Vastikkeeton perustulo herättää Jokelaisen mukaan talouskuripolitiikan kannattajissa voimakasta vastustusta, vaikka tutkimus ei tue väitettä, että vastikkeeton raha passivoisi ihmisiä.
– Kyse on ideologisesta uskomuksesta, ei tutkimusnäytöstä, Jokelainen sanoo.
Jokelainen kritisoi oikeistolaista ihmiskuvaa, joka rakentuu epäluottamukselle ja pelolla ohjaamiselle.
– Köyhää ihmistä pidetään patologisesti moraalittomana. Me vasemmistossa ajattelemme toisin.
Jokelaisen mukaan yhteiskunta, jossa työtä ei ole koskaan tarjolla kaikille yhtä aikaa, ei voi rakentaa sosiaaliturvaa epäluottamuksen varaan.
– Siksi suunta on uskallettava kääntää kohti sellaista sosiaaliturvan rakennemuutosta, joka ennen kaikkea mahdollistaa.
Alla Jessi Jokelaisen puhe kokonaisuudessaan:
Hyvät toverit,
Joka ikisen yhteiskunnan keskiössä on kysymys siitä, miten ihmisten perustarpeet järjestetään. Tuo kysymys korostuu etenkin vaikeina taloudellisina aikoina, mutta sitä harvoin käsitellään julkisessa poliittisessa keskustelussa suoraan. Enimmäkseen puhutaan talouskurista, kasvun tarpeesta, sopeutuksista, leikkauksista, säästöistä. Etenkin poliittinen talousoikeisto käy keskustelua tuolla termistöllä ja sillä argumentilla, että vyötä on pakko jatkuvasti kiristää, jotta talous kasvaa.
Tuo tulokulma kansalaisten elinehtoihin häivyttää keskustelusta ihmisen ja sen tosiasian, että valtava määrä ihmisiä elää tälläkin hetkellä Suomessa vailla perustarpeita tai jatkuvassa niiden menettämisen pelossa. Liki miljoona ihmistä elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, ja liki 400 000 henkilöä saa toimeentulotukea.
Ratkaisu perustarpeiden puutteeseen on oikeiston mielestä aina vain ansiotyössä, mieluusti kokoaikaisessa sellaisessa. Oikeistolle on yhdentekevää, millaisten realiteettien kanssa olemme tekemisissä. Muuan Juhana Vartiainen totesi Helsingin Sanomille, että “töitähän aina on, ja hanttihommia löytyy aina”. Me elämme parhaillaan tilanteessa, jossa työllisyys Suomessa on viimeksi ollut yhtä matalalla vuonna 1998. Olemme edelleen Euroopan huippua työttömien määrässä.
Hyvät toverit,
Ihmettelen jatkuvasti, miten vähän hallituksessa luotetaan ihmiseen ja sen luontaiseen toimeliaisuuteen. Maailmassa, jossa ihminen on kautta historian keksinyt itselleen työtä ja mielekkyyttä ilman minkäänlaista lupausta mammonasta, oikealla uskotaan ihmisen vajoavan rappiolliseen tekemättömyyden tilaan ilman jatkuvaa rangaistuksen uhkaa. Koko tämänhetkinen sosiaaliturvajärjestelmämme perustuu tuohon ajatukseen.
Teemme juuri siirtymää uuteen aikaan, jossa työllisyys muuttuu niin rajusti, että kaikkien muidenkin yhteiskunnan rakenteiden tulisi kyetä mukautumaan tuohon muutokseen. Kokoaikainen, vakituinen työsuhde on harvinaistuva konsepti, ja yhä useampi työntekijä työskentelee osa-aikaisesti, projektiluontoisesti, usean eri alan osaajana tai myyden työpanostaan yrittäjänä.
Myös tekoäly haastaa työmarkkinoita. Kuluneen puolen vuoden aikana useat kotimaiset pörssiyritykset ovat ilmoittaneet muutosneuvotteluista tekoälyn vuoksi. Valtiovarainministeriön julkilausuttu tavoite on tekoälyistää koko julkinen sektori ja siten parantaa tuottavuutta 20 prosentilla vuoteen 2031 mennessä, mikä väistämättä myös tarkoittaa irtisanomisia. Samaan aikaan, kun työtä on tulevaisuudessa tarjolla vähenevissä määrin, oikeiston ensisijainen tavoite on edelleen tuottaa kunkin perustarpeet ensisijaisesti ansiotyöllä. Tuohon ristiriitaan oikeisto ei tarjoa ensimmäistäkään uskottavaa tai kestävää ratkaisua.
