– Ei voi olla niin, että velantaittamistalkoot tarkoittavat velan kasvattamista työväen selkänahasta, Jokelainen sanoo.
Jokelaisen mukaan hallituksen puheet ja teot ovat olleet räikeässä ristiriidassa.
Ihmisiä käsketään kokoaikatöihin samaan aikaan, kun niitä töitä ei ole tarjolla.
– Suomen hallituksen takki on varsin upea kaksipuolinen takki. Kokoomus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta poliittisilla päätöksillään hallitus on sen sijaan luonut lähes 100 000 uutta työtöntä, Jokelainen sanoo.
Jokelainen kritisoi hallitusta siitä, että se on poistanut työttömyysturvan suojaosat, tehnyt osa-aikatyöstä kannattamattomampaa, heikentänyt peruspalveluita ja keventänyt yhteisöveroa miljardilla eurolla, vaikka kevennyksen työllisyysvaikutuksista ei ole näyttöä.
– Hallitukselle kelpaa vain tietynlainen työläinen. Orpon hallitukselle osatyökykyisiä, erilaisissa perhetilanteissa eläviä tai monialaista työtä tekeviä ihmisiä ei tunnu olevan olemassakaan. Ihmisiä käsketään kokoaikatöihin samaan aikaan, kun niitä töitä ei ole tarjolla.
Vaikka viime vuosista on Jokelaisen mukaan puuttunut iloa, hän näkee tämän vapun erityisen valoisana.
– Tämä vappu on iloinen siksi, että se on Orpon hallituksen viimeinen. Seuraavalta hallitukselta on uskallettava vaatia politiikkaa tavallista ihmistä varten, eli sellaista politiikkaa, joka on tällä hallituskaudella jäänyt kokonaan näkemättä.
Jessi Jokelaisen vappupuhe kokonaisuudessaan:
Hyvät toverit, hyvät ystävät, hyvä vappukansa:
Kevään juhlat ovat ihmiskunnan historiassa keskittyneet erityisesti luonnon heräämisen kunnioittamiseen, kasvuun, uudelleensyntymään ja iloon. Tässä ajassa aihetta iloon ei kylläkään ole liikaa, sillä Orpon hallitus on tarjoillut kuluneen kolmen vuoden ajan syitä juhliin vain harvoille.
Hallitus on poliittisilla valinnoillaan pyrkinyt kaikin keinoin tekemään entisen, nykyisen ja tulevankin työväen voimattomaksi. Hallitus on valinnut keventää kaikista rikkaimpien verotusta kaikista tuntuvimmin, hallitus on valinnut heikentää työntekijän oikeuksia useilla eri lakimuutoksilla ja hallitus on valinnut toteuttaa niin suhteetonta leikkauspolitiikkaa tässä taloudellisessa tilanteessa, että sillä on saatu aikaan koko Euroopan huonoin työllisyystilanne. Hallitus on paitsi valinnut heikentää kaikista heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia perustarpeisiin myös valinnut samalla heikentää monen työläisen mahdollisuuksia riittävään toimeentuloon.
Nämä ovat olleet hallituksen valintoja, vaikka suurinta valtaa käyttävät pyrkivät verhoamaan valintansa pakkoon ja pakenemaan vastuutaan edellisten hallitusten taakse. Vastuu on aina sillä, joka valitsee, ja tuota totuutta ei pääse retoriikalla karkuun.
Hyvät toverit,
on niin, että juhlapyhien ulkopuolella, ihan tavallisessa arjessa ihmiset tyypillisesti saavat elämäänsä iloa ja merkitystä työstä. Työ on konkreettinen väline toimeentuloon ja perustarpeisiin, mutta yhteiskunnassamme se on ihmiselle paljon muutakin. Työ on väylä toteuttaa itseään ja tuntea itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteisöä ja koko yhteiskuntaa. Työ tarjoaa mielekkyyttä ja rutiineja arkeen, ja työssä kehittyminen on monelle tärkeää. Työ luo identiteettiä, vahvistaa käsityksiä omasta kykeneväisyydestä ja sitoo ihmistä johonkin itseään suurempaan.
