Muun muassa opposition suunnalta kuuluu säröääniä, mutta emme anna niiden häiritä. Emmehän antaneet periksi peruskoulua rakennettaessakaan: panostukset koulutukseen ovat aina panostuksia hyvinvointiin. Tässä artikkelissa kumoamme yleisimmät vasta-argumentit oppivelvollisuuden pidentämistä vastaan.
1. “Oppivelvollisuusiän mekaaninen nosto ei turvaa nuorten tosiasiallisia edellytyksiä suorittaa toisen asteen tutkintoa”
Ikärajan nosto ei yksin riitä varmistamaan, että jokainen nuori onnistuu suorittamaan toisen asteen tutkinnon. Hallitus panostaakin osana uudistusta voimakkaasti myös oppilaiden ja opiskelijoiden tukeen sekä ohjaukseen. Osana uudistusta parannamme nuorten ohjausta ja tukea, kun rahoitusta kohdennetaan kunnille ja koulutuksen järjestäjille putoamisvaarassa olevien ohjaukseen. Lisäksi oppilas- ja opiskeluhuollon vahvistamiseen tehdään miljoonien panostukset perusopetuksessa ja toisella asteella.
Oppivelvollisuusuudistuksessa ei ole kyse pelkästään oppivelvollisuusiän nostamisesta, vaan vahvistamme merkittävästi lasten ja nuorten saamaa tukea pitkin koulupolkua. Meille on tärkeää rakentaa suomalaisesta koulusta järjestelmä, jossa jokainen nuori saa parhaat mahdolliset eväät elämään, eikä ketään jätetä yksin.
On selvää, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei onnistu, mikäli pohja ei ole kunnossa. Siksi panostukset varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen vahvistavat osaltaan lasten ja nuorten valmiuksia suoriutua jatko-opinnoista. Perustaitojen vahvistamiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon lisäämiseksi toteutetaan varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen Oikeus oppia -laatuohjelmat, joihin panostetaan yhteensä yli 300 miljoonaa euroa.
2. ”Oppivelvollisuuden laajentaminen maksaa liikaa, ja pitäisi mieluummin tehdä kohdennettuja toimia putoamisvaarassa oleville”
Aloitetaan tällä: panostus koulutukseen on aina panostus tulevaisuuteen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Silti avaamme mielellämme myös lukuja päätösten taustalla.
Toisen asteen opintoihin sekä siirtymiin perusopetuksesta toiselle asteelle on vuosien varrella tehty lukuisia toimia, jotka edesauttavat nuorten siirtymää ja suoriutumista toisen asteen koulutuksesta. Nämä yksittäiset toimet ja hankkeet eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä, sillä yhä noin 16 % ikäluokasta jää vaille toisen asteen tutkintoa.
Lisäksi tiedetään myös, että toisen asteen keskeyttäjistä noin kolmannes on heitä, jotka ovat päättäneet perusopetuksensa vähintään keskiarvolla 7. Näin ollen siis kaikkia ”riskiryhmään” kuuluvia nuoria on hyvin vaikea tunnistaa etukäteen. Siksi tarvitaan kokonaisvaltaisia toimia, jotta koko ikäluokka tavoitetaan.
Oppivelvollisuusuudistus maksaa 129 miljoonaa euroa. Kustannusten ohella keskustelussa pitäisi huomioida myös odotetut tuotot ja toimenpiteen sosiaaliset vaikutukset.
Talouspolitiikan arviointineuvosto on arvioinut, että hyvin varovaisillakin reunaoletuksilla uudistus on pitkällä aikavälillä kustannusneutraali.
Oppivelvollisuusiän pidentäminen siis parantaa nuorten työllisyys- ja tulokehitystä tulevaisuudessa. Julkisen talouden näkökulmasta tämä tarkoittaa korkeampia verotuloja ja alempia sosiaaliturvamenoja. Nämä hyödyt todennäköisesti ylittävät uudistuksen kustannukset pitkällä aikavälillä, vaikka samalla tehtäisiinkin lisäpanostuksia opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen.
3. “Uudistukseen ei ole varattu tarpeeksi rahaa, joten pelkona on, että lähiopetuksesta pitää leikata, jotta maksuttomuus saadaan toteutettua”
Oppivelvollisuusuudistuksesta on hallitusohjelmassa sovittu, että kulut korvataan kunnille ja koulutuksen järjestäjille täysimääräisesti.
4. “Oppivelvollisuuden kaltainen pakko ei motivoi”
Oppivelvollisuuden uudistaminen luo velvollisuuksia ennen kaikkea yhteiskuntaa kohtaan: uudistuksen myötä yhteiskunta velvoitetaan pitämään jokaisen nuoren opinpolusta huolta toiselle asteelle asti. Kyse ei ole myöskään pelkästä mekaanisesta ikärajan nostosta, vaan samalla hallitus panostaa voimakkaasti oppilaiden ja opiskelijoiden tukeen sekä ohjaukseen.
