Lakiesitykseen jää edelleen kirjaus, jonka mukaan rahoitus ja kansainvälinen yhteistyö eivät saa olla ristiriidassa ”kansallisen turvallisuuden” kanssa. Termi on hyvin tulkinnanvarainen eikä siitä ole lainsäädännössä täsmällistä määritelmää. Lakiin kirjattuna terminä ”kansallinen turvallisuus” pitää sisällään samat ongelmat kuin poistettavaksi esitetty määre ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka”. Molemmat määrittyvät valtioelinten päätöksillä tosiasiassa jatkuvasti uudelleen. Siinä on tutkimusrahoittajan ylipäänsä mahdoton pysyä perässä, kun eivät siinä tahdo pysyä politiikan tekijät itsekään.
Herää kysymys, oliko alun perinkin ennakoitu syntyvän keskustelua, johon nyt reagoidaan poistamalla toinen, mutta vain toinen, näistä kiistanalaisista määreistä? Ministeriön uusi pykälämuotoilu ei korjaa hallituksen esityksen perusteluita. Lakiesityksen perustelut ovat hyvin olennaiset, kun lakia tulkitaan. Mikäli esitystä todella haluttaisiin muuttaa, se tulisi valmistella myös perustelujen osalta uudelleen.
Tutkimuksen turvallistaminen johtaa itsesensuuriin
Kaiken turvallistaminen on edennyt huolestuttavalla tavalla yhteiskunnassa ja nyt se ulottuu jo tutkimuksen kenttään. Lakiesityksen perusteluissa puhutaan ”tutkimuksen turvallisuudesta”. Taustalla on EU:n ja G7-maiden suosituksia vuodelta 2024. Useimmissa maissa ”tutkimuksen turvallisuus” on suositusten tasolla, ei lainsäädännössä. Turvallisuusriskeihin, jos sellaisia nähdään, voitaisiin ja on jo varauduttu ilman lakimuutostakin. Suomen Akatemian rahoitusperiaatteissa huomioidaan jo nyt valtionavustuslain säädökset sekä pakote- ja vientilupasäännöstö. Innokkuus säätää turvallisuusriskeistä Suomen Akatemiaa koskevaan lakiin hämmentää. Esityksen perustelut antavat viitteitä myös siitä, että EU:n mallioppilas haluaa toteuttaa suositukset ennen unionin 2025 aikana toteutettavaa tutkimuksen turvallisuutta koskevaa selvitystä.
Hallituksen esitys avaa varsin synkät näkymät. Pienen kansakunnan tiedeyhteisössä tällaisen turvallisuusintoilun seuraukset voivat olla arvaamattoman laajat. Tiedeyhteisön huipulta Suomen Akatemian rahoitusperiaatteista ja -ratkaisuista tutkimuksen turvallistaminen valuu alas koko tiedeyhteisöön. Hakemusten käsittely saa tieteellisen vertaisarvioinnin rinnalle Suomen Akatemian ja turvallisuudesta vastaavien viranomaisten turvallisuusselvitykset.
Vaikka hakemusten hylkääminen itsessään hyvin tulkinnanvaraisten turvallisuusriskien vuoksi on esityksen keskeinen ongelma, ei kyse ole vain Akatemian rahoituspäätöksistä. Lakimuutos on myös voimakas viesti, josta seuraa nopeasti tutkijayhteisön kiristyvä itsesensuuri.
Jo nyt ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva keskusteluilmapiiri on johtanut tutkijoiden keskuudessa lisääntyneeseen varovaisuuteen valtavirtakäsityksien suhteen kriittisissä tutkimusaiheissa, julkaisemisessa, osallistumisessa tutkimuskeskusteluun, konferensseihin tai laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Juuri näitä kriittisiä näkökulmia tutkimus ja akateeminen keskustelu kuitenkin tarvitsevat mennäkseen eteenpäin. Ilman kritiikin vapautta ei ole tieteen ja tutkimuksen vapautta. Ehdotettujen rajoitteiden säätäminen lakiin voi vaikuttaa myös tutkijoiden työuraa ja yhteiskunnallista osallistumista koskeviin valintoihin jo opintojen alkuvaiheessa.
Kehitys näivettäisi suomalaisen humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tasoa. Vaaravyöhykkeessä on erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kohdistuva tutkimus, mutta myös luonnontieteen ja tekniikan alan tutkimus. Tieteen vapauden rajoittaminen vaikuttaisi uusien innovaatioiden kehittymiseen ja siihen niin kovin tavoiteltuun talouden kasvuunkin.
Kansallisen turvallisuuden päällystakki ei sovi sivistysvaltioon
Hallituksen esityksen avaamat näkymät ovat todella synkät. Jos perustuslaintulkintaa alettaisiin viedä 16 § 3 momentin osalta nyt hallituksen esittämään suuntaan, tulee sillä tiellä seuraavaksi vastaan mainitussa pykälässä taatut taiteen ja ylimmän opetuksen vapaudet, joiden ”kansallisen turvallisuuden” mukaisuutta alettaisiin valvoa.
Onko asia mietitty loppuun saakka? Haluavatko hallituspuolueet, ehkä jopa kaikki eduskuntapuolueet, varmasti käynnistää kehityksen, jossa koko suomalaiselle tiedeyhteisölle, sivistys- ja kulttuurielämälle puetaan tällainen ”kansallisen turvallisuuden” päällystakki. Sellainen kangistaisi pienen kansan sivistyselämän nopeasti.
”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa.” Tämä Hegelin mietelause tarkoittaa, että historia voidaan ymmärtää vasta jälkikäteen, kun sen oleelliset vaiheet on käyty läpi. Nyt olisi aika pöllön nousta siivilleen. Politiikan tehtävä on tehdä tulevaisuutta viisaasti. Hylkäämällä lakiesityksen eduskunta voisi ehkä päättää turvallistamisen aikakauden. Jos eduskunta valitsee toisin, kuljemme vielä pitkään tässä hämärässä.
Johannes Yrttiaho