Kuntavaalit ovat monella tapaa tärkeät tasa-arvovaalit. Kuntien työntekijöistä suurin osa ovat naisia, kuntien palveluiden merkittävä käyttäjäryhmä ovat naiset ja sen lisäksi monilla kuntien palveluilla on iso merkitys sukupuolten tasa-arvon kannalta. Näistä keskeisimpiä ovat tietenkin varhaiskasvatus ja koulutus.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen rooli yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisääjänä on laajasti tunnustettu, mutta siitä huolimatta koulutuksen eriarvoistuminen on huolestuttavimpia kehityssuuntia suomalaisessa yhteiskunnassa. Oppilaiden perhetausta vaikuttaa aiempaa enemmän oppimistuloksiin, ja myös sukupuolten väliset oppimiserot ovat Suomessa OECD-maiden suurimpia. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että kuntatasolla tehdään systemaattista ja jatkuvaa työtä tasa-arvon edistämiseksi.
Tässä on neljän kohdan lista, joka ainakin kannattaa tarkistaa, että omassa kunnassa on hoidossa!
1. Onko jokaisessa kunnan koulussa oma ajantasainen tasa-arvosuunnitelma?
Nykylainsäädännön mukaan jokaisessa koulussa pitäisi olla oma tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Ei riitä, että esimerkiksi kunnalla on yksi yhteinen, vaan jokaisella koululla pitää olla oma. Opetushallituksen vuonna 2019 toteuttaman kyselyn mukaan isossa osassa kuntia on kuitenkin merkittäviä puutteita suunnitelmien osalta. 40% eli melkein puolet vastaajista ilmoitti, että koulussa noudatetaan kunnan suunnitelmaa, että suunnitelmaa ei ole ollenkaan tai sen laatiminen on kesken. Jokaisen kunnan jokaisessa koulussa pitää olla oma ajan tasalla oleva suunnitelma, joka on laadittu yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden kanssa. Tasa-arvosuunnitelmaan kannattaa sisällyttää esimerkiksi tietoa siitä, miten koulussa estetään ja puututaan seksuaaliseen häirintään sekä sukupuolitietoisesta opetuksesta. Tällä vaalikaudella tulemme ulottamaan velvoittavat tasa-arvosuunnitelmat myös varhaiskasvatukseen
2. Onko kunnalla käynnissä erillinen hanke lukutaidon edistämiseksi?
Tutkimuksessa kuin tutkimuksessa suomalaisten oppilaiden oppimiseroista lukutaito ja lukuharrastuneisuus nousevat vahvasti esille. Lukutaidon edistäminen on äärimmäisen tärkeää oppimisen kannalta, mutta se on myös vahvasti tasa-arvoteko. Edellisessä PISA-tutkimuksessa sukupuolten välinen lukutaidon osaamisero oli Suomessa OECD-maiden suurin. Samassa tutkimuksessa kaksi kolmasosaa suomalaisista pojista vastasi, että he lukevat vain mikäli on pakko. Kunnat ovat keskeisessä roolissa lukutaidon edistämisessä. Jokaisessa kunnassa pitää olla käynnissä tavoitteellinen työ lasten lukutaidon vahvistamiseksi. Varhaiskasvatuksessa pitää lukea ääneen lasten kanssa joka päivä, ja kunnan kirjaston työntekijät voivat toimia lukuvinkkareina. Kirjaston, päiväkotien ja koulujen välinen tiivis yhteistyö on tärkeä tapa herättää lukuintoa jokaisessa lapsessa. Tällä vaalikaudella olemme kohdistaneet erillistä rahoitusta kunnille lukutaidon edistämiseksi varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa.
3. Onko kunnalla tasa-arvorahoitus käytössä?
Tasa-arvorahoituksella, eli PD-rahalla viitataan positiivisen erityiskohtelun periaatteeseen, eli tasa-arvoperustein jaettavaan lisäresurssiin, joka kohdistetaan päiväkodeille ja kouluille jotka sijaitsevat alueilla, joissa esimerkiksi työttömyys on keskimääräistä korkeampaa, koulutustaso matalampaa ja vieraskielisyys yleisempää. Pienissä kunnissa ei tämänkaltaiselle rahanjaon painotukselle ole tarvetta, mutta isoimmissa sitä kannattaa hyödyntää oppilaiden tasa-arvoisten edellytysten vahvistamiseksi. Tasa-arvorahoituksen vaikuttavuutta on tutkittu muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen toimesta, ja se on todettu toimivaksi keinoksi edistää tasa-arvoa. Helsingissä sen todettiin lisäävän maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja suomenkielisten poikien todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen. Kaikissa suurimmissa kunnissa tulee olla tasa-arvorahoitusta käytössä, samalla kiinnittäen huomiota sen kriteereihin, jotta tuki myös kohdentuu oikein. Tällä vaalikaudella selvitämme varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tasa-arvorahan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi valtionosuusjärjestelmää.
4. Onko henkilöstölle tarjottu mahdollisuutta osallistua koulutukseen sukupuolten moninaisuuteen liittyen?
Tutkimuksista tiedämme, että vähemmistöihin kuuluvat oppilaat joutuvat muita useammin koulukiusaamisen uhreiksi. He kohtaavat kouluissa myös syrjintää, josta osa voi jäädä henkilöstöltä kokonaan huomaamatta tai tiedostamatta. Sukupuolitietoisen opetuksen kantava ajatus on oppilaiden tunnistaminen yksilöinä ja omina persoonallisuuksinaan. Sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyviä normeja tiedostetaan, kyseenalaistetaan ja puretaan, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja oppia juuri omana itsenään. Sukupuolitietoinen opetus on myös väline puuttua opinto-ohjauksessa todettuihin ongelmiin, joissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia oppilaita kannustetaan muita epätodennäköisemminakateemiselle uralle ja helposti uusinnetaan nykyisille työmarkkinoille tyypillisiä käsityksiä naisten ja miesten aloista, mikä heijastuu opiskelijoiden koulutusvalintoihin. Sukupuolitietoisesta kasvatuksesta on tuotettu hyviä opetusmateriaaleja opetusalan ammattilaisille monen eri tahon toimesta, mutta tiedon levittäminen ei onnistu ellei kunnassa sitouduta henkilöstön täydennyskoulutukseen. Kunnassa tulee säännöllisesti tarjota opetusalan henkilöstölle mahdollisuus osallistua täydennyskoulutukseen sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta.
… ja lopuksi vielä yksi idea!
Suomessa on edelleen voimakkaasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat. Tämä näkyy myös nuorten koulutusvalinnoissa erityisesti ammatillisen toisen asteen kohdalla. Peruskoulun TET-jaksoja voisi hyödyntää nykyistä laajemmin nuorten tutustuttamiseksi omalle sukupuolelleen epätyypillisiin aloihin. Kaikilla ei välttämättä ole kovin tarkkaa kuvaa esimerkiksi insinöörien tai hoito-alan ammattilaisten arjesta, joten kunnissa voisi kokeilla TET-jaksojen hyödyntämistä kunnan tasa-arvotyön osana!
Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri
