Yrttiahon mukaan hallituksen esitys aso-lain muutoksesta ei ole hyväksyttävä eikä oikeasuhtainen perustuslain takaamien oikeuksien – omaisuuden suojan ja oikeuden asuntoon – näkökulmasta. Esitys mahdollistaa asumisoikeuksien purkamisen ja asukkaiden pakottamisen joko lunastamaan asunnon omaksi tai jäämään vuokralle.
Yrttiahon mukaan asumisokeusasukkaan asemaa heikennettäisiin hyvin merkittävästi. Lakimuutos voisi myös kannustaa aso-yhtiöitä realisoimaan taloja.
– Hallituksen esityksen pohjalta tai valiokunnan kuulemisissa ei tosiasiassa ole esitetty riittäviä perusteita muuttaa aiempaa kantaa vuodelta 2021, kun perustuslakivaliokunta asettui puolustamaan asumisoikeuden haltijoiden omaisuuden suojaa, Yrttiaho sanoo.
Yrttiaho varoittaa, että lakiesityksessä ohuesti perustellut asumisoikeusyhtiöiden taloudelliset haasteet, jos niitä edes on, kaadetaan nyt pieni- ja keskituloisten asumisoikeusasukkaiden niskaan heidän omaisuuden suojastaan välittämättä. Lakimuutosta junailee läpi etenkin hallituspuolue Kokoomus, joka jo aikaisemmin puhalsi Valtion asuntorahaston varat valtionbudjetin tilkkeeksi.
– Muuten valiokunnan enemmistö ja puheenjohtaja kyllä asettuvat kaikessa omaisuuden suojan kannalle, kuten kokoomus aina on tehnyt. On kysyttävä, eikö sama omaisuuden suoja koskekaan pieni- ja keskituloisia ihmisiä? Jos asumisoikeusyhtiöillä todella on taloudellisia ongelmia, tulee kysyä niiden johdon ja yhtiöiden omistajien vastuun perään. Riskin tulee olla heidän, ei asumisoikeusasukkaiden, joilla ei yhtiöiden toimintaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa, Yrttiaho sanoo.
Yrttiahon mukaan ei ole näyttöä siitä, että aso-malli olisi väitetynlaisessa kriisissä. Lainmuutos mahdollistaisi lähinnä talojen realisoimisen ja rahojen ohjaamisen omistajayhtiöiden taskuihin.
– Tässä petetään asukkaiden kanssa tehdyt sopimukset elinikäisestä, jopa perinnöksi jätettävästä asumisoikeudesta ja asumisturvasta. Kyse on paitsi omaisuuden suojasta ja oikeudesta asuntoon myös luottamuksen suojasta. Hallituksen esitys on asukkaiden perusoikeuksien vastainen. Se rapauttaa luottamusta asumisoikeuksien pysyvyyteen. Siksi lakiesitys pitäisi hylätä, Yrttiaho sanoo.
Liite, Johannes Yrttiahon eriävä mielipide perustuslakivaliokunnassa 14.10.2026.
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan asumisoikeusasunnoista annettuun lakiin uutta 88 a §:ää, jonka mukaan asumisoikeustalo voitaisiin vapauttaa lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista asumisoikeustalon vajaakäyttötilanteessa sekä tilanteessa, jossa talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta sen korjaamiseen ei saada valtion tukemaa perusparannuslainaa.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut asumisoikeutta perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Ottaen huomioon, että valiokunta on viime vuosinakin antanut omaisuuden suojalle perusoikeutena huomattavaa painoarvoa useissa arviointiyhteyksissä, on syytä muistuttaa, että omaisuuden suoja suojaa yksilöitä tulo- ja varallisuustasoon katsomatta, siis myös pieni- ja keskituloisia. Lisäksi asumisoikeusasuntoja koskeva sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n 4 momentin kannalta, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.
Perustuslakivaliokunta arvioi nyt käsiteltävää esitystä olennaisesta vastaavaa ehdotusta, jossa asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen olisi mahdollistettu vajaakäyttötilanteessa, suhteellisen vähän aikaa sitten, vuonna 2021 (HE 189/2020 vp, PeVL 5/2021 vp). Nyt käsiteltävänä oleva ehdotus eroaa tuolloisesta siinä, että rajoituksista vapauttaminen koskisi myös tilannetta, jossa perusparannuksen tarpeessa olevalle asumisoikeustalolle ei myönnetä valtion tukemaa perusparannuslainaa.
