– Suomalaisessa kriminaalipolitiikassa on ylikovien rangaistusten sijaan pyritty järkevästi, tutkittuun tietoon perustuen ehkäisemään rikollisuutta, edistämään oikeudenmukaisuutta ja minimoimaan rikollisuudesta aiheutuvia haittoja. Ehdottoman vankeuden käyttö on pyritty rajaamaan vakavimpiin tapauksiin. Rikoksentekijöiden sulkeminen keskenään suljettuihin laitoksiin voi itsessään olla monella tapaa haitallista ja muun muassa syventää rikollista elämäntapaa ja verkostoitumista, Honkasalo sanoo.
– Alle 18-vuotiaan eli lapsen kohdalla vankeus on erityisen raskas seuraamus. Vaikka ehdottomaan vankeuteen tuomitseminen itsessään osoittaa lapsen tilanteen ajautuneen äärimmäisen vakavaksi, on yhteiskunnan kiinnitettävä erityistä huomiota tällaiseen tilanteeseen ajautuneiden lasten ja nuorten aseman huomioimiseksi ja elämänpolun kääntämiseksi.
Uutistietojen mukaan Rikosseuraamuslaitos suunnittelee parhaillaan valtakunnallisen, alle 18-vuotiaille tarkoitetun lapsivankiosaston perustamista Vantaalle.
– Jos Suomen onneksi harvat lapsivangit sijoitetaan yhdelle ja samalle osastolle, voitaneen näiden hyvin vaikeiden ongelmien kanssa painivien nuorten tarvitsemat palvelut järjestää vaadittu osaaminen turvaten. Jos lapsia ja nuoria eri puolilta maata sijoitettaisiin Vantaalle, olisi toisaalta varmistettava tarpeellisten yhteyksien säilyminen läheisiin ja muut hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.
Honkasalo kiinnittää huomiota myös varaumaan, jonka Suomi on muiden Pohjoismaiden tavoin tehnyt YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan sopimukseen. Kyseisen ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikkia, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa. Sopimuksen mukaan vankeinhoitojärjestelmän on suotava vangeille sellainen kohtelu, jonka olennaisena tarkoituksena on heidän parantamisensa sekä heidän yhteiskunnallisen asemansa palauttaminen. Lisäksi sopimus edellyttää nimenomaisesti nuorisorikollisten pitämistä erillään aikuisista. Sopimuksen 10 artiklaan tehdyllä varaumalla Suomi on kuitenkin torjunut ehdottoman kiellon nuorten ja aikuisten rikoksentekijöiden erillään pitämisestä.
Honkasalo tiedustelee, aikooko Suomi arvioida uudelleen tekemäänsä varaumaa tai aiotaanko uuden lapsivankiosaston perustamisen yhteydessä myös lainsäädäntöä tarkistaa erillään pitämistä koskevien velvoitteiden tiukentamiseksi.
Huolimatta KP-sopimukseen tehdystä varaumasta Suomea sitoo täysimääräisesti lapsen oikeuksien sopimus, jonka mukaan lapsen vangitsemiseen tai muuhun vapaudenriistoon on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona, ja vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on pidettävä erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin. Kotimainen vankeuslaki noudattaa nykyisin lapsen oikeuksien sopimuksen muotoilua. Alaikäisen vangin pitäminen erillään aikuisista vangeista on pääsääntö, mutta velvoite ei ole ehdoton, vaan mahdollistaa joustavuutta. Pääsäännöstä poikkeamisen tulisi kuitenkin aina perustua nimenomaan lapsen etuun.
– Hyvinvointivaltio ei saa hylätä lapsiaan näiden teoista riippumatta. Vakavien rikosten polulle ajautuneiden nuorten tilanne on monella tapaa äärimmäisen vaikea, mutta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta siihen on välttämätöntä vastata henkilön ikätaso ja yksilöllinen tilanne huomioiden sekä asiantuntevaa apua tarjoten.
Muun muassa lapsiasiavaltuutettu on katsonut, ettei alaikäisen rikoksentekijän tulisi päätyä vankilaan. Honkasalo jakaa valtuutetun näkemykset:
– Kuuluvatko alaikäiset rikoksentekijät ylipäänsä vankilaan? Valvontaa, toimintakykyä edistävää toimintaa ja työhön perehtymistä sisältävää nuorisorangaistusta on pidetty tehokkaampana keinona puuttua näiden nuorten tilanteeseen, mutta sen käyttö on jäänyt vähälle, Honkasalo sanoo.