Satakunnalla on kaikki edellytykset nousta Suomen kalastusmatkailun helmeksi. Jo tällä hetkellä maakunnalla on tarjolla monipuoliset kalastusmatkailun palvelut. Tarvitaan enää maakunnallinen yhteinen tahtotila ja 2030-luvulla olemme eteläisen Suomen ehdoton ykkönen. Saaristomeri, joet ja järvet: kukaan ei pistä paremmaksi.
”Yksituumaisuuttaa tarvitaan yhteen asiaan erityisesti, ja se on Kokemäenjoen kunnostus”, linjaa satakuntalainen kansanedustaja Jari Myllykoski.
”Näin mahdollistetaan vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuuksien ennallistaminen. Ei moitteen sijaa ainakaan Kokemäenjoen varsikuntien osalta Porista Tampereelle, sillä miltei kaikki ovat mukana Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry:n toiminnassa.”
Joenvarsikunnilla on vahva tahtotila parantaa Kokemäenjoen tilaa. Kun kansallista kalatiestrategiaa valmisteltiin 2012 vesipuitedirektiivin johdosta, tuli maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi selvittää, mihin jokiin on mahdollista elvyttää vaelluskalakanta. Suomessa on tällä hetkellä useita kymmeniä isompia ja pienempiä toteutettuja ja työnalla olevia vaelluskalojen nousun mahdollistavia kunnostushankkeita. Kokemäenjoen osalta tultiin siihen lopputulokseen, että potentiaalisia lisääntymisalueita on liian vähän, jotta jokea kannattaa alkaa kunnostaa.
”Eri vaihtoehtojen selvitys on kuitenkin rajoittunut vain nykytilan arviointiin, eikä nousu-uomien rakentamiseen tai joen ennallistamiseen. Tavoitteet ja päämäärä pitää asettaa parempaan huomiseen, ei nykytilan pysyvyyteen”, toteaa Myllykoski.
Kokemäenjoki on liian arvokas ja tärkeä joki siihen, ettei sen tilaa ryhdyttäisi määrätietoisesti parantamaan.
Muutosta parempaan on jo tapahtunut. Vesistökuormitusta on jo saatu hallintaan, ja veden laatu on parantunut. EU-oikeuskäytäntö erityisesti Weser-tapauksen johdosta ohjaa tarkistamaan voimassa olevia vesilupien ehtoja kalateiden osalta. EU-komissio on edellyttänyt, että pysyvät vesivoimalaluvat on avattava ja tuotava lupaviranomaiselle tarkistettavaksi, kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristövirtaamiin ja kalateiden rakentamiseen. Suomi on saanut jo kaksi huomautusta asiasta. Suomen toiminnasta on tehty myös kantelu EU-komissioon.
”Kääritään hihat ja ryhdytään töihin eikä nysvätä. Tarvitaan toimia, ja siksi tein toimenpidealoitteen Vaelluskalojen nousu ja kutumahdollisuuksien ennallistamiseksi Kokemäenjoessa hallitukselle”, päättää Myllykoski. ”Tämä olisi myös linjassa Satakunnan luontomatkailuohjelman tavoitteiden kanssa.”
Toimenpidealoite
Vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuuksien ennallistamiseksi Kokemäenjoessa
Eduskunnalle
Kokemäenjoen pituus on noin 121 km, mutta sen valuma-alueen laajuus on peräti 27 100 km², noin 8 % Suomen pinta-alasta. Joen osuus Suomen jokien Itämereen tuomasta fosforikuormituksesta on noin 10 %. Kokemäenjoki on ollut Etelä-Suomen keskeisimpiä kalajokia ennen laajaa vesivoiman rakentamista. Historiallisesti sieltä on pyydetty ja saatu suuret määrät vaellussiikaa, lohta, rapuja, ankeriasta ja nahkiaista. Toutain ja raakku menestyivät joessa myös, ja se toimi vaelluskalojen lisääntymispaikkana.
Jokireitin vaelluskalakanta on tuhoutunut sittemmin vesivoiman takia, kun kalateitä ja -portaita ei olla rakennettu lupaehtojen mukaisesti. Joenvarsikuntien jätevedet päästettiin jokeen takavuosina huonosti jos ollenkaan puhdistettuina, ja myös maatalouden päästöt päätyvät jokeen. Samoin joen voimakas perkaaminen on tuhonnut luonnollisia lisääntymisalueita.
Joenvarsikunnilla on vahva tahtotila parantaa Kokemäenjoen tilaa. Kun kansallista kalatiestrategiaa valmisteltiin 2012 vesipuitedirektiivin johdosta, tuli maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi selvittää, mihin jokiin on mahdollista elvyttää vaelluskalakanta. Kokemäenjoen osalta tultiin siihen lopputulokseen, että potentiaalisia lisääntymisalueita on liian vähän, jotta jokea kannattaa alkaa kunnostaa. Eri vaihtoehtojen selvitys on kuitenkin rajoittunut vain nykytilan arviointiin, eikä nousu-uomien rakentamiseen tai joen ennallistamiseen.
Kokemäenjoki on kuitenkin liian arvokas ja tärkeä joki siihen, ettei sen tilaa ryhdyttäisi määrätietoisesti parantamaan. Muutosta parempaan on jo tapahtunut: vesistökuormitusta ollaan, jo saatu hallintaan, ja veden laatu on parantunut.[1] EU-oikeuskäytäntö erityisesti Weser-tapauksen johdosta ohjaa tarkistamaan voimassa olevia vesilupien ehtoja kalateiden osalta.[2] EU komissio on edellyttänyt, että pysyvät vesivoimalaluvat on avattava ja tuotava lupaviranomaiselle tarkistettavaksi ja kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristövirtaamiin ja kalateiden rakentamiseen. Suomi on saanut jo kaksi huomautusta asiasta. Suomen toiminnasta on tehty kantelu EU komissioon.
Vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, eikä vesien hyvän tilan saavuttamista saa uusilla hankkeilla heikentää. Mahdollisuudet parantaa Kokemäenjoen tilaa ovat hyvät. Vaelluskalakannat jokeen palauttamalla voidaan osaltaan edistää jokireitin monimuotoista eliökantaa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan vaelluskalojen nousu- ja kutumahdollisuudet Kokemäenjoessa.
[1] https://vesiensuojelu.fi/muut-ajankohtaiset/kokemaenjoella-hajakuormitusta-hillitaan-kokonaisvaltaisella-vesienhallinnalla/
[2] https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiskirjeet/Vesikirje/Suomen_ymparisto_ja_vesilupaprosessia_tu(47882