Vuoden 2021 lausunnossaan perustuslakivaliokunta toisti aiemmin lausumansa lähtökohdat asumisoikeuden arviointiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan asumisoikeussopimukseen perustuva asumisoikeus on kiistatta perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvatun omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen oikeus. Perustuslakivaliokunta on viitannut myös siihen, että omaisuuden suoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä. Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan liittyy oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan lainsäädännön pysyvyyteen niin, että sopimusosapuolten oikeusasemaa ei voida näitä seikkoja sääntelemällä tavallisella lailla kohtuuttomasti heikentää. Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu, kun kysymyksessä on asumisoikeuden kaltainen, lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely. Valiokunta on käytännössään arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. (PeVL 5/2021 vp, s. 2; PeVL 45/2002 vp, s. 2–4; PeVL 56/2005 vp, s. 2)
Perustuslakivaliokunta katsoi kyseisessä lausunnossaan, että ehdotus, joka mahdollisti asumisoikeuden muuttamisen vuokraoikeudeksi, puuttui asumisoikeussopimuksen keskeiseen sisältöön. Asumisoikeuden haltijan kannalta sääntely olisi heikentänyt periaatteessa hyvin olennaisesti hänen asemaansa siitä, millaiseksi se on muodostunut alkuperäisen asumisoikeusasunnoista annetun lain ja asumisoikeussopimuksen mukaan. Asumisoikeuden muuttuessa vuokrasuhteeksi asumisoikeutensa menettäneen henkilön asumisturva heikkenisi merkittävästi. Perustuslakivaliokunnan mukaan arvioitaessa ehdotetun sääntelyn oikeasuhtaisuutta omaisuuden suojaan puuttumisen näkökulmasta oli erityistä merkitystä annettava sille, että asumisoikeuden haltijan kannalta asumisturvan pysyvyys on ollut keskeinen peruste asumisoikeussopimuksen solmimiseen. Kysymys oli perustavanlaatuisesta sopimusehdosta. Lisäksi erityistä painoarvoa oli annettava sille, että asumisoikeus on lainsäädännöllä luotu erityisjärjestely, jolloin perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu. Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta piti ilmeisenä, että asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ei asumisoikeusyhteisöjen kannalta ainakaan toistaiseksi ollut niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisikaan rajoituksista. Kun otettiin huomioon se, että ehdotus merkitsi asumisoikeuden haltijan kannalta pysyvän asumisoikeuden lakkaamista ja asumisoikeuden aseman muuttumista vuokralaiseksi, ei tällainen ennakoiva varautuminen ongelmaan, joka ei ollut vielä esitettyjen selvitysten perusteella kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi, täyttänyt omaisuudensuojan rajoitukselle ja perusteltujen odotusten suojalle käsillä olevassa erityisessä sääntelykontekstissa asetettavaa oikeasuhtaisuuden vaatimusta. Valiokunta piti näin asianomaisten säännösten poistamista edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 5/2021 vp, s. 4–5)
Nyt käsiteltävässä olevassa esityksessä katsotaan, että ehdotettavaa sääntelyä olisi arvioitava muuttuneessa toimintaympäristössä. Asumisoikeusyhteisöjen taloudelliset toimintaedellytykset ovat esityksen mukaan heikentyneet merkittävästi. Hallituksen esityksessä on päädytty katsomaan, että ehdotettu puuttuminen asumisoikeuden pysyvyyteen olisi nyt välttämätöntä hyväksyttävän ja painavan yhteiskunnallisen tarkoituksen saavuttamiseksi.
Hallituksen esityksessä kyllä perustellaan – tosin suhteellisen yleisellä tasolla – asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristön muutoksia ja todetaan sen muuttuneen merkittävästi aiempaa haastavammaksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että hallituksen esityksen mukaan vajaakäyttöehdon täyttävien kohteiden lukumäärä ei sinänsä ole perustuslakivaliokunnan vuoden 2021 lausunnon jälkeen olennaisesti kasvanut. Kielteisiä päätöksiä perusparannuslainahakemuksiin taas on viimeisten kolmen vuoden aikana tehty esityksen mukaan yhteensä kahdeksan. Tältäkään osin ongelman mittaluokka ei näytä siten kovin merkittävältä.
Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan aikaisempi suhteellisen tuore lausunto, edellyttäisi päinvastaiseen lopputulokseen päätyminen sitä, että asumisoikeusyhteisöille toimintaympäristön muutoksesta aiheutuneet taloudelliset ongelmat olisivat merkittävällä tavalla kärjistyneet ja että tilanteen korjaaminen edellyttäisi nimenomaan vapauttamista asumisoikeustalojen käyttö- ja luovutusrajoituksista. Perustuslakivaliokunta kiinnitti vuoden 2021 lausunnossaan huomiota siihen, että taloudellisesti kannattamattomat kohteet edustivat vain pientä määrää asumisoikeusasunnoista. (PeVL 5/2021 vp, s. 4).
Hallituksen esityksen perustelut ehdotetulle puuttumiselle perustuslain 15 §:n turvaamaan perusteltujen odotusten suojaan ovat tällaisenaan nähdäkseni liian yleisellä tasolla perustelemaan perusoikeusrajoituksen oikeasuhtaisuutta ottaen huomioon, että puuttuminen asumisoikeuteen merkitsee puuttumista asumisoikeussopimuksen keskeiseen ja sopimuksen solmimisen kannalta olennaiseen sisältöön. Hallituksen tulisi pystyä olennaisesti yksilöidymmin perustelemaan se, miksi ehdotettu sääntely on välttämätön asumisoikeusyhteisöjen näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan aikaisempi lausunto asettaa tältä osin riman korkealle: selvityksen tulisi osoittaa, että ilman asumisoikeustalojen vapauttamista rajoituksista niiden toiminta muodostuisi ”taloudellisesti mahdottomaksi” tai kyseessä olisi ongelma, joka olisi ”kärjistynyt asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä uhkaavaksi” (vrt. PeVL 5/2021 vp, s. 4–5).
Pelkästään hallituksen esityksessä tehdyn, varsin yleisluonteisen selvityksen perusteella en näe mahdolliseksi päätyä perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa lausunnossa omaksumasta valtiosääntöoikeudellisesta kannanotosta poikkeavaan lopputulokseen. Katson, että lakiehdotuksen 88 a § on poistettava lakiehdotuksesta, ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos 88 a §:ää koskeva valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja pykälä poistetaan lakiesityksestä.
Helsingissä 14.10.2026
Johannes Yrttiaho (vas.)