Tässä postmodernissa, uusliberaalissa ajassa työn eetoksesta on tullut jopa uskonnon kaltainen eksistentiaalisen tyhjiön täyte. Se ei ole aina tervettä, mutta niin asiaintila nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa on. Näin ollen työttömyys on usein paljon suurempi kriisi kuin vain konkreettista rahan puutetta.
Työttömyys nakertaa itsetuntoa ja rajoittaa olemisen mahdollisuuksia. Työttömyys kaventaa näköaloja tulevaisuuteen ja heikentää hallinnan tunnetta omasta elämästä. Työttömyydestä maksetaan kallista inhimillistä laskua, ja mitä pidempään työttömyys jatkuu ja mitä korkeammalle pitkäaikaistyöttömien määrä nousee, sen kalliimmat ovat myös konkreettiset kulut valtiolle. Tällaista työttömyysvelkaa hallitus meille jo kolmatta vuotta tehtailee järkyttävän huonolla työllisyyspolitiikallaan.
Hyvät toverit,
Suomen hallituksen takki on varsin upea kaksipuolinen takki. Kokoomus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta poliittisilla päätöksillään ovat sen sijaan luoneet liki 100 000 uutta työtöntä. Perussuomalaiset lupasi olla leikkaamatta pienituloisilta, mutta niin vain kaikista eniten on heikennetty juuri pienituloisimpien toimeentuloa – ja valtiovarainministeri tekee sen nauraen ja väittäen, ettei mitään ole luvattu. Riikka Purralle välitän vappuiset terveiset ja sanon, että röyhkeä palturin puhuminen vastuun ottamisen sijaan ei meille käy.
Hallitus lupasi tehdä työn tekemisestä kannattavaa, mutta sen sijaan he ovat suojaosat poistamalla tehneet osa-aikatyöstä kannattamatonta, jotta ihmiset hakeutuisivat kokoaikatöihin – siis niihin työpaikkoihin, joita ei ole. Hallitus toki keventää yhteisöveroa miljardilla siinä toivossa, että työpaikkoja alkaa ilmestyä, vaikka yhteisöveron laskulla ei ole todettu olevan työllisyysvaikutusta. Hallitus siis puhtaasti jakaa osakkeenomistajille verolahjan työläisten ja pienituloisimpien suomalaisten peruspalveluista leikkaamalla.
Hallitus on nimittänyt työelämäheikennyksiään “työllisyystoimiksi”, vaikka yhtä kaikki noillakaan päätöksillä ei ole hallituksen omissa esityksissä todettu olevan työllistävää vaikutusta. Tavoitteena ilmeisesti on, että heikentämällä irtisanomissuojaa, helpottamalla määräaikaisten sopimusten laatimista ja kieltämällä lakkoilu nujerretaan työväen taistelutahtoa ja luodaan maaperää yhteiskunnalle, jossa pian mitä tahansa työtä on otettava vastaan millä tahansa ehdoilla. Työntekijät ovat aikanaan liittoutuneet vastustaakseen juuri tällaista mielivaltaa, ja tässä ajassa liittoutuminen ja taistelutahdon ylläpitäminen on erityisen tärkeää.
Hyvät toverit,
vaikka Suomen hallitus parhaillaan tekee hartiavoimin töitä kasatakseen valtaa ja vaurautta niille, joilla sitä jo ennestään on, on tosiasia, että tätä maata pitävät pystyssä työläiset. Näin mittavilla leikkauksilla julkisista palveluista hallitus sahaa koko Suomen oksaa, sillä peruspalveluitamme ylläpidetään jatkuvasti vähemmällä työväellä ja suuremmalla kuormituksella. Jos työllä ei ole tekijää, ei synny myöskään tulosta. Sen seurauksena on valtio, jossa jokainen on omillaan ja yhteisvastuu on korvattu jokaisen henkilökohtaisella vastuulla. Sellainen valtio ei voi hyvin, eikä pahoinvoinnista ole koskaan seurannut kasvua. Hallitus kylvää suolaa peltoon ja ihmettelee, kun satoa ei tule.
Hallitukselle kelpaa vain tietynlainen työläinen. Orpon hallitukselle osatyökykyisiä, erilaisista perhetilanteista tulevia tai monialaisia työläisiä ei ole olemassakaan. Hallitus pyrkii työelämämuutoksillaan myös toimeenpanemaan ideologiaansa siitä, millainen on tälle yhteiskunnalle kelvollinen työntekijä. Hallitukselle kelpaa vain kokoaikatyötä tekevä, täysin toimintakykyinen, omista oikeuksistaan piittaamaton ja uransa kerralla oikein valinnut huippuyksilö.
Tällä hetkellä työtä ei voi tehdä kykynsä mukaan, sillä hallitus on asettanut kokoaikatyön vaihtoehdoksi ei-mitään. Sekä sosiaaliturvajärjestelmämme byrokraattinen velvoittavuus että lainsäädännöllä työntekijöiden niskaan asetettu jatkuva työttömyyden uhka ovat olemassa ihmisen pelottamiseksi ruotuun.
Hallituksen ihmiskuva paistaa läpi selkeästi: tavallista ihmistä pidetään lähtökohtaisen epäluotettavana, kaoottisena ja työtä vieroksuvana vätyksenä, joka tarvitsee toiminnan motiivikseen rangaistuksen pelkoa. Tuo ihmiskuva pohjimmiltaan ohjaa kaikkea tämänhetkistä päätöksentekoa. Tuon ihmiskuvan mukaan toimiminen saa hallituksen maksamaan rahaa byrokraattisen valvonnan lisäämisestä ja kieltäytymään osa-aikatyön tuottamista verotuloista. Tuo ihmiskuva on hallitukselle niin totta, että velkasuhteen hoitaminenkin jää toiseksi tuon arvon mukaan elämiselle.
Hallitukselta voisi kysyä, että jos te ette luota omiin kansalaisiinne, miksi yhdenkään kansalaisen tulisi luottaa teihin?
Toverit,
ilon aiheita on kenties ollut viime vuosina vähänlaisesti, mutta tämä vappu on erityisen iloinen siksi, että se on Orpon hallituksen viimeinen. Vuoden päästä tähän aikaan meillä on uusi hallitus, jonka tehtävänä on viimein tuoda meille sitä toivoa, jonka perään Petteri Orpo on epätoivoisesti huhuillut hallituksensa leikkuutoimien lomasta.
Ensi vuonna tähän aikaan on työväen aika. Meidän on ensi tilassa tehtävä juuri niitä toimia, jotka konkreettisesti luovat toivoa ja tekevät meille tulevaisuutta. On taattava työllisyyttä, on taattava resurssit hoitoonpääsyyn ja on taattava tulevaisuudennäkymiä ja vaihtoehtoja kaikille tässä yhteiskunnassa, joka on voimakkaiden muutosten keskellä. On kuultava ihmisiä, on välitettävä toisistamme. On asetettava keskiöön kaikista tärkeimmät asiat. Ei voi olla niin, että ihmisen on maksettava perustarpeillaan luokkayhteiskunnan vahvistamisesta ja varakkaimpien määräysvallasta.
Eikä voi olla niin, että velantaittamistalkoot tarkoittavat velan kasvattamista työväen selkänahasta. On uskallettava vaatia politiikkaa tavallista ihmistä varten, sellaista politiikkaa, joka on tällä hallituskaudella jäänyt kokonaan näkemättä.
Hyvät toverit: ensi kevät todella olkoon kasvun, uudelleensyntymän ja ilon juhlaa. Meillä on valta päättää toisin ja valta haluta sellaista Suomea, jossa inhimillisyys läpileikkaa kaikkia tehtyjä valintoja. On osattava valita ihminen, ja on osattava valita toisistamme huolehtiminen. On luotava yhteistä rintamaa todellisen yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Sellaista politiikkaa me haluamme, elämää näivetyksen sijaan.
Voimallista vappua ystävät!