– Ei voi olla niin, että virkavastuulla toimiva asiantuntija esittää joistakin poliittisista ryhmistä raskaasti leimaavia, perustelemattomia väitteitä. Erityisen huolestuttavaksi lausunnon tekee, että kyse on sisäministeriöstä, joka vastaa sisäisestä turvallisuudesta ja jonka arviointikykyyn omalla vastuualueellaan on kansalaisten ja kansanedustajien voitava luottaa, Kontula sanoo.
Kantelun aiheena oleva lausunto kuultiin hallintovaliokunnassa alkuvuonna 2026, kun valiokunta käsitteli valtioneuvoston eduskunnalle antamaa sisäisen turvallisuuden selontekoa.
Ei voi olla niin, että virkavastuulla toimiva asiantuntija esittää joistakin poliittisista ryhmistä raskaasti leimaavia, perustelemattomia väitteitä.
Sisäministeriön virkamiehen esittämä lausunto ja siitä pyydetty lisäselvitys poikkesivat selvästi muiden turvallisuusviranomaisten, mukaan lukien Suojelupoliisin, arvioista.
Mikään lisäselvityksen lähteistä ei esitä, että vasemmistolainen tai anarkistinen terrorismi olisi Suomessa relevantti tai jihadistiseen ja äärioikeistolaiseen ekstremismiin verrattava uhka vuonna 2026.
Virkamies pitäytyi kannassaan, vaikka ei kyennyt esittämään perusteluja näkemykselleen.
– Valiokunnalle toimitettujen lähteiden perusteella välittyy pikemminkin kuva, että tämä on puhtaasti lausujan oma, subjektiivinen kannanotto. Katson, että valiokunnassa kuultavan ministeriön virkamiehen tulisi pysyä totuudessa ja perustaa kannanottonsa valiokunnassa käsiteltävistä asioista objektiivisiin ja asian kannalta relevantteihin lähteisiin.
Kontula toteaa, että väkivaltaisen toiminnan teoreettinen mahdollisuus on eri asia kuin virkavastuulla tehty riskiarvio, jonka tulee perustua relevanteiksi todettuihin lähteisiin.
– Historiasta tiedämme, että kaikkien suurten ideologioiden nimissä on harjoitettu väkivaltaa. Mutta juuri siksi onkin kansalaisten poliittisten oikeuksien toteutumisen kannalta äärimmäisen tärkeää, että voisimme luottaa turvallisuusviranomaisten objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen, Kontula sanoo.
Kantelu kokonaisuudessaan:
KANTELU VALTIONEUVOSTON OIKEUSKANSLERILLE
Sisäministeriön virkamiehen toiminta sisäisen turvallisuuden selonteon valiokuntakäsittelyssä
Pidän ongelmallisena sisäministeriön ja sen virkamiehen eduskunnan hallintovaliokunnalle antamaa kannanottoa, jossa ”äärivasemmistolainen ja anarkistinen ekstremismi” nimetään merkittäväksi väkivaltauhaksi Suomessa. Asiasta kysyttäessä virkamies pitäytyi kannassaan, vaikka ei kyennyt esittämään perusteluja muiden turvallisuusviranomaisten arvioista selvästi poikkeavalle näkemykselleen.
Ei voi olla niin, että virkavastuulla toimiva asiantuntija esittää joistakin poliittisista ryhmistä raskaasti leimaavia, perustelemattomia väitteitä. Erityisen huolestuttavaksi lausunnon tekee, että kyse on sisäministeriöstä, joka vastaa sisäisestä turvallisuudesta ja jonka arviointikykyyn omalla vastuualueellaan on kansalaisten ja kansanedustajien voitava luottaa.
Valtioneuvosto antoi syyskuussa 2025 eduskunnalle sisäministeriön johdolla valmistellun valtioneuvoston selonteon sisäisestä turvallisuudesta (VNS 6/2025 vp).
Selonteossa käsitellään muun muassa terrorismin uhkaa Suomessa. Selonteon mukaan terrorismin uhka Suomessa on viisiportaisen asteikon tasolla kolme eli kohonnut, ja todennäköisimmän terrori-iskun uhkan Suomessa aiheuttavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt tai pienryhmät. Arvio vastaa Suojelupoliisin kansallista terrorismin uhka-arviota.
Eduskunnan hallintovaliokunta on käsitellyt selontekoa laajasti alkuvuoden 2026 aikana. Hallintovaliokunnan mietintö selonteosta valmistui 23.4.2026.
