Ve­ro­ni­ka Hon­ka­sa­lo: Nuo­ret mak­sa­ji­na – hal­li­tuk­sen po­li­tiik­ka sy­ven­tää epä­var­muut­ta, köy­hyyt­tä ja osat­to­muut­ta

Orpon hallituksen leikkauspolitiikka kohdistuu kaikkein kovimmin 18–24-vuotiaisiin nuoriin ja erityisesti opiskelijoihin. Se on anteeksiantamatonta, korostaa nuorisotutkija ja kansanedustaja Veronika Honkasalo tänään eduskunnassa vasemmistoliiton köyhyyttä käsittelevässä välikysymyskeskustelussa.

Talousahdinko vie voimia, kaventaa elämänpiiriä ja pahimmillaan estää perustarpeiden täyttymisen.

– Nuorten tilannetta pahentavat toimeentuloleikkausten lisäksi mittavat koulutusleikkaukset, opiskelijoiden pakottaminen velkaantumaan sekä ilmastotoimien lykkääminen. Ei ole ihme, että nuoret eivät enää usko puheisiin “kipeistä mutta välttämättömistä päätöksistä lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi”, Honkasalo sanoo.

Hallituksen politiikka lisää eriarvoisuutta ja köyhyyttä myös lasten keskuudessa. Arviolta 31 000 uutta lasta ajautuu köyhyyteen seurauksena päätöksistä, jotka olisi ollut mahdollista välttää. Lapsen etu ei tällä hetkellä ole politiikan ensisijainen lähtökohta.

– Köyhien lasten määrän tietoinen kasvattaminen on julmaa, eikä lapsia tulisi rangaista vanhempien elämäntilanteesta johtuvista syistä. Lapset eivät missään tilanteessa ole syyllisiä heidän vanhempiensa vaikeaan tilanteeseen, Honkasalo sanoo.

Köyhien lasten määrän tietoinen kasvattaminen on julmaa.

Köyhyyden vaikutukset näkyvät välittömästi lapsuudessa ja kantavat pitkälle aikuisuuteen. Tutkimusten mukaan lapset kokevat taloudellisen eriarvoisuuden voimakkaasti: köyhyys rajaa vapaa-aikaa, heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää ulkopuolisuutta. Osattomuuden riski kasvaa jo varhain.

– Orpon hallituksen lapsiköyhyyttä lisäävät päätökset ovat arvovalintoja. Vaihtoehtoja olisi: rikkaiden ja yhteisöjen veronalennukset voisi perua, perusturvaa ja toimeentuloa vahvistaa, koulutuksesta ja mielenterveyspalveluista pitää kiinni sekä panostaa nuorten työllisyyteen.

Honkasalo korostaa, että nykyisellä linjalla Suomeen rakennetaan lisää ylisukupolvista köyhyyttä ja syrjäytymistä.

– Se on valinta, josta hallitus kantaa vastuun.


Veronika Honkasalon puhe 15.4.

Arvoisa puhemies,

Vuoden 2025 Nuorisobarometrin tulokset olivat hälytyssignaali: Nuoret on lannistettu. 

Ensimmäistä kertaa Nuorisobarometrin historiassa puolet nuorista suhtautui pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti maailman tulevaisuuteen. 

Noin puolet nuorista koki erittäin paljon tai melko paljon epävarmuutta ja turvattomuutta yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja asenteista, maailmanpoliittisesta tilanteesta ja työllisyydestä. 

Avoimissa vastauksissa yleisimmin toistuva teema oli, että nuorten kokemia paineita tunnutaan aliarvioivan. 

Toiseksi yleisin teema oli työllisyydestä aiheutuvat huolet. Vastauksissa nuoret toivat esille ensimmäisen työpaikan saamisen vaikeudet sekä sen, miten tutkinto ei enää takaa työpaikkaa.

Huoli on täysin perusteltu. Nuorten työttömyys on suurempaa kuin koko väestön. 15–24-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli helmikuussa karmeat 22,9 prosenttia.

