Hyvin ja oikeudenmukaisesti toteutettuna paikallisella sopimisella olisi merkittävä positiivinen työllisyysvaikutus. Hallitus onkin sopinut, että paikallisen sopimisen edistämiseen liittyviä esityksiä tuodaan kevään 2020 kehysriiheen. Paikallinen sopiminen on siten yksi tärkeä elementti jolla vastataan hallitusohjelman tavoitteeseen työllisyysasteen nostamisesta 75 prosentin tasolle ja 30 000 työllistä vastaavista työllisyystoimista.
Paikallinen sopiminen täytyy kuitenkin toteuttaa reilusti, jotta sen varjolla ei päädytä ainoastaan heikentämään työntekijöiden mahdollisuuksia varmistaa itselleen riittävät ja turvalliset työehdot. On muistettava, että työnantaja ja työntekijä eivät lähtökohtaisesti ole tasavertaisessa valta-asemassa suhteessa toisiinsa, ja siksi pelkkä nimien saaminen paperiin ei tarkoita, että kyse olisi aidosti sopimisesta. Hallitusohjelman mukaan paikallista sopimista kehitetäänkin huolehtimalla henkilöstön riittävästä tiedonsaannista ja vaikutusmahdollisuuksista, mikä on avainasemassa sopimisen vaatiman luottamuksen ilmapiirin luomisessa.
Jotta paikallisesta sopimisesta ei pääse tulemaan paikallista sanelemista, on tärkeää että paikallinen sopiminen tapahtuu työehtosopimusten määrittämien reunaehtojen mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että joistakin työntekijän toimeentuloa ja oikeuksia turvaamaan luoduista työehdoista, kuten vähimmäispalkasta, ei olisi mahdollista mennä ali myöskään paikallisella sopimisella.
Jotta kyse olisi aidosti sopimisesta, eikä työnantajan sanelusta, on tärkeää, että työntekijän sopijapuolena on henkilö, jolla on mahdollisuus hankkia riittävää koulutusta tehtävään, ja jota suojelee muita parempi irtisanomissuoja. Tämän vuoksi on perusteltua, että sopimuksen solmii jatkossakin luottamusmies. Sen sijaan on kohtuullista, että kaikki yritykset voisivat sopia paikallisesti vaikka he olisivat järjestäytymättömiä, eli eivät kuuluisi työantajaliitton. Tämä lisäisi myös työnantajien välistä yhdenvertaisuutta, eikä heikentäisi kenenkään asemaa. Aito paikallinen sopiminen on uudistus, joka ei heikennä kenenkään tilannetta, mutta parantaa monen asemaa kasvavan tuottavuuden ja työllisyyden muodossa.
Tällaisesta mallista oli edellisellä vaalikaudella laaja yhteisymmärrys, mutta valitettavasti poliittinen rohkeus uudistuksen läpiviemiseksi puuttui. Nyt Sanna Marinin hallituksella on tärkeä paikka toteuttaa tämä uudistus, josta on keskusteltu kauan. Ei ole kestävää jättää perusteltuja rakenteellisia uudistuksia tekemättä, ja hakea niiden sijasta työllisyysvaikutuksia toinen toistaan kovemmilla leikkauslistoilla tai palkkoja polkemalla.
Hallitus tulee lisäämään erilaisten ihmisten pääsyä työmarkkinoille muun muassa osatyökykyisille ja maahanmuuttajille kohdennetuilla työllisyystoimilla, mikä lisää ennestään tarvetta työlainsäädännön tasapuoliselle kehittämiselle. Jotta saamme työllisyysasteen nousuun ja luotua ihmisille uutta työtä, työelämän joustoja tarvitaan, mutta niistä sovittaessa neuvotteluasetelman tulee olla aidosti tasapuolinen.
Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri