– Ei ole suomalaisten asia määritellä kuka on saamelainen ja kuka ei, kuka on vaalikelpoinen ja kuka ei. Meidän tulee ymmärtää, että alkuperäiskansoilla on oma tapansa määritellä, kuka katsotaan yhteisöön kuuluvaksi. Myös kansainvälinen oikeus lähtee siitä, että alkuperäiskansoilla on itsemääräämisoikeus päättää itse, keitä kansaan kuuluu, Honkasalo sanoo.
Uudessa saamelaiskäräjälaissa on aiheuttanut eniten kiistaa niin sanotun lappalaiskriteerin poisto. Honkasalo muistuttaa, että lappalaiskriteeri lisättiin lakiin ilman saamelaisten hyväksyntää. Sen jälkeen vaaliluetteloon on päässyt käytännössä elinkeinon perusteella. Muissa pohjoismaissa ei ole käytössä vastaavaa kriteeriä. Sen sijaan saamelaisuutta määritellään pohjoismaisen saamelaissopimuksen mukaisen kielikriteerin perusteella. Norjassa kielikriteeri ulottuu neljänteen polveen, Ruotsissa kolmanteen.
Lappalaiskriteeri lisättiin lakiin ilman saamelaisten hyväksyntää.
– Saamelaisten mukaan kielikriteeri on riittävä toteamaan saamelaisuuden saamelaiskäräjävaaleissa tarvittavalla tavalla. On hyvä huomata, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tulee myös jatkossa pääsemään vaikkei itse puhuisi saamen kieltä, Honkasalo sanoo.
Saamelaiskäräjien tarkoitus on hoitaa nimenomaan saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevia asioita. Honkasalo pitää tärkeänä, että saamelaisten kohtelusta ja kielen menetyksestä puhuttaisiin enemmän.
– Suomalaiset ovat pyrkineet sulauttamaan saamelaiset väkisin osaksi suomalaista kulttuuria, Honkasalo muistuttaa.
Alkuperäiskansoilla on oma tapansa määritellä, kuka katsotaan yhteisöön kuuluvaksi.
Honkasalon mukaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta toteuttava laki tulee säätää, mikäli alkuperäiskansa saamelaisten kieltä, kulttuuria ja oikeuksia halutaan suojella.
– Olisi valtava epäonnistuminen, jos lakia ei saataisi hyväksyttyä. Olisi haitallista niin saamelaisten oikeuksien, saamelaiskäräjien tulevaisuuden kuin Suomen maineen kannalta olla hyväksymättä tätä huolella valmisteltua esitystä, Honkasalo sanoo.
Kansanedustaja Veronikan Honkasalon puhe saamelaiskäräjälain lähetekeskustelussa 22.11.2022
Arvoisa puhemies,
Olen erittäin iloinen, että saamelaiskäräjälaki, tämä erittäin keskeinen ihmisoikeuskysymys, on vihdoin saatu eduskunnan käsittelyyn. Saamelaiskäräjälakia on yritetty uudistaa usealla hallituskaudella – tuloksetta. Meidän on kuitenkin kyettävä korjaamaan laeissa olevia epäkohtia, vaikka se olisi hankalaa.
Tässäkin asiassa ydinkysymys on loppupeleissä yksinkertainen: Mikäli haluamme suojella saamelaisten kieliä, kulttuuria ja oikeuksia, meidän tulee säätää alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta toteuttava ja kunnioittava laki.
Suomi on saanut useita moitteita YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä, joissa Suomen on todettu loukanneen saamelaisten oikeuksia. Moitteiden mukaan nykyinen laki ei kunnioita saamelaisten oikeutta itse määritellä äänioikeuden kriteerejä ja lain uudistamiseen onkin pikaisesti ryhdyttävä. On siis selvää, että emme voi jättää uudistamatta lakia saamelaisten itsemäärämisoikeus paremmin toteuttavaksi.
Hallituksen nyt antama lakiesitys onkin valmisteltu nämä YK:n ratkaisut huomioiden, yhdessä saamelaisten kanssa ja esityksellä on saamelaisten tuki. Esitetty laki toteuttaisi siis saamelaisten itsemäärämisoikeutta paremmin kuin nykyinen lainsäädäntö.
Olisi siis valtava epäonnistuminen, jos lakia ei saataisi hyväksyttyä. Olisi haitallista niin saamelaisten oikeuksien, saamelaiskäräjien tulevaisuuden kuin Suomen maineen ihmisoikeuksia puolustavana maana, olla hyväksymättä tätä huolella valmisteltua esitystä.
Arvoisa puhemies,
Saamelaiskäräjälakia koskevassa keskustelussa on noussut esille kielensä menettäneiden asema. Varsinkin 1940-luvun jälkeen moni saamelaislapsi joutui unohtamaan kotikielensä pakkosuomalaistamistoimien takia.
Onkin tärkeää, että saamelaisten kielen menetyksestä ja ylipäänsä saamelaisten kohtelusta Suomen valtion toimesta puhutaan. Suomen valtio on pyrkinyt sulauttamaan saamelaiset väkisin osaksi suomalaista kulttuuria, saamelaisia on vähätelty, maita otettu haltuun ja rotututkimuksia suoritettu. Lapsia on pakkosuomalaistettu lähettämällä heidät asuntolakouluihin, joissa saamen kielen käyttö oli jopa rangaistavaa. Ehdottomasti näistä tulisi puhua enemmän. Historiallista ja nykyistä syrjintää sekä valtion sulauttamispolitiikkaa käsittelevä saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on onneksi aloittanut työnsä. Myös kirkko on aloittamassa oman prosessinsa.
Kuitenkin myös nyt käsiteltävää saamelaiskäräjälain uudistusta koskevassa keskustelussa näkyy historian jatkumo ja pakkosuomalaistaminen. Se tehdään vain eri tavoin, mutta edelleenkään saamelaisia ei kuulla ja heidän oikeuksiaan toteuteta.
Meidän on muutettava ajatustapaamme. Ei ole suomalaisten asia määritellä kuka on saamelainen ja kuka ei, kuka on vaalikelpoinen ja kuka ei. Meidän tulee ymmärtää, että alkuperäiskansoilla on oma tapa määritellä yhteisönsä ja se, kuka katsotaan kuuluvaksi saamelaisyhteisöön. Kriteerien ei siis tule olla suomalaisten sanelemia. Myös kansainvälinen oikeus lähtee siitä, että alkuperäiskansoilla on itsemääräämisoikeus päättää itse, keitä kansaan kuuluu ja miten kansaan kuulutaan.
Se, mikä laissa aiheuttaa eniten kiistaa on niin sanottu niin sanotun lappalaiskriteerin poisto. 90-luvulla lakiin lisättiin, ilman saamelaisten hyväksyntää kriteeri siitä, että vaaliluetteloon pääsi tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi merkittyjen henkilöiden jälkeläisiä maa-, veronkanto- tai henkikirjojen perusteella. Tämä kriteeri liittyy siis elinkeinoon, eikä asiakirjamerkintä sellaisenaan välttämättä osoita rekisteriin merkityn henkilön olleen saamelainen. Näihin kirjoihin on merkitty niin saamelaisia kuin suomalaisia, toisistaan erottelematta. Muissa pohjoismaissa ei ole käytössä vastaavaa lappalaiskriteeriä. Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu on todennut, että lappalaiskriteerin poisto ei ole syrjivä.
On myös hyvä huomata, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon tulee myös jatkossa pääsemään, vaikkea itse puhuisi saamen kieltä. Kielikriteeri itseasiassa laajenee uuden lain myötä. Uuden lain nojalla riittää, että joku isoisovanhemmista on puhunut saamenkieltä äidinkielenään. Tämä neljänteen polveen asti ylettyvä kielikriteeri on yhteneväinen pohjoismaisen parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen yhteispohjoismainen määräyksen kanssa. Norjassa kielikriteeri ulottuu yhtälailla neljänteen polveen, Ruotsissa vain kolmanteen polveen. Saamelaisten mukaan tämä objektiivinen kriteeri on riittävä toteamaan saamelaisuuden saamelaiskäräjävaaleissa tarvittavalla tavalla.
Arvoisa puhemies,
Jos välitämme vähemmistöjen oikeuksista, välitämme saamelaisten itsemäärittelyoikeudesta. Välitämme saamelaisten oikeudesta päättää saamelaisia koskevista asioista niin, etteivät suomalaiset hakeudu niistä päättämään, minkä laki nyt mahdollistaa. Lakia uudistamalla lopetamme YK:n komiteoidenkin toteamat ihmisoikeusrikkomukset.
Lain uudistaminen on on tärkeää saamelaiskäräjien toiminnan tarkoituksen kannalta. Saamelaiskäräjien tarkoitus kun on nimenomaan hoitaa saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria sekä heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat. Jos saamelaiskäräjille hyväksytään ei-saamelaisia, käy saamelaiskäräjien toiminta tarkoituksettomaksi.
Saamelaisten mukaan saamelaisuuteen vaikuttaa vahvasti yhteys saamelaisyhteisöön ja elävään kulttuuriin sukunsa kautta. Saamelaisuuteen tarvitaan yhteys saamelaiseen yhteisöön, sen arvoihin, normeihin ja tapaan ajatella, olla ja elää. Nyt esitetty 4. polveen ylettyvä kielikriteeri on hyväksyttävä tapa määritellä saamelaisuus saamelaisten itsensä mukaan. Se, että henkilön esivanhemmat satojen vuosien takaa on merkitty lapinveronmaksajiksi, ei yksinään riitä täyttämään saamelaisuuden määritelmää.
Arvoisa puhemies,
Osa pelkää saamelaisten saavan liikaa valtaa. Maankäytöstähän lain vastustamisessa on monelle pitkälti kysymys. Lain saamelaisille antama valta on monesti väärinymmärrettyä. Saamelaiskäräjälain mukaan viranomaisten on neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa valmisteltaessa lainsäädäntöä, päätöksiä ja toimenpiteitä, joilla voi olla erityinen merkitys saamelaisille saamelaisten kotiseutualueella tai jotka muuten vaikuttavat saamelaisten asemaan tai oikeuksiin. Neuvotteluvelvoite koskee mm. saamen kieltä ja opetusta koskevia asioita sekä maankäyttöä ja kaivoslain mukaisten lupien myöntämistä saamelaisten kotiseutualueella. Neuvotteluvelvoite ei kuitenkaan tarkoita veto-oikeutta, kuten on maalailtu, vaan sen tarkoituksena on varmistaa, että saamelaiset ovat yhdenvertaisesti neuvottelemassa heidän kulttuuriin vaikuttamista toimista.
On ainoastaan kohtuullista, että saamelaisten näkemys ja oikeudet otetaan huomioon saamelaisalueilla ja heitä koskevissa kysymyksissä. Saamelaisilla tuleekin olla erityisasema maankäytön päätöksissä oikeudenhaltijoina alueellaan – ja on tärkeää, että saamelaiskäräjien kanta tosiaan vastaa näissä kysymyksissä saamelaisten ääntä.
Arvoisa puhemies,
Meidän tulee päästä saamelaisten oikeuksien toteutumisessa pidemmälle.
Suomi on tähän mennessä epäonnistunut toteuttamaan saamelaisten oikeuksia. Vaikka valtio ei enää toteuta näkyvästi pakkosuomettamista, ei Suomen valtio myöskään varsinaisesti edistänyt tai ylläpitää saamelaisten asemaa. Saamelaisia ei riittävästi kuulla heitä koskevissa asioissa. Alkuperäiskansoja koskevaa ILO169-sopimusta ei vieläkään ole onnistuttu ratifioimaan.
Nyt meillä on näytön paikka. Meidän tulee näyttää, että seisomme alkuperäiskansamme oikeuksien puolella. Lakiesitys tulee käsitellä ja hyväksyä eduskunnassa mahdollisimman ripeästi.
Kiitos puhemies.