Myös yhdeksänvuotinen oppivelvollisuus on toiminut erinomaisesti – “pakosta” huolimatta. Olisi täysin järjetöntä luopua koko oppivelvollisuudesta sen takia, ettei se ole riittävä motivaattori.
Oppijoiden motivaatio syntyy monen tekijän summana: esimerkiksi opettajien ammattitaito, pedagogiset valinnat, oppimisympäristöt ja -materiaalit ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat asiaan. Maksuton toinen aste ja nykypäivän vaatimuksiin päivitetty oppivelvollisuus on nähtävä ennen kaikkea mahdollisuutena, ei pakkona. Jotta koulutus pystyy antamaan hyvät eväät kaikille, tarvitaan koulutusmyönteistä puhetta – myös valtakunnan päättäjien suusta.
“Pakko” toisen asteen tutkinnon suorittamiseksi on syntynyt jo käytännössä aikaisemmin työmarkkinoiden ja laajemmin yhteiskunnan muutoksen kautta. Työelämässä ei enää käytännössä pärjää pelkällä peruskoulun päättötodistuksella. Me haluamme auttaa jokaista nuorta pärjäämään muuttuvassa maailmassa entistä paremmin.
5. “Uudistuksen toteutusaikataulu on liian nopea ja sitä pitäisi lykätä”
Muutos tulee voimaan vaiheittain ikäluokka kerrallaan syksystä 2021 alkaen ja uudistusta on valmisteltu syksystä 2019 alkaen. Aikaa perehtymiseen ja valmistautumiseen on ollut runsaasti. Koronatilanne ei ole syy lykätä uudistusta, sillä osaamisen tarve ei ole poistunut mihinkään. Jos uudistusta lykätään, samalla myös sen työllisyysvaikutukset lykkääntyvät. Jokainen lykätty vuosi on pois nuorilta itseltään.
6. “Uudistuksessa varoja kohdennetaan liikaa koulumatkoihin ja oppimateriaaleihin tukitoimien sijaan”
Ohjaus- ja tukitoimiin kohdennetaan yli 20 miljoonaa euroa ja koko uudistus tehdään siksi, että aiemmat toimet eivät ole olleet riittäviä. Olennainen osa uudistusta on koulutuksen maksuttomuus, joka ulottuu myös matkoihin ja materiaaleihin. Maksuton koulutus on asia, joka hyvinvointivaltiolla on oltava varaa tarjota nuorilleen.
7. “Maksuton toinen aste oppivelvollisille on käytännössä tulonsiirto hyvätuloisille”
Hallitus on tehnyt arvion, jonka mukaan suomalaisen osaamistason rapautuminen ja koulutuksellisen eriarvoistumisen kasvu on huomattavasti huolestuttavampi kehityssuunta kuin asian korjaaminen. Me emme missään nimessä pidä suomalaisten koulutus- ja osaamistason nostamista vastuuttomana tekona, vaan satsauksena tulevaisuuteen.
Suomessa ollaan onnistuttu tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamisessa paremmin kuin niissä maissa, joissa on enemmän kuluja koulutuksesta pienituloisille. Maksuton koulutusjärjestelmä hyödyttää kaikkia.
Suomalaisen yhteiskunnan yksi vahvuus on ollut siinä, että 1970-luvun koulu-uudistuksen jälkeen jokaisella lapsella on ollut taustasta riippumatta mahdollisuus saavuttaa peruskoulutason oppiminen. Kansakunnan osaaminen on saatu laajasti käyttöön ja elintasomme noussut 50 vuoden aikana ihan uudelle tasolle.
Koulutustaso kohoaa jatkuvasti muuallakin maailmassa. Suomen pitää pysyä mukana kansainvälisessä kehityksessä, jotta emme menettäisi saavutuksiamme. Meidän on tarjottava kaikille vanhempien varallisuudesta riippumatta mahdollisuus toisen asteen tutkinnon suorittamiseen, jotta jokaisen kyvyt saadaan käyttöön aiempaa paremmin. Silloin myös yhteiskunta on vahvempi kestämään mahdollisia taloustaantumia tai koronan tyyppisiä kriisejä.
8. “Pitää mieluummin panostaa varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen”
Varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen panostaminen ja oppivelvollisuuden laajentaminen eivät sulje toisiaan pois. Molempia tarvitaan, sillä lapset tarvitsevat tukea jokaisessa koulutuspolun vaiheessa. Hallituksella on lukuisia toimia, joilla parannetaan varhaiskasvatuksen laatua ja saavutettavuutta sekä helpotetaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen nivelvaihetta.
Oikeus oppia kuuluu kaikille, ei harvoille!