– Vaalirahoituksen määrä, jakautuminen ja sääntely ovat merkittäviä kysymyksiä demokratian ja yhdenvertaisten osallistumisoikeuksien kannalta. Ehdokkaat ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa sen suhteen, millaista rahoitusta kampanjaan on mahdollista saada ja kuinka paljon kampanjaan voi käyttää rahaa. Lain tavoitteista huolimatta kampanjoihin käytetyt rahamäärät ovat vaaleista toiseen kasvaneet. Vasemmistoliitto on esittänyt lain tehostamista muun muassa sitovilla kampanjakatoilla, Lohikoski sanoo.
Vaalirahalakia valvova Valtiontalouden tarkastusvirasto on pitkään ja toistuvasti ottanut kantaa vaalirahalain puutteisiin. Vaikka laki asettaa vaalirahoitusta koskevia rajoituksia ja velvoitteita, ei näiden rikkomisesta ole säädetty sanktioita, eikä ehdokkaan tarvitse palauttaa laittomasti vastaanotettua tukea.
– On käsittämätöntä, että valtionyhtiö voi päättää tukea vaaleissa yksittäistä ehdokasta lain vastaisesti. Yhtä lailla kestämätöntä on, että ehdokas voi rikkoa laissa olevia vaalirahoituksen rajoituksia ilman minkäänlaisten seuraamusten uhkaa, Lohikoski sanoo.
”Pintakorjauksen sijaan tarvitaan kunnon remontti!”
Vaalirahalakia muutettiin vastikään saattamalla lainoja ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan piiriin. Lohikoski pitää muutosta riittämättömänä hienosäätönä.
– Lainoja koskeva muutos oli tärkeä, mutta lain suuret puutteet ovat vieläkin korjaamatta. Kaiken lisäksi eduskunnan enemmistö päätti käsittämättömästi heikentää avoimuutta nostamalla tukien ilmoitusrajoja niiden laskemisen sijaan vastoin oikeusministeriön ja tarkastusviraston kantaa. Lain ja valvonnan uskottavuuden turvaamiseksi tarvitaan pintakorjauksen sijaan kunnon remontti!