– Monissa kunnissa on menossa esimerkiksi suuria kouluremontteja, jotka toteutetaan alihankintoina, eli sopimusketjuina. Tällöin yritys solmii sopimuksen hankkeen toteuttamisesta tilaajan, eli kunnan kanssa. Tämän jälkeen yritys tilaa osasuorituksena esimerkiksi koulun ikkunaremontin urakoitsijalta, eli alihankkijalta, Semi sanoo.
Tämän tilanteen korjaamisessa on siis kyse monesti nimenomaan pienten yritysten toiminnan edellytysten parantamisesta.
Yritys ja aliurakoitsija solmivat erillisen sopimuksen. Kyse on siis kahdesta itsenäisestä sopimuksesta, eikä päähankkeen tilaaja ja alihankkija siten ole keskenään lähtökohtaisesti sopimussuhteessa. Heillä ei siis ole toisiinsa nähden oikeuksia ja velvollisuuksia.
– Suuri ongelma sopimusketjuissa on, että mikäli yritys menee konkurssiin, ei alihankkija voi vaatia tilaajalta saataviaan. Se ei pahimmassa tapauksessa saa niitä myöskään yrityksen konkurssipesältä. Tämän vuoksi alihankkijat joutuvat kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen, ja sopimusketjut tuovat heille liian paljon epävarmuutta ja riskejä.
Semi kysyy kirjallisessa kysymyksessään, miten pääurakoitsijan konkurssitilanteessa aliurakoitsijan asema voitaisiin turvata nykyistä paremmin ja minkälaisia lainsäädännön muutoksia tähän tarvitaan.
– Monet alihankkijat ovat pieniä yrityksiä, joiden toiminta joutuu vakaviin vaikeuksiin, jos ne eivät saa rahojaan pääurakoitsijan mennessä konkurssiin. Kyseessä voi olla kymmenien tuhansien eurojen tai jopa sitä suurempiakin saatavia. Tämän tilanteen korjaamisessa on siis kyse monesti nimenomaan pienten yritysten toiminnan edellytysten parantamisesta. Varsinkin julkisissa hankinnoissa on toimittava esimerkillisesti tässäkin, eli alihankintaketjut eivät saa pistää ketään kohtuuttomaan asemaan, Semi sanoo.
Lisätietoja: Matti Semi, 050 513 0688
Kirjallinen kysymys
Urakoitsijoiden saatavien turvaamisesta konkurssitilanteessa
Eduskunnan puhemiehelle
Yrityksen ajautuessa konkurssiin joutuvat yrityksen alihankkijaurakoitsijat vaikeaan tilanteeseen. Kun käräjäoikeus on tehnyt päätöksen yrityksen asettamisesta konkurssiin, yrityksen liiketoiminta varoineen ja velkoineen otetaan konkurssipesän pesänhoitajan haltuun ja velkojien määräysvaltaan. Konkurssissa velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Samalla konkurssipesälle siirtyvät urakoitsijan urakasta aiheutuneet urakkasaamiset, mikä johtaa usein varsinkin pienurakoitsijan joutumisen pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Parhaassa tapauksessa urakoitsijat pystyvät velkojina saamaan saatavansa konkurssipesältä. Täysimittainen konkurssimenettely on kuitenkin pitkä prosessi ja kestää useimmiten vuosia. Konkurssimenettely kestää yleensä minimissään 1,5 vuotta, koska verottaja pystyy vahvistamaan saataviensa määrän usein vasta kun konkurssivuoden verotus seuraavana vuonna valmistuu.
Mikäli taas konkurssipesällä ei ole riittävästi varoja yrityksen ollessa vähävarainen, ei urakoitsijalle konkurssipesän velkojana jää lainkaan jaettavia saatavia.
Alihankinnassa on kyse sopimusketjusta, jossa yritys solmii sopimuksen hankkeen toteuttamisesta tilaajan, esimerkiksi kunnan kanssa, ja tilaa osasuorituksen urakoitsijalta. Yritys ja urakoitsija solmivat erillisen sopimuksen. Kyse on siis kahdesta itsenäisestä sopimuksesta eikä päähankkeen tilaaja ja alihankkija siten ole keskenään lähtökohtaisesti sopimussuhteessa, eikä heillä ole toisiinsa nähden oikeuksia ja velvollisuuksia. Mikäli yritys menee konkurssiin, ei urakoitsija voi vaatia tilaajalta saataviaan, eikä se välttämättä saa niitä myöskään yrityksen konkurssipesältä.
Konkurssimenettelystä ja saatavien jaosta säädetään varsinkin konkurssilaissa ja laissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä. Velkojat ovat lähtökohtaisesti yhdenvertaisia velallisen konkurssissa. Laissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä säädetään velkojista, jotka konkurssissa saavat etuoikeuden maksuun ennen muita velkojia. Saatavien tyypillä on suuri merkitys konkurssissa ja huonomman etuoikeuden saatavalleen saaneet velkojat voivat pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman maksua.
Kuntien hankintoihin sovelletaan lakia julkisista hankinnoista. Hankintalaissa ei säädetä alihankkijoiden asemasta ja oikeuksista suoraan suhteessa tilaajaan, vaikka alihankkijoiden rooli hankintaketjuissa on olennainen ja tiedostettu. Monet alihankkijat ovat pieniä yrityksiä, joiden toiminta joutuu vakaviin vaikeuksiin, jos ne eivät saa rahojaan pääurakoitsijan mennessä konkurssiin. Tämän tilanteen korjaamisessa on siis kyse monesti pienyrittäjien tilanteen parantamisesta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeriössä selvitetty tai ollaanko selvittämässä, miten pääyrityksen konkurssitilanteissa pienurakoitsijan asema voitaisiin turvata paremmin? Minkälaisilla lainsäädännöllisillä tai muilla muutoksilla pienurakoitsijan asemaa voitaisiin parantaa? Voiko urakoitsijoiden etuoikeudesta konkurssitilanteessa säätää lailla tai voiko hankintalaissa säätää urakoitsijoiden oikeudesta sen saamisiin suoraan tilaajalta, jotta urakoitsijoiden saatavat voidaan pääyrityksen konkurssitilanteessa turvata entistä paremmin?
Helsingissä 9.11.2021
____________________________
Matti Semi [vasemmistoliitto]