He ovat uusia alue­val­tuu­tet­tu­jam­me

Historian ensimmäisissä sotevaaleissa valittiin yhteensä 100 uutta aluevaltuutettua vasemmistoliiton listoilta kaikkiin aluevaltuustoihin ympäri Suomen. Mutta keitä ovat ihmiset komean tasaluvun takana, ja mitkä ovat heidän tavoitteitaan aluevaltuustossa?

Tässä juttusarjassa esittelemme muutamia tuoreita vasemmistolaisia aluevaltuutettuja eri puolilta maata. Juttusarjan kolmannessa osassa ääneen pääsevät Lapin aluevaltuutettu Piia Kilpeläinen-Tuoma Pellosta sekä Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuutetut Anne Huotari ja Olli Kohonen Oulusta.

Panostuksia mielenterveyspalveluihin tarvitaan

Lapin hyvinvointialueella Vasemmistoliiton ehdokkaat saavuttivat yhteensä 13,5 prosentin ääniosuuden ja kahdeksan paikkaa aluevaltuustossa. Ääniosuus on 0,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisissä kuntavaaleissa. Puolueen ääniharava hyvinvointialueella oli Piia Kilpeläinen-Tuoma, 38-vuotias perusopetuksen ja lukion lehtori sekä kunnanvaltuutettu Pellosta.

Olen tyytyväinen vaalimenestykseemme Lapissa, vaikka toivoinkin yhtä paikkaa lisää. Meillä ei ollut kansanedustajaa veturina, kuten monella muulla puolueella, joten siihen nähden saa olla todella tyytyväinen tulokseen. Meillä on hyvä porukka, jolla on mukava alkaa töihin valtuustossa, Kilpeläinen-Tuoma kuvailee.

Hän toteaa, että aluevaltuustolle soteuudistuksessa siirtyvät tehtävät koskettavat jokaista ihmistä. Lähtiessään ehdolle sotevaaleihin Kilpeläinen-Tuoma ajatteli, että hänen kokemuksensa hallinnosta sekä lasten ja nuorten palveluista olisivat hyödyksi päätöksenteossa.

Kun Piia Kilpeläinen-Tuoma harkitsi ensimmäisen kerran kuntavaaliehdokkuutta vuonna 2012, hän kävi läpi kaikkien puolueiden periaateohjelmat. Vasemmiston ohjelmassa häntä puhutteli erityisesti ihmisten tasa-arvo ja heikoimmassa asemassa olevien auttaminen. – Olen lama-ajan lapsi ja tottunut siihen, että kaikki oli aina tiukilla. Olen myös itse aikuisiällä tovin aikaa laskenut viisisenttisiä ja polkenut pyörällä pitkiäkin matkoja töihin väsyksiin asti, jotta rahani ovat riittäneet ruokaan ja vuokraan. Tiedän siis, mitä elämä on, kun rahaa ei vain ole ja on mahdollisesti vielä useampi suu ruokittavana. Näistä lähtökohdista haluan olla pitämässä huolta heikommassa asemassa olevista ja puolustamassa vähävaraisia, mutta myös ihmisten tasa-arvoa.

Ykkösteemakseen aluevaltuustossa Kilpeläinen-Tuoma nimeää mielenterveyspalvelut.

Mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut huomattavasti, mutta resursseja ei ole lisätty samassa suhteessa. Erityisesti kannan huolta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Myös lastensuojelun tilanne on huolestuttava.

Aluevaltuustossa työskentelyn Kilpeläinen-Tuoma kuvailee aloittaneensa mielenkiinnolla. Hän toteaa, että työsarkaa on edessä paljon, kun lähdetään luomaan jotain aivan uutta.

Toivon, että kaikki lähtevät työhön avoimin mielin ja tuovat rohkeasti uusia ideoita esiin, jotta saamme luotua tehokkaan toimintamallin hyvinvointialueelle edistämään jokaisen lappilaisen hyvinvointia.