Hallintovaliokunnan ensimmäisessä selonteosta pitämässä kuulemisissa 6.2.2025 kuultiin sisäministeriötä ja eräitä muita ministeriöitä. Sisäministeriöstä kuulemiseen osallistuivat erityisasiantuntija Leena Seitovirta ja lainsäädäntöneuvos Tiina Ferm (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-1833.pdf).
Myöhemmin 12.2.2026 pidetyssä kuulemisessa hallintovaliokunta kuuli selonteosta sisäministeriön edustajana kehittämispäällikkö Tarja Mankkista. Tämän kuulemisen yhteydessä toimitetussa lausunnossa (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-1835.pdf) todetaan aiemmasta poiketen seuraavaa:
”Jihadistinen, väkivaltainen äärioikeistolainen sekä väkivaltainen äärivasemmistolainen ja anarkistinen ekstremismi ovat edelleen merkittäviä uhkia.”
Kanteluni kohdistuu tähän lausuntoon ja sen jatkoselvitykseen.
Sitaatissa kirjoittaja nostaa väkivaltaisen äärivasemmistolaisen ja anarkistisen ekstremismin varteenotettavaksi uhaksi radikaali-islamistisen ja äärioikeistolaisen terrorismin rinnalle. Selvästi Suojelupoliisin arvioista ja käsiteltävänä olleesta selonteosta poikkeavalle arviolle ei esitetä kontekstia tai perusteluita. Myöskään sisäministeriön edustajien valiokunnan aiemmassa kuulemisessa antamassa esittelylausunnossa ei viitata vasemmistolaiseen ekstremismiin.
Vasemmistoa tai anarkismia ei ole mainittu myöskään väkivaltaisen radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn ja torjunnan toimenpideohjelmassa 2024–2027 (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/0d97893b-7dca-444a-bc8d-61034bca0bc0), johon lausunnossa viitataan juuri ennen äärivasemmistoa ja anarkismia koskevaa kohtaa.
Sisäministeriö antoi myöhemmin pyynnöstä valiokunnalle asiasta 26.2.2026 kirjallisen lisäselvityksen. (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-8439.pdf) Se on otsikoitu ”SM:n lausunnossa hallintovaliokunnalle käytetystä tausta-aineistosta liittyen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin uhkaan”.
Lisäselvityksessä pitäydytään Mankkisen alkuperäisessä lausunnossa esitetyssä väitteessä ja perustellaan sitä lähinnä listauksella lähteitä, jotka käsittelevät Suomen ja sen kumppanimaiden turvallisuustilannetta. Mikään lähteistä ei nähdäkseni kuitenkaan perustele kiistanalaista väitettä:
Lisäselvityksessä viitataan Europolin julkaisemaan raporttiin TE-SAT European Union Terrorism Situation and Trend Report 2025 (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-8441.pdf), joka on sen mukaan keskeinen asiakirja, jota vasten kehitystä Suomessa arvioidaan. Lisäksi viitataan Euroopan komission asiakirjaan EU-yhteistyön prioriteeteista radikalisaation torjunnassa vuosina 2024–2026 (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-8440.pdf ). Nämä kaksi asiakirjaa toimitettiin hallintovaliokunnalle myös erillisinä liitteinä.
Lisäselvityksen mukaan:
”Jihadistisen terrorismin ja oikeistoradikaalin terrorismin/ekstremismin muodostamaan uhkaan verrattuna vasemmistolaisen ja anarkistisen väkivaltaisen ekstremismin uhkaa pidetään alhaisena, mutta joissakin jäsenvaltioissa kasvavana, eikä sitä tule sivuuttaa. Lisäksi TE-SAT-raportti toteaa, että eri terrorismityyppien – oikeisto-, vasemmisto-, anarkisti-, jihadistinen ja muut ideologiat – väliset rajat todennäköisesti hämärtyvät tulevaisuudessa entisestään. Yhteisiä piirteitä ja lähentymistä on jo havaittu koko ideologisen kentän terrorististen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden toimijoiden välillä.”
Lisäksi lisäselvityksessä viitataan EU-yhteistyössä vuodesta 2011 toteutettuun väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin torjuntaan, Radicalisation Awareness Network (RAN) -asiantuntijaverkostoon ja sen työtä jatkavaan EU Knowledge Hub for Prevention of Radicalisation -hankkeeseen, Suojelupoliisin vuoden 2025 terrorismin uhka-arvioon, poliisin marraskuussa 2025 tekemiin epäiltyyn terrorismin rahoitukseen liittyneisiin ja mediatietojen mukaan kurditaustaustiin henkilöihin ja PKK:n rahoittamiseen liittyneisiin pidätyksiin sekä Anton Montin ja Pontus Purokurun kirjaan Suoraa toimintaa! – Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016, joka lisäselvityksen lyhyen viittauksen mukaan antaa tietoa anarkismin historiasta Suomessa ja kytkennöistä muihin maihin.