Tätä taustaa vasten on tolkuttoman julmaa, että Orpon hallituksen leikkauspolitiikasta kärsivät ennen kaikkea 18-24-vuotiaat nuoret ja erityisesti opiskelijat yksittäisenä ryhmänä. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksenkin mukaan nuorten kokemat taloudelliset huolet ovat lisääntyneet 2020-luvulla. Taloushuolet vievät voimia, nuorten elämänpiiri kaventuu tai pahimmillaan perustarpeet eivät tule katetuksi.

Tämän päälle vielä massiiviset koulutusleikkaukset, opiskelijoiden pakottaminen ottamaan lainaa opintojen rahoittamiseksi sekä ilmastotoimien tekemättä jättäminen.

Minusta voi suoraan sanoa, että Orpon hallitus, te olette pettäneet nuoret totaalisesti. 

Ei ole ihme, että nuoret eivät enää usko siihen pajunköyteen, mitä heille syötetään. 

Miksi ihmeessä nuorten pitäisi uskoa, kun oikeisto väittää tekevänsä “kipeitä päätöksiä turvatakseen lasten ja nuorten tulevaisuuden”?

Arvoisa puhemies,

Hallituksen eriarvoistava ja köyhyyttä lisäävä politiikka on erityisen julmaa sekä nuorten että lasten kannalta. 

31 000 uutta köyhää lasta joutuu kärsimään suomalaisen oikeiston eriarvoistavasta poliittisesta projektista.

Muistutan jokaista hallituspuolueessa istuvaa: 

Te voisitte jättää rikkaiden ja yhteisöveroalennukset tekemättä. 

Te voisitte huolehtia nuorten ja lasten toimeentulosta. 

Te voisitte olla leikkaamatta toimeentulotuesta. 

Te voisitte resurssoida mielenterveys- ja työllisyyspalvelut kunnissa ja hyvinvointialueilla. 

Te voisitte olla leikkaamatta koulutuksesta.

Teidän päätösten vuoksi Suomessa tullaan näkemään lisääntyvää ylisukupolvista köyhyyttä. Teidän päätökset lisäävät osattomuutta.

Lapsen etu tulisi olla ensisijainen kaikissa päätöksissä.
Kuten lapsiasiavaltuutettu sanoo: Lapset eivät ole milloinkaan ole syyllisiä vanhempiensa vaikeaan elämäntilanteeseen. 

Arvoisa puhemies 

Köyhyydellä on välittömiä vaikutuksia lapsuuteen.

Jo lähes 15 vuotta sitten Kelan teettämä tutkimus osoitti, että lapset kokevat vahvasti taloudellisen eriarvoisuuden ja lapset liittävät köyhyyteen jopa yhteiskunnallista stigmaa.

Tämä näkyy esimerkiksi niin, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat lapset eivät voi esimerkiksi viettää vapaa-aikaansa samoin kuin muut ikätoverit. Köyhyys uhkaa jo lapsuudessa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sulkee lapsia yhteisön ulkopuolelle. 

On selvää, että ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunne uhkaa jatkua lapsuudesta aina nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.

Arvoisa puhemies,

Perusturvaleikkausten yhteydessä keräsimme kansalaisten kokemuksia leikkauspolitiikan vaikutuksista. Luenkin nyt yhden kansalaisen lähettämän viestin.

Sitaatti alkaa: 

“Pelkään tulevaisuuttani. Olen sairas osatyökykyinen, enkä ilman ihmettä voi ikinä työskennellä kestävästi 50% suuremmalla työajalla. Pelkään, että terveydentilani huononee ja että tulevaisuudessa ei ole enää edes pahimmassa tilanteessa toimeentulotukea, johon olen aikaisemminkin joutunut tukeutumaan. Olen nuori ja koko aikuiselämäni joutunut laskemaan jokaisen euron. En usko, että pystyn elämään tässä jatkuvassa rahastressissä koko loppuelämäni, mutta ei taida paljoa muitakaan vaihtoehtoja olla, kuin olla tuomittu köyhyyteen sen takia koska olen ollut lapsesta asti sairas.”