Kontula muistuttaa, että rikosoikeus on alun perin kehittynyt julkisten paikkojen järjestyksenpitoa varten. Siksi se puree huonosti yksityisen elämän piirissä tapahtuneeseen rikollisuuteen. Kontula pitää esimerkiksi vakavaa seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden oikeusturvaa nykyisellään heikkona.
– Raiskauksista alle prosentti päätyy tuomioon. Vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset arvioivat vakavaa väkivaltaa koettuaan, ettei rikosilmoitusta kannata tehdä. Heidän arvionsa osuu ainakin osin oikeaan, Kontula sanoo.
Tuoreimman uhritutkimuksen mukaan Suomessa tehdään vuodessa yli 40 000 raiskausta, joista viranomaisten tietoon tulee puolitoista tuhatta. Viime vuonna raiskauksista langetettiin 186 tuomioita.
Vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset arvioivat vakavaa väkivaltaa koettuaan, ettei rikosilmoitusta kannata tehdä.
Kontulan mukaan suomalainen oikeudenhoito nauttii kansalaisten luottamusta, mutta muutakin parannettavaa löytyy: Käsittelyajat ovat paikoin kohtuuttomia, oikeudenkäyntikulujen vuoksi kaikilla ei ole yhtäläistä oikeusturvaa, ja rikostutkinta on tehotonta.
– Suomi on oikeusvaltiona edelläkävijä, mutta ei perillä. Oikeuslaitos voi säilyttää uskottavuutensa ja hoitaa tehtävänsä vain, jos se ymmärretään jatkuvasti kehittyvänä instituutiona, Kontula sanoo.
Toinen tärkeä kehityskohde on rakenteellisiin oikeusloukkauksiin puuttuminen. Kontula pitää rakenteellisten oikeusongelmien ohikatsomista merkittävänä ongelmana.
– Syrjintä on perustuslaissa kielletty. Oikeusjärjestelmämme on kuitenkin hampaaton silloin, kun syrjintä voidaan osoittaa rakenteellisella tasolla, mutta on vaikea näyttää toteen yksittäisessä tapauksessa, Kontula sanoo.
Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti kääntää uuden lehden ympäristöoikeuden historiassa.
Kontula kiinnittää huomiota myös siihen, että toimintaympäristön analyysissä ei mainita lainkaan ympäristökatastrofia.
– Tällä viikolla saimme kuulla Suomen ensimmäisestä ilmasto-oikeudenkäynnistä. Nyt olisi jo korkea aika hahmottaa, että ympäristö ei ole sektorikysymys, vaan kaikkea yhteiskunnallista toimintaa määrittävä megatrendi. Järjestöjen hallintovalitus kääntää todennäköisesti kokonaan uuden lehden suomalaisen ympäristöoikeuden historiassa, Kontula sanoo.
Kansanedustaja Anna Kontulan puhe 1.12.2022
Arvoisa puhemies,
suomalainen oikeudenhoito on terveellä pohjalla: se vartioi ansiokkaasti riippumattomuuttaan ja nauttii kansalaisten luottamusta.
Kehitettävää kuitenkin löytyy. Käsittelyajat ovat paikoin kohtuuttomia. Oikeudenkäyntikulujen vuoksi ei kaikilla ole yhtäläistä pääsyä oikeusturvaan. Rikostutkinta on tehotonta ja vankiloiden korjausvelkakello tikittää. Koronaruuhkatkin ovat vielä purkamatta.
Suomessa on perinteisesti pidetty tärkeänä rangaistusjärjestelmän yleisestävää vaikutusta. Yhdyskuntaseuraamukset ovat tästä näkökulmasta lyhyiden rangaistusten kohdalla usein vankeutta toimivampia. Silti niiden käyttö on vähentynyt.
Arvoisa puhemies,
selonteko kuvaa, miten kansainvälistyminen, teknologian kehitys, väestömuutokset ja velkaantuminen haastavat oikeudenhoitoa. Asiat ovat aikaisempaa monimutkaisempia ja vaativat entistä laajempaa asiantuntemusta.
Yhteiskunnan muutos kutsuu myös oikeuslaitosta muuttumaan. Kun paljon aikaa ja erilaisia konsultaatioita edellyttävien tapausten määrä lisääntyy, pitää sen näkyä myös resursseissa. Nyt henkilöstön määrä on päinvastoin vähentynyt.
Muutostarpeet ovat myös laadullisia. Työnteon tapoja ja tietojärjestelmiä on kehitettävä edelleen. On arvioitava, mitkä asiat on tarkoituksenmukaisempaa käsitellä muissa menettelyissä ja viranomaisissa. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä on hyödynnettävä laajemmin siellä, missä niiden tiedetään tuottavan ratkaisuja kustannustehokkaammin ja lisäävän kiistan osapuolten tyytyväisyyttä lopputulokseen.
Jostakin syystä selonteko on unohtanut toimintaympäristön analyysistään ympäristökatastrofin. Nyt olisi jo korkea aika hahmottaa, että ympäristö ei ole sektorikysymys, vaan kaikkea yhteiskunnallista toimintaa määrittävä megatrendi.
Vasta tällä viikolla saimme kuulla Suomen ensimmäisestä ilmasto-oikeudenkäynnistä. Järjestöjen hallintovalitus kääntää todennäköisesti kokonaan uuden lehden suomalaisen ympäristöoikeuden historiassa.
Hyvä eduskunta,
oikeusvaltio toimii, kun kansalaiset voivat luottaa oikeuksiensa toteutumiseen ja oikeussuojaan. Tällä tiellä Suomi on edelläkävijä, mutta ei läheskään perillä.
Rikosoikeus on alkujaan kehittynyt julkisten paikkojen järjestyksenpitoa varten. Siksi se puree huonosti yksityisen piirissä tapahtuneeseen rikollisuuteen. Esimerkiksi raiskauksista alle prosentti päätyy tuomioon.
Kuulitte oikein, alle prosentti. Tuoreimman uhritutkimuksen mukaan nimittäin raiskauksia tehdään vuodessa yli neljäkymmentä tuhatta. Näistä viranomaisten tietoon tulee noin puolitoista tuhatta. Ja viime vuonna raiskauksista langetettiin 186 tuomioita.
Summaarisuudestaan huolimatta laskelma kertoo, että kymmenet tuhannet ihmiset arvioivat vakavaa väkivaltaa koettuaan, ettei rikosilmoitusta kannata tehdä. Ja että heidän arvionsa osuu ainakin osin oikeaan.
Toinen merkittävä kehityskohde on puuttuminen rakenteiden kautta tapahtuviin oikeusloukkauksiin. Vaikka esimerkiksi syrjintä on perustuslaissa kielletty, oikeusjärjestelmämme on hampaaton silloin, kun syrjintä voidaan osoittaa rakenteellisella tasolla, mutta on vaikea näyttää toteen yksittäisessä tapauksessa.
Tiedämme tilastoista, että päihdesairausdiagnoosi tuottaa kielteisen sairauspäivärahapäätöksen kymmenen kertaa keskimääräistä todennäköisemmin. Tiedämme tutkimuksista, että vierasperäisellä nimellä on vaikeampi päästä työhaastatteluun. Silti laillisuusvalvonnalla ei ole tehokkaita keinoja puuttua näihin ilmiöihin.
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat,
VHS-nauhurit olivat aikanaan edistysaskel, mutta ei niillä Netflixiä katsota. Oikeuslaitos voi säilyttää uskottavuutensa ja hoitaa tehtävänsä vain, jos se ymmärretään jatkuvasti kehittyvänä instituutiona.
Eduskunnan asia on huolehtia, että oikeudenhoidolla on tähän riittävät resurssit, hallintopuitteet ja säädösperusta.