Kari Uotilan pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuhe 13.11.2018 valtioneuvoston tiedonannosta Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle annetun valtiontakauksen voimassaoloajan pidentämisestä.
Arvoisia puhemies,
ehdotus on seurausta aiemmasta Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Kreikan välisen lainan ehtojen muuttamisesta.
Silloin vasemmistoliitto katsoi monen asiantuntijan ja Kansainvälisen valuuttarahaston tavoin, että lainan ehtoja olisi tullut huojentaa enemmän, jotta Kreikalla olisi realistiset mahdollisuudet nousta jaloilleen. Osa velasta olisi pitänyt mitätöidä kokonaan ja lyhennystahti sitoa Kreikan talouden kehitykseen.
Tämä siksi, että velan maksun aikataulujen muuttamisen vastapainoksi Kreikan on harjoitettava liian ankaraa talouskuripolitiikkaa vuosikymmeniä. Kansantalouden primääriylijäämän tulisi olla 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2022 asti ja tämän jälkeen yli 2 prosenttia seuraavat 40 vuotta. Kun maksuhuojennukset 15 vuoden päästä päättyvät, olisivat lainanlyhennykset yli puolet valtion verotuloista.
Selviytyisiköhän Suomi tällaisesta kuurista?
Kriisipakettien loppumisen juhliminen voikin olla ennenaikaista, sillä Kreikka on sidottu vuosikymmeniksi velkavankeuteen, joka vie maalta mahdollisuuden toteuttaa järkevää talouspolitiikkaa ja panostaa tulevaisuuteen.
Arvoisa puhemies,
Vaikka Kreikan talous on nyt kasvussa, valtion tulot menoja suuremmat ja sekä työttömyys että köyhyys vähenemässä, ovat ongelmat yhä suuria.
Työttömyys on 25 prosenttia, nuorisotyöttömyys lähellä 50 prosenttia. Kansantuote on yli 20 prosenttia vuoden 2009 alapuolella ja palkat, eläkkeet ja sosiaalietuudet reaalisesti 40 prosenttia. Velka-aste on 180 prosenttia. Joka kymmenes työikäinen kreikkalainen on muuttanut ulkomaille etsimään parempaa elämää. Kansanterveys on heikentynyt rajusti ja sosiaaliset ongelmat pahentuneet.
Kreikka on pakotettu heikentämään sosiaaliturvaa ja palveluita, leikkaamaan kaikesta ja yksityistämään. Eläkkeitä on leikattu yli 10 kertaa.
Onkin jälleen kerran syytä kysyä, olisiko vähempikin kurittaminen riittänyt. Euroalueen talouskurihaukkojen ajaman kurjistuspolitiikan inhimillistä laskua maksetaan vielä pitkään.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Kreikka olisi itsekin syyllinen ongelmiinsa.
Arvoisa puhemies,
kun puhutaan ”Kreikan tiestä”, on syytä puhua koko tien pituudesta. Yleensä pesän selvittäjiksi joutuvat muut kuin pesän sotkijat – ja niin on ollut myös Kreikassa.
Sotilasjuntan kukistumisesta lähtien porvarillinen Uusi demokratia ja sosialidemokraattinen Pasok johtivat Kreikkaa vuorovedoin 40 vuotta. Tuloksena oli korruptoitunut järjestelmä, jossa harmaa talous rehotti ja kavereita suosittiin. Vuonna 2009 Kreikan alijäämä oli lähempänä 15 prosenttia ja valtionvelka suuri. Yksityinen sektori oli korviaan myöten veloissa ja omaisuusarvot lainarahalla paisutettuja. Kriisi räjähti käsiin.
Tätä sotkua selvittämään valittiin vuonna 2015 vasemmistolainen Syriza.
Unohtaa ei pidä myöskään niitä saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, jotka holtittomalla luotonannollaan synnyttivät velkakuplaa ja kylvivät kriisin siemeniä. Ne on päästetty kuin koira veräjästä ja palkittu vielä pelastuspaketeilla.
Taakan talouskuripolitiikasta ovat kantaneet tavalliset kreikkalaiset.
Aika tuttu kuvio myös omasta historiastamme. 1990-luvun alun laman taustalla oli edellisellä vuosikymmenellä alkanut rahoitusmarkkinoiden hallitsematon vapauttaminen, holtiton luotonanto ja siitä seurannut ylivelkaantuminen. Halpoja ulkomaisia valuuttalainoja suorastaan tyrkytettiin, oli vakuuksia tai maksukykyä tai ei.
Holkerin hallituksen jälkien siivoaminen jäi sen seuraajille. 1990-luvun leikkauspolitiikan varjo oli pitkä, ja näkyy yhä. Työttömyys päästettiin kasvamaan liikaa, mikä oli tuhoisaa niin kansantaloudelle kuin hyvinvoinnille. Sosiaaliset ongelmat kasautuivat. Tuolloin alkanut huono-osaisuuden kierre jatkuu monissa perheissä edelleen.
Unohtuvatko nämä laman opetukset, kun Suomi on suorastaan eturivissä vaatimassa tuhoisia leikkuuohjelmia muualle Eurooppaan?
Arvoisa puhemies,
Kriisi on tehnyt näkyväksi yhteisvaluuttajärjestelmämme perustavat ongelmat. Pankkiunionin kehittäminen auttaa jonkin verran, mutta euroalueen valuvikoja se ei korjaa.
Yhteinen valuutta ilman yhteistä finanssipolitiikkaa, suhdannetasausmekanismia ja kykyä puuttua euroalueen maiden sisäisiin ylijäämiin johtaa jatkossakin ongelmiin ja epätasaiseen kehitykseen, jota talouskurisäännöt pahentavat.
Nyt jotkut maat hyötyvät toisten kustannuksella, mutta vain häviäjiä rangaistaan. Oikeudenmukaisemmassa järjestelmässä yhteisesti leivottua hyvinvointia myös jaetaan oikeudenmukaisesti, ei niin, että kaikki hyödyt menevät niille, joilla jo muutenkin menee hyvin.
Yhteisvastuu on monille tässä salissa kirosana, mutta tosiasioiden tunnustaminen olisi tässäkin tapauksessa viisauden alku.
Arvoisa puhemies,
Juha Sipilän hallitus on leikannut lyhytnäköisesti Suomessa ja on ollut kärjekkäimpien joukossa vaatimassa taloudellisesti ja inhimillisesti kestämätöntä talouspolitiikkaa Euroopassa. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei Sipilän hallitus nauti eduskunnan luottamusta.