Lau­ra Me­ri­luo­to: Kään­ny­tys­la­ki oli­si his­to­rial­li­nen vir­he

Eduskunnan hallintovaliokunta kannattaa niin sanotun käännytyslain hyväksymistä vähäisin muutoksin. Vasemmistoliiton Laura Meriluoto jätti yhdessä vihreiden Sofia Virran kanssa mietintöön vastalauseen, jossa esitetään esityksen hylkäämistä. Meriluoto katsoo, että lakia ei tulisi oikeusvaltiossa hyväksyä.

– Suomella on oikeus ja velvollisuus valvoa rajojaan ja turvata kansallista turvallisuutta. Kansainvälisestä oikeudesta piittaamattoman autoritaarisen naapurimaan toimiin on vastattava, mutta tämä ei oikeuta tai edellytä hylkäämään Suomen omaa oikeusvaltiota, perustuslain keskeisiä ratkaisuja ja sitoutumista kansainväliseen oikeuteen. Suomella olisi kaikki mahdollisuudet vastata tilanteeseen oikeusvaltion tavoin eli toimimalla toisin kuin Venäjä, Meriluoto sanoo.

Esitys mahdollistaisi turvapaikanhaun estämisen Suomen ilman valituskelpoista päätöstä. Turvapaikkaoikeuden ytimessä oleva yksilöllinen arvio korvautuisi nopealla kasvokkaisella vuorovaikutustilanteella, jossa rajavartijan olisi päätettävä, saisiko henkilö haavoittuvan asemansa tai ilmeisen suojelun tarpeen vuoksi sittenkin jättää turvapaikkahakemuksen. Maahanpääsy voitaisiin estää myös kokonaan ilman tapauskohtaista arviota. Laki hyväksyttäisiin poikkeuslakina. Perustuslaki mahdollistaa poikkeuslakina rajatut poikkeukset perustuslakiin.

Esitys on räikeässä ristiriidassa useiden perustuslaissa, ihmisoikeussopimuksissa ja EU-oikeudessa turvattujen oikeuksien kanssa. Meriluoto katsoo, ettei esitystä tulisi hyväksyä poikkeuslakina koska kyse ei ole rajatusta poikkeuksesta perustuslakiin eikä ristiriitaa jopa ehdottomien ihmisoikeuksien kanssa voida poistaa kansallisella lailla. Turvapaikanhakua koskeva EU-oikeus on myös ensisijaista kansalliseen oikeuteen nähden, eli viranomaisten tulisi soveltaa EU-oikeutta sen kanssa ristiriitaisen kansallisen lain sijaan.

Meriluoto korostaa, että jokaista suojaavat ja lainsäätäjän vallalle rajat asettavat perus- ja ihmisoikeudet ovat itsessään turvallisuuden kulmakivi.

– Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen, luja oikeusvaltio ja tukeutuminen kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään ovat itsessään Suomelle turvallisuuskysymyksiä. Tämä on ollut tapana tunnustaa kotimaisessa turvallisuuspolitiikassa, kuten on tehty tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

Meriluoto pitää hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kuulemien oikeustieteilijöiden tavoin esitystä perusratkaisuiltaan niin ylitsepääsemättömän ongelmallisena, ettei esityksen korjaaminen eduskuntakäsittelyssä olisi ollut mahdollista. Esitykseen valiokuntakäsittelyssä tehtyjä muutoksia Meriluoto kuitenkin pitää yllättävänkin vaatimattomina.

– Esitetyt pikkuviilaukset ovat kokonaiskuvassa marginaalisia. Ne eivät muuta isoa kuvaa esityksestä, joka on syvästi ongelmallinen suomalaisen oikeusvaltion kannalta ja jota eduskunnan ei pitäisi hyväksyä missään säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan ehdottomasti vaatima oikeusturvamenettelykään ei hallintovaliokunnan esittämässä muodossa tarjoa todellista ja uskottavaa oikeusturvaa.

Meriluoto muistuttaa esityksen olevan ongelmallinen myös rajavartijoiden aseman kannalta, kuten lukuisat lausunnonantajat ja rajavartijoiden omat edustajat ovat huomauttaneet. Rajavartijoiden tulisi lyhyen kohtaamisen perusteella tehdä arvioita, jotka ovat usein haastavia ammatikseen turvapaikkaoikeutta soveltaville Maahanmuuttoviraston virkamiehillekin.

– Paitsi että esitys murentaa turvaa hakevien ihmisten oikeuksia, asettaa se rajavartijat täysin kohtuuttomaan ja kestämättömään asemaan. Rajavartijoita vaaditaan tekemään hätiköityjä päätöksiä mahdollisesti elämästä ja kuolemasta. Samalla heitä vaaditaan rikkomaan ihmisoikeuksia ja EU-oikeutta, joiden toteutuminen on jokaisen virkamiehen velvollisuus.

Hallintovaliokunnan hyväksyttyä mietintönsä esitys etenee eduskunnan täysistuntoon. Perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksyttävän lain kiireelliseksi julistaminen edellyttää päätöstä, jota tukisi viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Lain hyväksyminen edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä.

– Esitys on historiallinen, koska sen hyväksymällä ja sitä soveltamalla eduskunta, valtioneuvosto, tasavallan presidentti ja Suomen valtio tekisivät tietoisen päätöksen olla noudattamatta Suomea sitovia ihmisoikeusvelvoitteita. Toivottavasti jokainen äänestykseen osallistuva kansanedustaja ymmärtää, mitä on pelissä oikeusvaltion kannalta.