Hoi­toa­lan työn­te­ki­jöi­den työs­sä jak­sa­mi­nen ja alan tu­le­vai­suus on uhat­tu­na – toi­mia tar­vi­taan nyt ki­peäs­ti

Vasemmistoliitto on huolissaan sosiaali- ja terveysalan, erityisesti hoitotyön työntekijöiden, jaksamisesta. Alan veto- ja pitovoima on ollut viime vuosina uhattuna ja ammattiliitot ovat toistuvasti tuoneet esiin huolen siitä, että koulutetut ammattilaiset vaihtavat alaa tai siirtyvät töihin ulkomaille erityisesti työn kuormittavuuden vuoksi. Sosiaali- ja terveysalan työt ovat henkisesti ja usein myös fyysisesti erittäin vaativia ja kuormittavia. Alalle tyypillinen epäsäännöllinen kolmivuorotyö ja pätkätyöluonne lisäävät osaltaan työn rasitusta ja hankaloittavat työn ja muun elämän yhteen sovittamista.

– On ensiarvoisen tärkeää, että työntekijöiden työssäjaksaminen varmistetaan, jotta meillä on jatkossakin maailman laadukkainta hoivaa. Tarvitsemme ammattitaitoista ja moniammatillista osaamista, emme pelkästään käsipareja, sanoo Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen.

Hoitojonot ovat kasvaneet koronan myötä ja sosiaali- ja terveysalan työolojen ja työssäjaksamisen kannalta on erityisen tärkeää, että tilanteen purkamiseen osoitetaan tarvittavat resurssit. Kansainvälisen sairaanhoitajaliitto ICN:n mukaan koronapandemia altistaa hoitohenkilökunnan joukkotraumalle, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa hoitohenkilökunnan terveysongelmia, alalta poistumista ja alan vetovoiman vähenemistä.

– Suomessa on kyettävä takaamaan koko alan työolojen inhimillisyys ja varmistettava, että työnantajat ja työterveyshuolto pystyvät vastaamaan hoitajien hyvinvoinnin tarpeisiin välittömästi. Tämän on oltava vähimmäisvaatimus. Pitkällä tähtäimellä meidän on tavoiteltava lyhyempää työaikaa, Kortelainen jatkaa.

Näin varmistamme henkilökunnan työolojen inhimillisyyden

1. Sosiaali- ja terveysalalle on tehtävä monivuotinen palkkaohjelma, joka kuroo palkkoja kiinni vastaamaan muiden vastaavan koulutustason alojen palkkoja. Ohjelman toteutus on mahdollistettava tarvittavin osin valtionosuuksien kautta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös julkisen sektorin ja yksityisen sektorin työntekijöiden eriarvoiseen asemaan esimerkiksi palkkauksen suhteen.
2. Sosiaali- ja terveysalan johtajille, lähiesihenkilöstä toimialajohtajaan on vaadittava parempaa johtajuuskoulutusta. Koulutusta on myös säännöllisesti tarjottava heille. Työehtosopimusten osaaminen on oltava lähihenkilöillä vahvaa. Työehtosopimuksessa sovittujen ehtojen ja työaikalain rikkomisesta pitää joutua vastuuseen, jopa sanktioiden uhalla. Sote-uudistuksen myötä tarvitaan myös muutosjohtajuuden osaamista.
3. Sosiaali- ja terveysalan koulutukseen on panostettava. On tarjottava lähiopetusta ja vähennettävä itseopiskelua. Vuorovaikutustyötä ei voi oppia ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Koulutusta on kehitettävä laajasti ja mahdollistettava esimerkiksi työpaikkaan johtavan rekrytointikoulutuksen laaja käyttö. Sosiaali- ja terveysalalle on oltava käytössä karsivat soveltuvuuskokeet.
4. Resursseja on käytettävä henkilöstön henkisen ja fyysisen kuormituksen vähentämiseksi, jolloin työperäistä rasitusta ja sairastumista voidaan ennaltaehkäistä. Esimerkiksi työvuorolistojen yhteisöllinen suunnittelu niin, että työntekijät pääsevät esittämään toiveita työvuoroihin liittyen, on todettu hyväksi keinoksi lisätä työhyvinvointia. Työaikalain 11 tunnin lepoajan noudattamista vuorojen välissä on noudatettava ja valvottava. Työterveyshuollon roolia työntekijöiden jaksamisen tukena on vahvistettava.
5. Kaikille sosiaali- ja terveysalan työntekijöille on oltava tarjolla työnohjausta.
6. Riittävät työntekijäresurssit vähentävät virheitä asiakastyössä ja vähentävät henkilökuntaan kohdistuvaa epäasiallista sekä vaarallista käytöstä. Työt on rajattava hoitajille kuuluvaan välittömään työhön ja avustaviin töihin on palkattava oma henkilöstönsä. Henkilöstömitoituksen toteutumista on seurattava säännöllisesti ja työsuojeluvaltuutetulle sekä luottamusmiehelle on annettava pyydettäessä esimerkiksi toteutuneet työvuorolistat nähtäväksi.
7. Vakautta työsuhteisiin on lisättävä ja vastentahtoinen työsuhteiden pätkiminen ja osa-aikaisuus on lopetettava. Myös osa-aikaisuus on mahdollistettava sitä haluaville. Hoiva- ja hoitoalan pyöriminen ylitöiden varassa on saatava loppumaan. Hoitajille on myös tarjottava kehittyviä urapolkuja. Erityisosaamisesta on myös maksettava asianmukaisesti palkanlisää.
8. Kotihoidon henkilömitoitus on säädettävä lailla. Kotihoidon mitoitus on perustuttava asiakkaan palvelutarpeeseen ja sen toteutumista on seurattava. Tämä takaa sen, että hoitoon on tarpeeksi aikaa. Henkilökunnan tulee saada riittävästi täydennyskoulutusta. Kotihoidon henkilökunnalle on oltava riittävästi työnantajan tarjoamia kulkuvälineitä, kuten autoja tai vastaavasti riittävästi aikaa siirtyä asiakkaan luota toiselle kävellen tai pyörällä. Kotihoidossa tulee ymmärtää välillinen työ merkittäväksi osaksi työtä, eikä lisätä hoitajien ahdinkoa vaatimalla välittömän, asiakkaan äärellä tehtävän työn, prosentuaalista osuutta kaikesta työstä aina vain korkeammaksi. Välillinen työ on esimerkiksi kirjaamista, omaiskontakteja, lääkäri- ja apteekkiasioiden hoitoa.
9. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laadulle on laadittava velvoittavat laatukriteerit.
10. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valvontaa tulee lisätä. Tähän on varattava riittävät resurssit. Valvojalla tulee olla aina oikeus tehdä myös yllätyskäyntejä ja kuulla henkilöstöä ilman työnantajan edustajan läsnäoloa. Työsuojelun valvontaa on lisättävä ja työsuojelullisiin epäkohtiin puututtava ajoissa.