Teräs on EU:lle strategisesti tärkeä tuote, jonka maailmanmarkkinoihin vaikuttaa tällä hetkellä suuresti Yhdysvaltojen käynnistämä kauppasota. Heinäkuun alussa teräkselle ja alumiinille määrätyt kaksinkertaiset tullit 25 prosentista 50 prosenttiin ovat ohjaamassa muun muassa Kiinasta halpaa ja likaisesti tuotettua tuotettua terästä eurooppalaisille markkinoille, mikä vaikuttaa tuotannon tulevaisuuteen Euroopassa.
– Komission tulee varmistaa, että hiilivapaan teräksen kehittäminen saa tarvittavat kohdennetut tuet, jotta halvalla ja likaisesti tuotetun teräksen ylitarjonta ei vaaranna teollisuudenalan uudistumista. Lisäksi on varmistettava, että tullipolitiikka on viritetty suojelemaan terästeollisuuden vihreää siirtymää, sanoo Andersson.
Halvalla ja likaisesti tuotetun teräksen ylitarjonta ei saa vaarantaa teollisuudenalan uudistumista.
Keväällä komission julkaisemassa teräs- ja metallialan toimintasuunnitelmassa korostetaan esimerkiksi sähköistymisen ja kiertotalouden vahvistamisen merkitystä eurooppalaiselle terästeollisuudelle. Siinä ei kuitenkaan riittävästi korosteta hiilipäästöjen vähentämistä, ja terästeollisuus jatkaa vahvaa kytkeytymistä fossiilienergiaan.
Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet, että komission toimintasuunnitelma ei mene riittävän syvälle terästeollisuuden kestävän tulevaisuuden varmistamisessa.
– Siirtymäpolitiikkaan tulisi sisältyä fossiilisista polttoaineista luopuminen, vihreän vedyn ja uusiutuvalla energialla tuotetun teräksen käytön lisääntyminen, kiertotalouden vahvistaminen sekä työntekijöiden suojelun edistäminen oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi, sanoo Andersson.
Andersson toteaa myös, että kiihtyvässä kansainvälisessä kilpailussa EU on myös tässä suhteessa vaarassa jäädä omien taloussääntöjensä jalkoihin. Kiina ja Yhdysvallat eivät ole sitoneet itseään samanlaisiin julkisen talouden sääntöihin, mikä mahdollistaa niiltä siirtymäalojen vahvan ja pitkäkestoisen tukemisen.
Eurooppa tarvitsee yksityisten investointien lisäksi uuden asenteen, jolla se tekee yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävää politiikkaa niin eurooppalaisen teollisuuden kehittämiseksi kuin vihreän siirtymän varmistamiseksi.
Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Yhdysvallat kaksinkertaistivat tullinsa teräkselle ja alumiinille heinäkuun ensimmäisellä viikolla 25 prosentista 50 prosenttiin. Tullit voivat ohjata suuria määriä halpaa terästä Euroopan markkinoille, mikä pahentaa jo ennestään vaikeaa tilannetta. Samaan aikaan Kiina on lisännyt teräksen tuotantoaan ja vie sitä polkuhintaan. Aiemmin suuri osa tästä viennistä on suuntautunut Yhdysvaltoihin, mutta tulee nyt suuntautumaan muun muassa Eurooppaan.
Terästeollisuus on keskeinen ala sekä vihreän siirtymän että EU:n strategisen autonomian kannalta. Teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ei tarvitse tarkoittaa teollisuuden taantumista, mutta sen välttämiseksi tarvitsemme toimia. Tullipolitiikalla voidaan osaltaan torjua halvan ja likaisen teräksen ylitarjontaa Euroopassa, mutta se ei riitä. Tarvitsemme myös lisää tarkasti kohdennettuja tukia hiilivapaan teräksen tuotannon kehittämiseen ja skaalaamiseen. Tällä hetkellä osa tuista valuu fossiiliteollisuudelle ja osinkoihin.
Ympäristöjärjestöjen mukaan EU:n terästeollisuuden siirtymäpolitiikkaan tulisi sisältyä fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopuminen teräksen tuotannossa, vihreän vedyn ja uusiutuvalla energialla tuotetun teräksen käytön lisääminen, kiertotalouden toimenpiteiden vahvistaminen sekä oikeudenmukaisen siirtymän varmistaminen, joka kattaa teollisuuden työntekijöiden sosiaalisen suojelun.
- Miten komissio aikoo turvata terästeollisuuden vihreän siirtymän kannattavuuden tilanteessa, jossa markkinoille ohjautuu yhä enemmän tuotantoa esimerkiksi Kiinasta?
- Miten komissio aikoo taata, että terästeollisuuden vihreä siirtymä tapahtuu riittävän nopeasti sekä ympäristön että kilpailuedun säilyttämisen kannalta?
- Minkälaisia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia ehtoja komissio aikoo asettaa terästeollisuuden tukemiselle?