta sekä maiden välillä että maiden sisällä, Sarkkinen sanoo.
Keskeinen ongelma on se, että erilaiset pöytälaatikkoyritykset mahdollistavat rahojen siirtelyn maasta toiseen ilman, että pankit tai viranomaiset tietävät rahan alkuperän tai kenelle se lopulta päätyy.
– Hallitus on sitoutunut harmaan talouden torjuntaan. Nyt tarvitaan avoimuutta omistuksiin, esimerkiksi keräämällä julkiseen rekisteriin tiedot kaikista yritysten tosiasiallisista edunsaajista, joiden omistus on vähintään 10 prosenttia, Sarkkinen ehdottaa.
