– Riistakeskus on käyttänyt perusteluina esimerkiksi kannanhoitoa ja suomalaisen karhunmetsästyskulttuurin säilyttämistä. Vielä hallinto-oikeudessa olevat poikkeusluvat on perusteltu “paikallisyhteisön sitouttamisella” eli metsästäjien sitoutumisella olemaan salametsästämättä, jos saavat tappaa riittävän monta rauhoitettua suurpetoa poikkeusluvan turvin, Honkasalo sanoo.
On hyvän hallinnon kannalta kestämätöntä, että riistakeskuksen toiminta julkisen vallan käyttäjänä vinoutuu toistuvasti oman intressiryhmän edun mukaiseen laintulkintaan
Riistakeskus, eli entinen Metsästäjäin keskusjärjestö, ei ole viranomainen, vaikka sillä on lakisääteisiä tehtäviä esimerkiksi hirvieläinten pyyntilupien ja rauhoitettujen suurpetojen metsästykseen tarkoitettujen poikkeuslupien myöntäjänä. Perustuslain mukaan julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos se ei vaaranna hyvän hallinnon periaatteita. Merkittävää julkisen vallan käyttöä ei saa antaa viranomaisen ulkopuolelle lainkaan.
–Perustuslakivaliokunta näki mahdollisia ongelmia rauhoitettujen eläinten tappamiseen myönnettyjen poikkeuslupien osalta jo riistakeskusta perustettaessa. Riistakeskuksen tehtävät ovat erittäin lähellä merkittävän julkisen vallan käytön rajaa, Honkasalo sanoo.
– On hyvän hallinnon kannalta kestämätöntä, että riistakeskuksen toiminta julkisen vallan käyttäjänä vinoutuu toistuvasti oman intressiryhmän edun mukaiseen laintulkintaan.
Veronika Honkasalon kirjallinen kysymys riistakeskuksen toiminnan perustuslainmukaisuudesta
Eduskunnan puhemiehelle
Riistakeskus, eli entinen Metsästäjäin keskusjärjestö, ei ole viranomainen. Sillä on siitä huolimatta eräitä lakisääteisiä tehtäviä. Riistakeskus myöntää esimerkiksi hirvieläinten pyyntiluvat ja poikkeusluvat rauhoitettujen suurpetojen metsästykseen.
Keskusjärjestön olemassaolon aikana nähtiin epäselvänä, että keskusjärjestöllä oli lakisääteisiä tehtäviä samalla kun se oli yhden intressiryhmän, metsästäjien, järjestö, ja siksi Riistakeskus perustettiin alkujaan.
Perustuslain mukaan julkisia hallintotehtäviä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos se ei vaaranna hyvän hallinnon periaatteita. Merkittävää julkisen vallan käyttöä ei saa antaa viranomaisen ulkopuolelle lainkaan.
Perustuslakivaliokunta näkikin mahdollisia ongelmia jo Riistakeskuksen perustamisen aikaan siinä, että poikkeuslupia lailla rauhoitettujen eläinten tappamiseen myöntää ei-viranomaistaho. Tämä on sen mukaan erittäin lähellä merkittävän julkisen vallan käytön rajaa. Lisäksi hyvä hallinto mahdollisesti vaarantuu sitä kautta, että poikkeuslupia myönnetään läheiselle intressitaholle, metsästäjille.
Viime vuosina sekä EU:n tuomioistuin että korkein hallinto-oikeus onkin todennut, että Riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat susien, ilvesten ja karhujen tappamiselle ovat olleet perusteluiltaan lain vastaisia. Perusteluina on käytetty kannanhoitoa ja suomalaisen karhunmetsästyskulttuurin säilyttämistä. Viimeisimmät, vielä hallinto-oikeudessa olevat poikkeusluvat on perusteltu “paikallisyhteisön sitouttamisella”, eli metsästäjien sitoutumisella olemaan salametsästämättä, jos saavat tappaa rauhoitettuja suurpetoja poikkeusluvan turvin riittävän monta.
Tilanne on hyvän hallinnon kannalta selkeästi kestämätön, koska Riistakeskuksen toiminta julkisen vallan käyttäjänä vinoutuu toistuvasti oman intressiryhmän, metsästäjien, edun mukaiseen laintulkintaan. Näitä oikeusasteet ovat todenneet vääriksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten aiotaan varmistaa, että rauhoitettujen eläinten tappamiseen tarkoitetut poikkeusluvat myöntää riippumaton, hyvän hallinnon periaatteiden mukaan toimiva taho?
Miten metsästäjien etujen ajaminen ja julkisen vallan käyttäminen aiotaan eriyttää perustuslain edellyttämällä tavalla?