– Ongelmana on, että Suomessa ei ole tarjolla etsivään sosiaalityöhön keskittyviä koulutuskokonaisuuksia. Ihmisille merkityksellisiin ympäristöihin tuotava sosiaalityö eroaa menetelmällisesti merkittävällä tavalla perinteisestä sosiaalitoimiston työstä. Nyt menetelmällinen perehtyminen on haettava joko ”kentältä” tai ulkomailta, Anna Kontula sanoo.
Ongelmana on, että Suomessa ei ole tarjolla etsivään sosiaalityöhön keskittyviä koulutuskokonaisuuksia.
Etsivällä työllä tarkoitetaan sosiaalityössä liikkuvaa ja kohderyhmien omiin ympäristöihin jalkautuvaa työtapaa. Useimmiten sitä käytetään marginalisoitujen ryhmien, kuten kodittomien ja päihdeongelmaisten, kanssa.
– Kadulla tai baareissa toimiva sosiaalialan ammattilainen ei voi esimerkiksi nojata viranomaisasemaan tai perinteisen sosiaalityön roolituksiin. Työn onnistuminen on pitkälti kiinni työntekijän kyvyistä rakentaa luottamusta – usein sellaisten asiakasryhmien kanssa, joilla luottamusta institutionaaliseen apuun ei juuri ole, Kontula sanoo.
Anna Kontula jätti kirjallisen kysymyksen etsivän sosiaalityön koulutustarpeista 29.10.2024:
Eduskunnan puhemiehelle
Etsivällä työllä tarkoitetaan sosiaalityössä liikkuvaa ja kohderyhmien omiin ympäristöihin jalkautuvaa työtapaa. Etsivälle sosiaalityölle on tyypillistä matalat hierarkiat, matala kynnys ja toisinaan asiakkaan anonymiteetti. Useimmiten sitä käytetään marginalisoitujen ryhmien kanssa, joita perinteisemmät sosiaalityön muodot tavoittavat huonosti.
Ihmisille merkityksellisiin ympäristöihin tuotava sosiaalityö eroaa menetelmällisesti merkittävällä tavalla perinteisestä sosiaalitoimiston työstä ja monilta osin myös sovitusti kotiin vietävistä palveluista. Kadulla tai baareissa toimiva sosiaalialan ammattilainen ei voi esimerkiksi nojata viranomaisasemaan tai perinteisen sosiaalityön roolituksiin. Asiakaskontaktien solmiminen ja toimintaympäristön kartoittaminen ovat etsivän työn oleellisia osia. Työn onnistuminen on pitkälti kiinni työntekijän kyvyistä rakentaa luottamusta – usein sellaisten asiakasryhmien kanssa, joilla luottamusta institutionaaliseen apuun ei juuri ole.
Pienimuotoista etsivää sosiaalityötä on tehty Suomessa pitkään. Lakisääteiseksi se kuitenkin tuli äskettäin, kun sosiaalihuoltolain 7a § on heinäkuusta 2023 lähtien velvoittanut hyvinvointialueet järjestämään syrjäytymistä vähentävää etsivää työtä. Lain esitöiden (HE 197/2022 vp, s. 118) mukaan: ”Pykälän 2 momentin mukaan osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluja tulee järjestää syrjäytymistä vähentävää etsivää työtä. Etsivällä työllä tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin tapahtuvaa erilaisiin tiloihin, alueille tai tilaisuuksiin jalkautuvaa työtä, jonka tavoitteena on etsiä ja tunnistaa ilmeisen sosiaalihuollon avun tarpeessa olevia henkilöitä ja ohjata heitä tarvittavan avun ja palvelujen piiriin.”
Lain muutos on sinällään kannatettava ja tervetullut. Lakivelvoite vakiinnuttanee etsivän työn osaksi hyvinvointialueiden sosiaalitoimintaa ja samalla lisää kontaktipintaa niihin ryhmiin, joita muu sosiaalityö ei ilmeisestä palvelutarpeesta huolimatta tavoita.
Ongelmana kuitenkin on, että Suomessa ei ole tarjolla etsivään sosiaalityöhön keskittyviä koulutuskokonaisuuksia. Etsivään sosiaalityöhön liittyviä teemoja voi tosin sisältyä osana sosiaalityön yleisiin opintoihin esimerkiksi johonkin erityisryhmään keskittyvien kurssien yhteydessä, mutta menetelmällinen perehtyminen on joko haettava ”kentältä” tai ulkomailta.
Poikkeuksen tähän muodostaa vain etsivä nuorisotyö, jota voi opiskella osana nuorisotyön opintoja, jolloin se kuitenkin painottuu enemmän nuorten tavoittamiseen ja tukemiseen kuin varsinaisesti sosiaalityöhön. (Nuorisotyöpuolella myös Into ry. järjestää tällaista koulutusta kurssimuotoisena.)
Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista opiskella etsivää sosiaalityötä osana erikoistumista haavoittuvien ryhmien, kodittomuuden, päihdeongelmien tai riskiryhmässä olevien nuorten parissa tehtävään työhön ja Norjassa tarjotaan useita sosiaalityön ohjelmia, joiden sisällä voi erikoistua syrjäytyneiden ryhmien kanssa työskentelyyn. Norjassa Oslon yliopisto on myös järjestänyt erikoistumisopintoja etsivästä sosiaalityöstä. Tanskassa sosiaalityön koulutusohjelmissa on mahdollista syventyä etsivään työhön ainakin kodittomien, päihdeongelmaisten ja muiden marginaaliryhmien kanssa.
Tällä hetkellä suomalainen sosiaalialan koulutusjärjestelmä ei siis tuota etsivän työn osalta sellaista menetelmäosaamista, jota hyvinvointialueet tarvitsisivat uusien lakivelvoitteiden täyttämiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä sosiaalihuoltolain 7a §:n 2 mom. edellyttämän etsivän työn menetelmäosaamisen varmistamiseksi?