Lohikosken mielestä suunnitelma ei tarjoa kestäviä tai toimivia ratkaisuja liikennejärjestelmän haasteisiin eikä huomioi riittävästi kaupungistumisen vaikutuksia liikkumistarpeisiin.
– Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen. Siinä on valittu jättää tekemättä panostukset kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin, Lohikoski sanoi.
”Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen.”
Lohikoski korosti, että kaupunkien tarpeisiin keskeisin työkalu olisi MAL-sopimusten riittävä ja ennakoitava rahoitus.
– Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn panostukset maksaisivat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja vähenevinä ilmastopäästöinä, mutta hallitus on ajanut investointiohjelman rahoituksen alas. Kaupungeissa voidaan alentaa liikennepäästöjä menemällä kustannustehokkaasti kohti kestävämpiä kulkumuotoja, mutta hallitus jarruttaa tätä kehitystä, Lohikoski sanoi.
Lohikosken mielestä hallituksen liikennesuunnitelmassa ideologia ohittaa järkevät tavoitteet.
Lohikosken mielestä myös geopolitiikka puhuu sen puolesta, että liikkumisen tapoja on syytä muuttaa kestävämmiksi.
– Energiaomavaraisuudella voimme lisätä huoltovarmuutta, vähentää riippuvuuksia öljydiktaattoreista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta.
Lohikoski nosti myös esiin, että suunnitelmassa ei puututa liikenneköyhyyteen millään tavalla.
– Joukkoliikenteen rahoitusta ei vahvisteta, mikä johtaa sekä palvelutarjonnan heikkenemiseen että hintojen nousuun. Ei liikenneköyhyyttä korjata muutaman sentin bensa-alella, vaan huomioimalla liikennejärjestelmä kokonaisuutena ja kohdistamalla toimia tarkoituksenmukaisesti, Lohikoski sanoi.
Pia Lohikosken pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies
Sujuva liikenne tarkoittaa elinvoimaa, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmastokestävyyttä.
Meillä on alueita, joilla auto on välttämätön, ja on alueita, jonne ei autoja kaivata lisää.
Sekä maaseudun että kaupunkien asukkaiden liikkumisen tarpeisiin on vastattava pitkäjänteisyydellä.
Toimiva liikenne on koko Suomen asia ja meidän yhteinen vastuu.
Tänään meillä on käsissämme Orpon hallituksen laatima suunnitelma, joka ei valitettavasti ole aito parlamentaarinen näkemys.
Työryhmän jäsenillä ei ollut yhtä vaikuttavaa roolia suunnitelman laadinnassa kuin viime kerralla.
Arvoisa puhemies
Olemme vasemmistoliitossa pettyneitä sekä suunnitelman laadintaan että sen sisältöön.
Suunnitelman suurin laiminlyönti on kaupungistumisen ohittaminen.
Suunnitelma ei huomioi olemassa olevaa kehitystä, vaan siinä on valittu jättää tekemättä panostukset kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin.
Keskeisin työkalu olisi MAL-sopimusten riittävä ja ennakoitava rahoitus.
Esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn panostukset maksaisivat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja vähenevinä ilmastopäästöinä, mutta hallitus on ajanut investointiohjelman rahoituksen alas, eikä tämä suunnitelma lupaa parempaa.
Joukkoliikenteen osalta pitäisi huomioida palvelutarpeen merkittävä kasvu ja työssäkäyntialueiden laajentuminen. Esimerkiksi liityntäpysäköinteihin on järkevää panostaa.
Maamme kaupungeissa voidaan alentaa liikennepäästöjä kustannustehokkaasti kohti kestävämpiä kulkumuotoja, mutta hallitus jarruttaa tätä kehitystä.
Eivätkä nämä ole pelkkiä kaupunkien kysymyksiä, vaan myös maaseudulla tarvitaan toimivaa joukkoliikennettä ja turvallisia pyöräteitä.
Alueiden keskuskaupungit ja harvemmin asutetut alueet voitaisiin sitoa yhteen toimivalla lähijunaliikenneverkolla, mutta tämä ei hallitukselle kelpaa.
Hallituksen olisi syytä ymmärtää, että mitä vähäpäästöisemmäksi liikennejärjestelmät kaupunkiseuduilla muodostuvat, sitä vähemmän päästövähennystoimia on kohdistettava harvemmin asutuille alueille.
Ideologian ei pitäisi antaa sumentaa järkeviä tavoitteita.
Arvoisa puhemies
Liikennettä sähköistämällä vähennämme liikennesektorin päästöjä.
Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on myös selvää, että liikkumisen tapojen kestävä muutos on välttämätöntä. Energiaomavaraisuudella voimme lisätä huoltovarmuutta, vähentää riippuvuuksia öljydiktaattoreista ja vahvistaa kansallista turvallisuutta.
Sitten tämä korjausvelka. Joku voisi sanoa, että Liikenne 12-suunnitelman koko idea oli kuroa korjausvelkaa kiinni, mutta nyt korjausvelka vain kasvaa, niin teillä kuin raiteilla.
Tämä tulee johtamaan huonokuntoisiin teihin.
Rataverkon heikko kunto taas vaikeuttaa tulevaisuudessa junaliikenteen kehittämistä – myös elinkeinoelämän näkökulmasta.
Me vasemmistossa painotamme, että koko maan saavutettavuudesta on huolehdittava ja se on tehtävä mahdollisimman kestävästi.
Arvoisa puhemies,
Hallitus on valinnut liikennepolitiikalleen suunnan, joka ei ole kestävä. Se ei ole kestävä ekologisesti.
Hallitus on saanut toimillaan liikennepäästöt pitkän tauon jälkeen kasvuun, mutta ei aio sitä tässä suunnitelmassa kuroa kiinni.
Tuleva hallitus löytää tämän edestään, koska ilmastotavoitteet ja -velvoitteet eivät ole kadonneet mihinkään.
Se ei ole kestävä myöskään sosiaalisesti, kun joukkoliikenteen rahoitusta ei vahvisteta. Tämä johtaa sekä palvelutarjonnan heikkenemiseen että hintojen nousuun.
Ei liikenneköyhyyttä korjata muutaman sentin bensa-alella, vaan huomioimalla liikennejärjestelmä kokonaisuutena ja kohdistamalla toimia tarkoituksenmukaisesti.
Mutta ei tämä ole kestävä myöskään taloudellisesti!
Suunnitelmaa leimaa passiivisuus. Se tyytyy nykyiseen menoon ja ideologiset paineet estävät kunnianhimon.
Yksityisautoilun ja maanteiden ohella tarvitaan panostuksia myös muille sektoreille, jotka ovat keskeisiä tulevaisuuden kestävyyden kannalta.
Mutta juuri näitä matalalla roikkuvia hedelmiä hallitus ei halua poimia – ei hallitusohjelmassa, eikä tässä suunnitelmassa.
Arvoisa puhemies,
On tärkeää tehdä analyysiä liikenteemme tilasta ja tulevaisuudesta.
Valitettavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan tarjoa kestäviä ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin.
Taloustilanteen vuoksi priorisointia on edessä, mutta se kannattaisi tehdä ideologian sijasta järkeen ja tietoon nojaten.