An­ders­son & Me­ri­luo­to: Hal­li­tus hyök­kää toi­meen­tu­lo­tuen hei­ken­nyk­sil­lä kaik­kein köy­him­pien suo­ma­lais­ten kimp­puun

Vasemmistoliiton kansanedustajat, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Li Andersson sekä varajäsen Laura Meriluoto kritisoivat voimakkaasti hallituksen esitystä toimeentulotuen heikentämisestä. Vasemmistoliitto jätti tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitystä koskevaan mietintöön vastalauseen yhdessä sdp:n ja vihreiden kanssa.

– Poikkeuksellisen huonosti valmistellussa esityksessä puhutaan toimeentulotuen asumismenojen selkeyttämisestä, mutta tosiasiassa kyse on leikkauksesta viimesijaiseen sosiaaliturvaan ja siten kaikkein köyhimpien suomalaisten toimeentuloon. Tämä on oikeistohallituksen julmimpia esityksiä, jolla halutaan ajaa pienituloiset kodeistaan ja leikata heidän jo valmiiksi pieniä tulojaan, Andersson sanoo.

Esityksellä tiukennetaan sääntöjä siitä, milloin toimeentulotuen asumismenoina voidaan huomioida koko vuokra. Vasemmistoliiton edustajat katsovat hallituksen ajavan näin pakkomuuttoja yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville. Jos ihminen ei onnistu löytämään halvempaa asuntoa, leikataan toimeentulotuen tasoa. Asiantuntijat ovat tuoneet esille, että lakimuutos voi lisätä häätöjen määrää ja asunnottomuutta.

Vastalauseessaan oppositiopuolueet katsovat laissa uuteen asuntoon muuttamiselle asetettavan kolmen kuukauden määräajan olevan epärealistinen monella alueella, koska kohtuuhintaisten asuntojen löytäminen on haastavaa. Tilanne on erityisen vaikea henkilöille, joilla on jo kuormittava elämäntilanne, elämänhallinnan haasteita tai esimerkiksi maksuhäiriömerkintä.

– Hallituksen ajama kaavamainen sääntely ei huomioi elämäntilanteiden moninaisuutta. Se uhkaa johtaa kohtuuttomuuksiin, kun vaihtoehtoina ovat tuen leikkaus tai pakkomuutto sellaisissakin elämäntilanteissa, joissa se ei ole tarkoituksenmukaista. Tämä johtaa ongelmien syventymiseen, Meriluoto sanoo.

Muun muassa Helsingin yliopiston emeritusprofessori Kaarlo Tuori on luonnehtinut hallituksen esityksen olevan “kymmenen tai viiden surkeimman joukossa” vuodesta 1972 lähtien eli hänen valiokuntauransa aikana. Perustuslakivaliokunta edellyttikin esitykseen tehtäväksi useita muutoksia, joita sosiaali- ja terveysvaliokunta ei Anderssonin ja Meriluodon mukaan kuitenkaan riittävissä määrin huomioinut.

– Perustuslakivaliokunnan yksimielisen kannan mukaan ehdotettu sääntely voi aiheuttaa tuensaajan kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Keinoja sääntelyn korjaamiseksi olisi ollut, mutta hallituspuolueet eivät näytä piittaavaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta, Andersson sanoo.

– Vaikuttaa siltä, että hallituspuolueet näkevät asiantuntijakuulemisetkin vain muodollisuutena, eikä hyvin perusteltuihin ja yleisen edun mukaisiin muutoksiin löydy valmiutta. Tällainen yksipuolinen ideologinen junttaaminen varmasti vaikeuttaa valiokunnan työtä, Meriluoto sanoo.