Hyvät toverit,
Pidän ainoana järkevänä tienä jokaisen perustarpeiden takaamiseksi siirtymää kohti vastikkeetonta perustuloa. Silkka termi “vastikkeeton” usein puistattaa talouskuriväkeä, ja Orpon hallituskin on kasvattanut tuensaannin velvoittavuutta. Väite ja uskomus kuuluu, että vastikkeeton raha passivoi ja tekee laiskaksi. Kyseessä on toki lähinnä uskomus, ja varsin ideologinen sellainen, koska tutkimusnäyttö ei tue vastikkeettoman rahan ja toimeliaisuuden vähenemisen yhteyttä.
Vuonna 2014 saksalainen Michael Bohmeyer perusti yhdistyksen, joka toimii yksityisillä lahjoituksilla ja jonka tavoitteena on vuosittain saada yhä uusia ihmisiä perustulon piiriin. Mein Grundeinkommen maksaa kuukausittaista tuhannen euron perustuloa jo yli 2000 ihmiselle.
Kyseistä perustuloa vastaanottavat henkilöt osallistuivat taannoin kolmivuotiseen tutkimukseen, jossa haluttiin selvittää, mitä tapahtuu tehtyjen työtuntien määrälle, kun ihminen saa tuhat euroa kuukaudessa vastikkeetta. Kävi ilmi, että ei tapahdu juuri mitään: suurin osa jatkaa kokoaikaisia työtunteja perustulosta huolimatta. Perustulo vaikutti kuitenkin erityisesti ihmisten hyvinvoinnin kokemukseen, elämänlaatuun, ajankäyttöön ja autonomian kokemukseen.
Suomessa Sipilän hallituskaudella teetetty perustulokokeilu antoi samansuuntaisia tuloksia. Hyvinvoinnin kokemus lisääntyi, mutta kokeilu tuomittiin silti epäonnistuneeksi, koska kokoaikatyöllisten määrä ei lisääntynyt. Edeltävä on tavattoman huono mittari kokeilun onnistumiselle, koska tavoitehan on, että kaikenlaisesta työstä ja toimeliaisuudesta tulee kannattavaa.
Oikeistohallitus suhtautuu hälyttävän välinpitämättömästi hyvinvoinnin yhteiskunnalliseen ja työmarkkinalliseen vaikutukseen. Mielenterveysperustaiset työpoissaolot kustantavat jopa 11 miljardia vuodessa, siis saman verran kuin velkajarruun sitoutuneet puolueet esittävät sopeutettavan hallituskaudessa. Kansainvälisissä tutkimuksissa jatkuva taloudellinen stressi ylittää kuormittavuudessaan jopa avioeron tai läheisen kuoleman.
Hyvät toverit,
On poliittisesti naiivia käyttää vuosikymmenestä toiseen samoja konsteja ja odottaa erilaista lopputulosta. Talouskuripolitiikka ei ole tuottanut kasvua eikä hyvinvointia, ja siksi on absurdia kuvitella, että vielä kovakätisemmät leikkaukset kääntäisivät suunnan yhtäkkiä ylöspäin.
On osattava ajatella isommin.
Oikeistolainen ihmiskuva perustuu epäluottamukseen, pelolla ohjaamiseen sekä köyhän ihmisen pitämiseen patologisesti moraalittomana tapauksena. Me vasemmistossa ajattelemme aivan toisin. Me vasemmistossa uskomme ja luotamme jokaiseen ihmiseen. Me vasemmistossa haluamme tarjota jokaiselle aidot mahdollisuudet käyttää kapasiteettinsa muuhunkin kuin seuraavasta kuukaudesta selviämiseen. Tällaisessa maailmassa ja yhteiskuntajärjestyksessä, jossa työtä ei ole koskaan tarjolla kaikille yhtä aikaa, on kohtuutonta politikoida epäluottamuksesta käsin.
Siksi suunta on uskallettava kääntää kohti sellaista sosiaaliturvan rakennemuutosta, joka ennen kaikkea mahdollistaa.
Kiitos.