Eroon luukulta toiselle pompottelusta

Myös Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustoon nousi tammikuun sotevaaleissa yhteensä kahdeksan vasemmistoliittolaista aluevaltuutettua. Vasemmistoliitto keräsi hyvinvointialueella 10,3 prosenttia äänistä, mikä on vajaan prosenttiyksikön vähemmän kuin kesän 2021 kuntavaaleissa. Suurimman äänipotin vasemmistoliiton ehdokkaista keräsi oululainen Anne Huotari, 62, ja heti hänen jälkeensä valtuustoon nousi oululainen Olli Kohonen, 41. 

Anne Huotarin mukaan vasemmistoliiton menestys Pohjois-Pohjanmaalla ei ollut niin hyvää, kuin se olisi voinut olla. Hyvä valtakunnallinen tulos kuitenkin ilahduttaa, ja luotto omaan valtuustoryhmään on suuri. Huotari toivoo, että ryhmä pyrkii aidosti vaikuttamaan muun muassa palvelustrategiaan.

Lähden oikein innoissani valtuustoryhmän puheenjohtajana tekemään yhteistyötä ja vaikuttamaan päätöksiin. Lähdemme tekemään historiallista muutosta, ja siinä on innostavaa olla mukana.

Anne Huotari aloitti maaliskuussa uuden työn Luonto työllistää -hankkeessa Kestävän kehityksen keskuksessa Oulussa. Aluevaltuuston ja -hallituksen lisäksi Huotari vaikuttaa Oulun kaupunginvaltuustossa. Vuosina 1995–2007 hän toimi myös vasemmistoliiton kansanedustajana.

Huotarin tapaan myös Kohonen kehuu Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustoryhmän laajaa kokemusta ja asiantuntemusta sote-aiheista. Osaavassa ryhmässä työskentelystä on helppo olla innoissaan. Puolueen alueellisessa vaalimenestyksessä on Kohosen mielestä kuitenkin “peiliin katsottavaa”.

Tästä on lähdettävä eteenpäin tekemään rohkeaa ja tavallisen ihmisen parasta ajavaa politiikkaa, Kohonen toteaa. 

Anne Huotari valittiin myös Pohjois-Pohjanmaan aluehallituksen jäseneksi. Hän kuvailee, että pitkään sote-alan päätöksenteossa mukana olleelle henkilölle soteuudistukseen vaikuttaminen valtuutettuna on varsinainen unelmatehtävä. Huotari nimeää kolme keskeistä tavoitetta aluevaltuustossa ja -hallituksessa työskentelylle.

Pyrin vaikuttamaan siihen, että oikea-aikaiset ja tarvittaessa monialaiset hoito- ja palveluketjut toimivat sekä sosiaali- että terveyspalveluissa. Toinen tavoite on, että palveluista saadaan nykyistä ihmislähtöisempiä järjestelmälähtöisyyden sijaan. Kolmas tavoite on saada paljon palvelua tarvitseville omahoitaja tai työntekijä, että pompottaminen ja väliinputoaminen loppuisi.

Olli Kohonen on ammatiltaan sairaanhoitaja ja työskentelee tällä hetkellä OYS:n aikuispsykiatrian syömis- ja mielialahäiriöosastolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon teemoista Kohoselle erityisen tärkeitä ovat mielenterveyteen ja lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät kysymykset. Hän toivoo panostuksia etenkin peruspalveluihin, koska varhaisella puuttumisella voidaan estää ongelmien paheneminen.

Vapaa-ajallaan Olli Kohonen harrastaa muun muassa juoksemista ja ”jalkapallointoilua” niin katsomossa kuin junnuvalmentajana. Lisäksi Oulun kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna toimivan Kohosen perheeseen kuuluu kaksi lasta ja vaimo. – Perhe on minulle tärkein. Syksystä 2022 jään reiluksi vuodeksi koti-isäksi. Aion tehdä jonkin verran keikkaa töihin, mutta lähinnä olen sitten politikoiva kotiukko.

Myös sote-duunareiden puolesta aion puhua, olenhan itsekin ammatiltani sairaanhoitaja. Lähipalvelut on pidettävä lähellä koteja, mutta tarvittaessa niitä on uudistettava rohkeasti ihmisläheisellä otteella. Meidän on myös ehdottomasti pidettävä huoli inhimillisestä vanhushoivasta. Se on suuri haaste tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy.