Yrttiahon mukaan esitys puuttuu syvästi niin yksityiselämän suojaan kuin useisiin muihin perus- ja ihmisoikeuksiin.
– Hallitus ei ole onnistunut osoittamaan sellaista välttämättömyyttä, jota tällaisilta perusoikeusrajoituksilta edellytetään. Myöskään esityksen täsmällisyys ja tarkkarajaisuus ei ole likimainkaan riittävää, kun erittäin laajoja toimivaltuuksia saisi kohdistaa epämääräisin perustein hyvin monenlaiseen toimintaan ja laajoihin henkilöryhmiin, Yrttiaho sanoo.
– Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan yksityisyyden suojan lisäksi esitykset puuttuvat käytännössä liikkumisvapauteen, sananvapauteen ja yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen, Yrttiaho varoittaa.
Rikostiedustelukeinoja olisivat suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. KRP saisi käyttää toimivaltuuksia henkilöihin, henkilöryhmiin tai jopa sivullisiin nähden.
Yrttiaho pitää tällaista kehitystä oikeusvaltiolle kestämättömänä.
– Vaikka perustuslakivaliokunnan lausuntoon saatiin käsittelyssä joitakin tiukennuksia, eivät valiokunnan hallintovaliokunnalle esittämät korjausvaatimukset ratkaise esityksen perusongelmaa, eli sitä, että perusoikeuksiin syvästi kajoavia toimivaltuuksia voitaisiin käyttää laajasti ja väljin perustein ilman konkreettista rikosepäilyä, hän sanoo.
Yrttiaho varoittaa, että lisää oikeusvaltiota uhkaavia esityksiä on tulossa.
Eduskunnan käsittelyssä on perustuslakimuutos, jonka mahdollisen hyväksymisen jälkeen rikostiedustelusta on tarkoitus säätää vielä nyt esitettyä laajemmin.
– Perustuslakiin halutaan raivata seuraavaksi mahdollisuus myös kotirauhaan ja luottamuksellisen viestin suojaan puuttuvalle rikostiedustelulle, Yrttiaho varoittaa.
Liite, Yrttiahon eriävä mielipide 9.10.2026:
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
Yhdyn osin valiokunnan lausuntoon, mutta lausun eriävänä mielipiteenäni seuraavaa ehdotetun sääntelyn valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta merkityksellisimmän osan eli poliisilakiin ehdotetun, niin sanottua rikostiedustelua koskevan 5 b luvun osalta. Ehdotetulla sääntelyllä sallittaisiin poliisin tiedonhankinta ja tietojen käsittely vakavan rikollisuuden uhkista niiden torjumiseksi jo ennen kuin ketään voidaan perustellusti epäillä yksilöidystä rikoksesta tai olettaa syyllistyvän sellaiseen.
Hallituksen esityksellä on tarkoitus säätää sellaisista poliisin niin sanottua rikostiedustelua koskevista ensimmäisen vaiheen lainsäädäntömuutoksista, jotka eivät rajoittaisi kotirauhaa tai luottamuksellisen viestin suojaa ja joiden toteuttaminen ei siksi perustelujen mukaan edellyttäisi perustuslain 10 §:n muuttamista, mitä koskeva esitys HE 50/2026 vp on parhaillaan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Koska rikostiedustelua koskeva lainsäädäntö toteutettaisiin kahdessa osassa ja käsiteltävänä oleva esitys kattaa vain osan suunnitelluista toimivaltuuksista, tiedossa ei vielä ole, millainen uhkaperusteista rikostiedustelua koskeva sääntelykokonaisuus tulee rikostiedustelutoimivaltuuksia, niihin kohdistuvia yleisiä ja erityisiä edellytyksiä sekä valvonta- ja oikeusturvajärjestelyjä koskevin osin kokonaisuudessaan olemaan. Arviointiasetelma on ongelmallinen. Ongelmallista on myös se, jos uhkaperusteisesta rikostiedustelusta säädettäisiin nyt riippumatta niistä uhkaperusteista rikostiedustelua koskevista tulevista perustuslain 10 §:n 3 ja 4 momentista seuraavista soveltamisrajoituksista, jotka mahdollisesti tulee ottaa huomioon laajemminkin uhkaperusteisesta rikostiedustelusta säädettäessä.
Yhtä kaikki ehdotettua sääntelyä on arvioitava voimassa olevan perustuslain 10 §:n eli yksityiselämän suojan sekä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Esitys koskee lisäksi myös useita muita perus- ja ihmisoikeuksia.
Perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvia poliisin toimivaltuuksia on arvioitava muun ohella perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyyden vaatimuksen kannalta. Rikostiedustelusta seuraava perusoikeusrajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 5). Välttämättömyysvaatimuksen täyttymiseksi ei riitä, että rikostiedustelun voidaan yleisesti katsoa edistävän vakavan rikollisuuden torjumista, vaan on osoitettava, että rikostiedustelusta ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säätäminen on ylipäätään välttämätöntä laissa. Perusteluvelvollisuus välttämättömyydestä on hallituksen esityksen laatijalla sekä kulloisenkin toimivaltuuden käyttäjällä.
Perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumisen voimakkuuden aste korottaa perusteluvelvollisuutta. Mitä syvällekäyvemmästä ja vakavammasta puuttumisesta on kysymys, sitä korkeammalla perusteluvelvollisuus on esimerkiksi sen suhteen, että toimivaltuudesta säätäminen on ylipäätään välttämätöntä laissa. Ehdotettuja rikostiedustelukeinoja olisivat suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu, tekninen seuranta, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen, peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta. Näitä keinoja voitaisiin esityksen mukaan kohdistaa myös sellaisiin henkilöihin, joiden itsensä ei oleteta syyllistyvän rikokseen tai sellaisen valmisteluun. Rikostiedustelukeinojen kohdentumisen henkilöllinen ala olisi näin ollen potentiaalisesti hyvin laaja. Samoin rikostiedustelukeinojen ala olisi laaja asiallisella ulottuvuudella, kun varsinkin otetaan huomioon, kuinka laajasti, mutta samalla tulkinnanvaraisesti ja väljästi rikostiedustelun kohteet on määritelty lakiehdotuksen 5 b luvun 3 §:ssä.
Lakiehdotuksen 5 b luvussa ehdotettu sääntely rikostiedustelusta on näin ollen erittäin merkityksellistä perustuslain ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja EU-oikeuden kannalta. Ehdotettu sääntely merkitsee syvälle käyviä rajoituksia useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Vaikka välittömin vaikutus koskee perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa, ehdotetuilla rikostiedustelukeinoilla voi olla rajoittavia vaikutuksia myös perustuslain 9 §:ssä turvattuun liikkumisvapauteen, perustuslain 12 §:ssä turvattuun sananvapauteen ja perustuslain 13 §:ssä turvattuun kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Lisäksi rikostiedustelu voi olla merkityksellistä yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltonormien kannalta. Esityksen laatijan perusteluvelvollisuus on näin ollen korostetun korkealla.
Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ole kyetty esittämään ehdotetun sääntelyn välttämättömyydelle riittävän vakuuttavia perusteluja. Hallituksen esityksessä ei ole riittävästi tarkasteltu mahdollisuuksia ehdotettua lievempiin, perusoikeuksia vähemmän rajoittaviin toimenpiteisiin, vaikka tarve tehtyä perusteellisemmalle välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arvioinnille on ollut korostunut. Siten jää kyseenalaiseksi, onko rikostiedustelusta säätäminen lakiehdotuksen 5 b luvussa ehdotetulla tavalla ylipäätään välttämätöntä laissa, vai voitaisiinko rikostiedustelulla tavoiteltavat, sinänsä hyväksyttävät päämäärät, saavuttaa voimassa olevan poliisilainsäädännön mukaisin toimivaltuuksin tai voitaisiinko ne saavuttaa ainakin vähemmän perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvin keinoin.
Välttämättömyysvaatimuksen kannalta on osaltaan merkityksellistä myös se, kuinka täsmällisesti ja tarkkarajaisesti rikostiedustelutoimivaltuuksista ja rikostiedustelun kohteista säädetään laissa. Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus on myös itsessään osa perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Lisäksi sääntelyn täsmällisyys ja tarkkarajaisuus on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentin oikeusvaltioperiaatteen kannalta (PeVL 51/2006 vp, s. 2/I). Julkisen vallan käytön tulee momentin mukaan perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74/II). Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 10/2016 vp, s. 2).
Lailla säätämisen vaatimuksen ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen näkökulmasta lakiehdotuksen 5 b luvun 3 § ja etenkin sen 2 momentin 5-kohtaisen luettelon säännökset rikostiedustelun kohteista ovat ongelmallisen tulkinnanvaraisia ja väljiä. Säännösehdotuksen perusteella on erittäin vaikea ennakoida, milloin rikostiedustelu on sallittua, mikä vaikeuttaa myös rikostiedustelutoimivaltuuksien käytön valvontaa.
Perusoikeusrajoituksia koskeva lailla säätämisen vaatimus ja täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus yhdessä perustuslain 2 §:n 3 momentin oikeusvaltioperiaatteen kanssa edellyttävät, että rikostiedustelun kohteiden tulisi käydä riittävän selvästi ilmi jo itse lain säännöksestä, jolloin säännöksen perusteluilla pitäisi olla ennen muuta kohteiden käyttö- ja merkitysyhteyksiä täsmentävä ja tarkentava rooli. Sen sijaan, että pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE, s. 120–142) esitetty täsmentäisi ja tarkentaisi tulkinnanvaraisia ja väljiä säännöksiä, perustelut ovat laveudessaan ja esimerkinomaisuudessaan vain omiaan väljentämään rikostiedustelun kohteita siitä, mitä ne vaikuttavat olevan itse pykäläehdotuksen valossa.
Huomionarvoista on myös se, että ehdotetussa 5 b luvussa tarkoitettujen uusien toimivaltuuksien määrittelyn poikkeaisi merkittävällä tavalla siitä, miten poliisin toimivalta määritellään muualla poliisilaissa. Ehdotetussa 5 b luvun 2 §:ssä lueteltaisiin rikostiedustelukeinot ja 4 §:ssä määriteltäisiin ainoastaan niiden käytön yleiseksi edellytykseksi välttämättömyys tärkeiden tietojen saamiseksi sellaisesta 3 §:ssä tarkoitetusta rikostiedustelun kohteesta, joka uhkaa vakavasti yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta. Sen sijaan minkään rikostiedustelutoimivaltuuden edellytykseksi ei asetettaisi toimivaltuuskohtaisia lisäedellytyksiä välttämättömyyden lisäksi. Lukuun ei ylipäänsä edes ehdoteta lainkaan varsinaisia yksittäisiä keinoja koskevia toimivaltuussäännöksiä vastaavasti kuin esimerkiksi poliisilain 2 luvussa poliisin yleisten toimivaltuuksien, 5 luvussa salaisten tiedonhankintakeinojen ja 5 a luvussa siviilitiedustelun osalta on säädetty.
Katson, että 1. lakiehdotuksessa ehdotettu sääntely muodostuu kaiken kaikkiaan siinä määrin ongelmalliseksi välttämättömyysvaatimuksen, lailla säätämisen vaatimuksen sekä täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta, ettei 1. lakiehdotuksen 5 b luvussa ehdotettua sääntelyä voi-da käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Katson, että 1. lakiehdotukseen ja erityisesti sen 5 b lukuun liittyvät valtiosääntöoikeudelliset ongelmat ovat siinä määrin perustavanlaatuisia, etten näe tarpeelliseksi käsitellä tyhjentävästi esityksen muita valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Katson kuitenkin, että myös poliisilain 4 lukuun ehdotettua sääntelyä automaattisesta tiedonkeräämisestä avoimista lähteistä tulisi täsmentää määrittelemällä laissa se, mitä avoimet lähteet ovat, rajaamalla automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä vain vakavaan rikolliseen toimintaan, ja korottamalla tiedonkeräämisen kynnystä. Valiokunnan lausunnon johtopäätöksestä poiketen katson, että tällaisten muutosten tulisi olla edellytyksenä 1. lakiehdotuksen 4 luvun käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän, että 1. lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 9.10.2026
Johannes Yrttiaho (vas.)