Lisäselvityksen liitteistä Europolin raportissa äärivasemmistolaisen ja anarkistisen väkivallan uhkaa käsitellään omassa osiossaan. Tällaisen terrorismin uhkaa pidetään Euroopassa matalana, joskin joissakin maissa on koettu vasemmistolaisiin toimijoihin linkittynyttä väkivaltaa. Vuonna 2024 raportoidut tapaukset keskittyivät Kreikkaan, jossa pidätettiin vuoden aikana 20 ihmistä tällaiseen toimintaan liittyen. Lisäksi Italiassa pidätettiin kuusi henkilöä sekä Saksassa yksi henkilö. Espanjassa pidätettiin yksi henkilö perulaisen pidätysmääräyksen nojalla. Yhdessä Kreikassa tapahtuneessa tapauksessa kyse oli räjähtämättömästä kirjepommista. Muut teot kohdistuivat omaisuuteen. Raportissa on maininta Suomesta islamistisen ja äärioikeistolaisen toiminnan, mutta ei vasemmistolaisen toiminnan osalta.
Toisessa lisäselvityksen liitteessä viitataan vasemmistolaiseen tai anarkistiseen ekstremismiin vain yleisellä tasolla, kuitenkin todeten sen uhka jihadistista ja äärioikeistolaista terrorismia vähäisemmäksi.
Mikään lisäselvityksen lähteistä ei esitä, että vasemmistolainen tai anarkistinen terrorismi olisi Suomessa relevantti tai jihadistiseen ja äärioikeistolaiseen ekstremismiin verrattava uhka vuonna 2026 tai että vasemmistolainen tai anarkistinen terrorismi olisivat olleet kansallisesti näihin rinnastuvia, merkittäviä uhkia jo pidempään (kuten käytetty sana ”edelleen” viittaa). Sen sijaan välittyy kuva, että tämä on puhtaasti lausujan oma, subjektiivinen kannanotto.
Kotimaisia terroriuhkia koskeva tietopohja
Suojelupoliisin Kansallisen turvallisuuden katsauksen 2025 mukaan:
”Muun [kuin äärioikeistolaisen tai radikaali-islamistisen] terrorismin uhka on matala. Äärivasemmiston toiminta Suomessa on pääosin väkivallatonta ja keskittyy kurditoimijoiden tukemiseen sekä radikaaliin antifasismiin. Äärivasemmiston joukossa on kuitenkin yksittäisiä, väkivaltaiseen toimintaan valmiita henkilöitä. Väkivalta ilmenee erityisesti yhteenotoissa äärioikeistolaisten mielenosoittajien kanssa. Terroristijärjestö Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) toiminta Suomessa keskittyy pääasiassa tukitoimintaan.
Muissa Euroopan maissa tapahtuneissa äärivasemmistolaisissa iskuissa kohteina ovat olleet yritykset ja julkinen sektori. Äärivasemmiston terrori-iskujen tyypillinen toimintatapa on infrastruktuuriin kohdistettu sabotaasi. Mielenosoituksissa kuitenkin esiintyy väkivaltaa, joka kohdistuu ensisijaisesti vihollisiksi miellettyihin tahoihin, kuten poliittisiin vastustajiin ja viranomaisiin.”
(Kansallisen turvallisuuden katsaus 2025, s. 40)
Tuorein, vuoden 2026 Kansallisen turvallisuuden katsaus julkaistiin 10.3.2026. Tuolloin selonteon valiokuntakäsittely oli loppuvaiheessa ja valtaosa valiokuntakuulemisista käyty. Uusimpaan katsaukseen sisältyvässä terrorismin uhka-arviossa vasemmistolaista radikalismia käsitellään hieman aiempaa laajemmin, mutta kuitenkin edelleen selkeästi erillään laajasti käsitellyistä ja keskeisimmiksi terrorismin uhiksi arvioiduista äärioikeistolaisesta ja ääri-islamistisesta liikehdinnästä:
”Äärivasemmistolainen retoriikka on kiristynyt
Äärivasemmistolaisen ja anarkistisen terrorismin uhka länsimaissa on pääosin matala, mutta väkivaltaisen ja sabotaasitoiminnan lisääntymisestä on joitain viitteitä. Äärioikeistolaiseksi miellettyjä kohteita vastaan tehtyjen iskujen lisäksi toiminta Euroopassa kohdistuu myös kriittiseen infrastruktuuriin ja suuryrityksiin. Ympäristö- ja ilmastokysymykset nousevat todennäköisesti nykyistä merkittävämpään rooliin äärivasemmistolaisessa toiminnassa keskipitkällä aikavälillä.Erityisesti palestiinalaiskysymys on mobilisoinut äärivasemmistolaisia henkilöitä ja verkostoja, mikä on näkynyt länsimaissa myös väkivallantekoina. Tyypillisesti kyse on kuitenkin henkilövahinkoja karttavasta sabotaasista ja ilkivallasta, joka on kohdistunut lähinnä Israelin asevoimiin ja puolustusteollisuuteen kytkeytyviksi katsottuihin tahoihin. Myös Suomessa on havaintoja kiristyneestä äärivasemmistolaisesta retoriikasta sekä palestiinalaiskysymyksen mobilisoivasta vaikutuksesta.”
(Kansallisen turvallisuuden katsaus 2026, julkaistu Supon verkkosivuilla osoitteessa https://supo.fi/katsaus)
Myös hallintovaliokunnalle 25.2.2026 toimittamassaan asiantuntijalausunnossa (https://www2.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2026-AK-8837.pdf) Suojelupoliisi toteaa:
”Äärivasemmistolaisen terrorismin uhka on edelleen matala, mutta retoriikka on koventunut. Joissain Euroopan maissa äärivasemmiston toiminta on muuttunut vakavammaksi. Esimerkiksi Saksassa äärivasemmistolaiset toimijat ovat ottaneet vastuun kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuneista sabotaasi-iskuista.”
Vielä vuoden 2023 Kansallisen turvallisuuden katsauksessa vasemmistoa ei mainittu lainkaan (https://supo.fi/documents/38197657/39761266/Kansallisen-turvallisuuden-katsaus_2023_FI.pdf/bfa0bca4-bfc2-2858-5984-eab804f1426c?t=1772189152599).
Ääri-islamistisen terrorismin uhan osalta esimerkiksi viimeisimmässä Kansallisen turvallisuuden katsauksessa taas viitataan esimerkiksi siviiliväestöön kohdistuviin hyökkäyksiin ajoneuvoa tai teräaseita käyttäen sekä ampuma-aseiden ja räjähteiden käyttöön. Äärioikeistolaisen liikehdinnän osalta viitataan muun muassa ideologialla perustellun vakavan väkivallan uhan kasvuun sekä etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, seksuaalivähemmistöihin sekä poliittisiin päättäjiin kohdistuvaan uhkaan.
Äärioikeistolainen ja ääri-islamistinen terrorismi on nostettu Suojelupoliisin uhka-arvioissa keskeisimmiksi kotimaisiksi terrorismiuhiksi jo useiden vuosien ajan, siinä missä esimerkiksi äärivasemmistolaisen väkivallan uhka taas on katsottu matalaksi.
Muiden turvallisuusviranomaisten arviot eivät siis näytä tukevan lausuntoa, jossa väkivaltaisen äärivasemmistolaisen ja anarkistisen ekstremismin uhka rinnastetaan jihadistisen sekä väkivaltaisen äärioikeistolaisen ekstremismiin. Ainakaan kansallisessa kontekstissa, joka on kansallisen turvallisuuden selonteon konteksti, ei voida esittää uskottavasti väitteitä jonkinlaisesta äärivasemmistolaisesta terrorismiuhasta, joka olisi millään muotoa vastaavan tasoinen kansallisen turvallisuuden uhka kuin jihadistinen tai äärioikeistolainen terrorismi.
Virkamiehiä koskeva lainsäädäntö, hyvän hallinnon periaatteet ja eduskunnan tiedonsaantioikeus
Suomen perustuslain (731/1999) 2 §:n 3 momenttiin sisältyvän hallinnon lainalaisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Hallintolain (434/2003) 2 luvussa säädetään hyvän hallinnon perusteista. Lain 6 §:ssä säädettyihin hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluu muun muassa se, että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti sekä käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virkamieslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä painotetaan ylipäänsä muun muassa tarvetta turvata hallinnon ja virkamiesten sekä näiden tehtävien hoidon riippumattomuus (HE 291/1993 vp, s. 29, 32, 36).
Perustuslain 47 §:n mukaan eduskunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt eduskunnan tiedonsaantioikeutta laajasti omana asiana käynnistämässään selvityksessä eduskunnan perustuslaissa turvatun tiedonsaantioikeuden toteutumisesta (PeVL 30/2020 vp – O 35/2020 vp). Asian pohjalta antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta totesi muun muassa seuraavaa:
”Eduskunnan asemasta ylimpänä valtioelimenä sekä lainsäädäntövaltaa ja valtiontaloudellista valtaa käyttävänä valtioelimenä seuraa, että eduskunnan on saatava luotettavat ja kattavat tiedot päätöksentekonsa perustaksi. Tämä on perustuslaissa säädettyjen kansanvaltaisen hallitusmuodon perusteiden toteuttamisen välttämätön edellytys. Parlamentaarisen järjestelmän toimintaan kuuluu välttämättömänä elementtinä tiedonkulku eduskunnan ja hallituksen välillä. Eduskunnan laaja tiedonsaantioikeus turvaa myös valtioneuvoston parlamentaarista valvontaa.” (PeVL 30/2020 vp, s. 2–3)
”Perustuslaissa tai muussa laissa ei sinänsä aseteta nimenomaista vaatimusta eduskunnalle annettavien tietojen luotettavuudesta. Luotettavuusvaatimus voidaan kuitenkin perustaa eduskunnan asemaan ylimpänä valtioelimenä sekä perustuslain säännöksiin perustuvaan valtiollisten tehtävien jakoon eri valtioelinten kesken. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kaikkien eduskunnan tiedonsaantia koskevien järjestelyjen ja käytäntöjen taustana on parlamentaarisen järjestelmän toimintaan väistämättä kuuluva vaatimus siitä, että eduskunta saa päätöksentekoonsa kaiken tarvittavan tiedon. Vaatimuksessa keskeistä on, että tiedon tulee olla luotettavaa. Eduskunnan toiminnoissa on voitava luottaa siihen, että hallituksen taholta toimitettu tieto pitää paikkansa (Hidén, Mikael: Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä. 4. uud. p., 2019, Eduskunnan kanslian julkaisu 6/ 2019, s. 262).” (PeVL 30/2020 vp, s. 3–4)
”Tietojen luotettavuudella voidaan tarkoittaa tietojen sisällöllistä johdonmukaisuutta, virheettömyyttä eli sisällöllistä oikeellisuutta sekä sitä, että tiedot ovat merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta.” (PeVL 30/202 vp, s. 4)
Perustuslain 108 §:n mukaan valtioneuvoston oikeuskansleri valvoo muun muassa valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuutta ja sitä, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.
Kantelu
Edellä kerrotun perusteella katson, että sisäministeriö ja sisäministeriötä edustanut virkamies ovat toimineet epäasiallisesti toimittaessaan eduskunnalle perustelemattoman ja faktoihin perustumattoman lausunnon, joka on ollut omiaan antamaan käsiteltävästä hyvin vakavasta asiasta vääristyneen kuvan. Katson, että valiokunnassa kuultavan ministeriön virkamiehen tulisi pysyä totuudessa ja perustaa kannanottonsa valiokunnassa käsiteltävistä asioista objektiivisiin ja asian kannalta relevantteihin lähteisiin.
Pidän kuvattua menettelyä erityisen ongelmallisena sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön edustajalta. Hallintovaliokunta käsittelee muun muassa sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimivaltuuksiin liittyvää, usein perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvaa lainsäädäntöä sekä näiden viranomaisten resursseja. Sisäministeriön virkamiesten virkavastuulla antamilla näkemyksillä on tässä merkittävää painoarvoa ja lausuntojen luotettavuuteen liittyy korkeita odotuksia. Virkamies ei kuitenkaan lisäselvityspyynnön saatuaankaan korjannut ilmeisen perusteetonta lausuntoaan, vaan toimitti uuden lausunnon, jossa edelleen perusteettomasti pitäytyi väitteessään.
Pyydän valtioneuvoston oikeuskansleria tutkimaan, onko sisäministeriön ja sisäministeriön virkamiehen toiminta tietojen toimittamisessa eduskunnalle sisäisen turvallisuuden selonteon käsittelyn yhteydessä ollut lainmukaista, hyvän hallinnon periaatteiden ja hyvän virkamiestavan mukaista sekä muuten asianmukaista.
Asia ei tällä hetkellä ole vireillä muualla.
Helsingissä 4.5.2026
Anna Kontula