Yrttiaho katsoo, että lakiesityksestä tulisi poistaa säännökset, jotka mahdollistavat paikallisen sopimuksen tekemisen työpaikalla luottamusvaltuutetun kanssa luottamusmiehen sijaan.
– Paikallisen sopimisen tulisi olla mahdollista vain siten, kuin työehtosopimuksessa määritellään, eli luottamusmiehen kanssa. Näin turvataan riittävän tasapainoinen, ammatilliseen järjestäytymiseen perustuva neuvotteluasema ja osaamistaso sekä työehtojen valvonta, Yrttiaho sanoo.
Luottamusvaltuutettu ei ole ammattiyhdistyksen edustaja, toisin kuin tehtäväänsä koulutettu, järjestäytynyt luottamusmies. Useat työehtosopimukset sallivat jo nyt paikallisen sopimisen, mutta edellyttävät sopijapuoleksi luottamusmiestä.
Vain luottamusmiehellä on ammattijärjestöjen työoikeudellinen osaaminen.
Yrttiahon mukaan esityksellä olisi vakavia vaikutuksia työntekijöiden asemaan, neuvottelutasapainoon, työehtojen vähimmäistasoon ja valvontaan.
– Työehtojen polkeminen, palkkadumppaus sekä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö tulevat helpottumaan ja työehtojen valvonta heikkenemään entisestään, mikäli työehdoista sopimassa ei ole työntekijöiden oikeuksiin perehtynyttä luottamusmiestä. Vain luottamusmiehellä on käytössään ammatilliseen järjestäytymiseen perustuva taustatuki ja ammattijärjestöjen työoikeudellinen osaaminen, Yrttiaho sanoo.
Ehdotus puuttuu kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen ja työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaan, jotka sisältyvät perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattuun järjestäytymisvapauteen.
– Perustuslakivaliokunnan saamien asiantuntijalausuntojen perusteella kyse on perusoikeusrajoituksesta, jolle ei ole esitetty perus- ja ihmisoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä perusteita. Näin esitystä ei voi hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, Yrttiaho katsoo.
Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
– Esimerkiksi epämääräiset viittaukset yritysten kilpailukykyyn eivät ole perusoikeusrajoituksen oikeuttavia tai ihmisoikeussopimuksissa sallittuja perusteita työehtosopimusten sivuuttamiselle, Yrttiaho sanoo.
Yrttiaho muistuttaa, että perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
– Työnantaja on sopimusosapuolena aina lähtökohtaisesti vahvempi. Hallituksen esitys lisäisi työnantajavaltaa, Yrttiaho sanoo.
Kansanedustaja Johannes Yrttiahon eriävä mielipide 21.11.2024
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Perustelut
Ammatillinen yhdistymisvapaus, kollektiivinen neuvotteluoikeus ja sopimusautonomia
Perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvataan ammatillinen yhdistymisvapaus. Osana ammatillista yhdistymisvapautta on turvattu työmarkkinaosapuolten sopimusautonomia.
Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 5 artiklassa turvataan järjestäytymisoikeus työntekijöiden taloudellisten ja sosiaalisten etujen suojelemiseksi. Sopimuksen 6 artikla turvaa kollektiivista neuvotteluoikeutta ja vapaaehtoista neuvottelujärjestelmää työsuhteen ehtojen määrittämiseksi työehtosopimuksilla.
Ammatillinen järjestäytymisvapaus on turvattu myös muun muassa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa sekä osana yhdistymisvapautta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 22 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa. Ammatillista järjestäytymisvapautta suojaavat lisäksi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset, kuten KP-sopimuksen 22 artiklassa ja TSS-sopimuksen 8 artiklassa viitattu yhdistymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskeva yleissopimus (nro 87). Kollektiivinen neuvotteluoikeus on mainittu erikseen useissa ihmisoikeussopimusten ammatillista järjestäytymisvapautta koskevissa määräyksissä tai sopimusmääräyksiä täsmentävässä valvontaelinten käytännössä. Ammatillinen yhdistymisvapaus, kollektiivinen neuvotteluoikeus ja oikeus tehdä työehtosopimuksia on turvattu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.
Sopimusautonomia ja luottamusvaltuutettu
Esityksessä ehdotetaan lakeihin mahdollisuuksia poiketa paikallista sopimista ja henkilöstön edustusta koskevista työehtosopimusten määräyksistä, joiden mukaan paikallinen sopiminen on mahdollista luottamusmiehen kanssa. Työehtosopimuksen mahdollistama paikallinen sopimus voitaisiin työehtosopimuksen määräyksestä poiketen tehdä tietyissä tilanteissa luottamusmiehen sijaan luottamusvaltuutetun kanssa. Tämä olisi sallittua, jos luottamusmiestä ei olisi valittu tai jos yleissitovan työehtosopimuksen piirissä sellaiset työntekijät, jotka eivät ole työntekijäliiton jäseniä, olisivat valinneet luottamusvaltuutetun edustamaan heitä.
Nykyiset paikallisen sopimisen mahdollisuudet on sovittu järjestelmässä, jossa myös mahdolliset sopijaosapuolet on määritelty työehtosopimuksessa, eikä lain tasolla. Käytännössä esityksessä luottamusvaltuutetulle annettu asema merkitsee työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolisen tahon ottamista osaksi sopimusjärjestelmää ja työehtosopimusten osapuolten välisen työehtosopimuksen asettamista sen ulkopuolisen tahon tulkintavallan piiriin. Tämä on selkeästi vastoin työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaa. Henkilöstön edustusta koskevan työehtosopimuksen määräyksen sivuuttaminen lailla merkitsee ilmeistä rajoitusta ammatilliseen yhdistymisvapauteen perustuvaan työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaan.
Perusoikeuksien rajoitusedellytykset eivät täyty
Esitystä on siten arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Näihin lukeutuvat vaatimukset rajoitusperusteen hyväksyttävyydestä sekä rajoitusten välttämättömyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Rajoitukset eivät myöskään saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa
Esimerkiksi Euroopan sosiaalinen peruskirja sallii siinä turvattuihin oikeuksiin vain sellaisia rajoituksia, jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi tai yleisen edun, kansallisen turvallisuuden, kansan terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
Esityksen tavoitteena on edistää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Lisäksi säätämisjärjestysperusteluissa on eri asteisia viittauksia muun muassa työnantajan kilpailukykyyn, tuottavuuteen, työmarkkinoiden joustavuuteen sekä työpaikkojen turvaamiseen.
Ehdotetulle sääntelylle ei ole esitetty perusoikeusjärjestelmän ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta hyväksyttäviä perusteita.
Tavoitteenasettelun ongelmallisuuden myötä myös ehdotusten oikeasuhtaisuuden arviointiperusta muodostuu riittämättömäksi. Myös yksilöidyt perusteet ehdotettavan sääntelyn välttämättömyydestä jäävät puuttumaan. Merkitystä on myös sillä, että esityksen mukaan asetettujen tavoitteiden saavuttaminen valituilla perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvilla keinoilla on varsin epävarmaa.
Edellä olevan perusteella säännökset, jotka mahdollistavat paikallisen sopimuksen tekemisen luottamusvaltuutetun kanssa, tulisi poistaa esityksestä. Tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotusten käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Työvoiman suojelu, vähimmäistyöehdot ja valvonta
Ehdotusta on arvioitava myös suhteessa työvoiman suojelua koskevan julkisen vallan velvoitteeseen. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Perustuslakivaliokunta on muun muassa katsonut, että työehtosopimusten yleissitovuuden tavoitteet ovat yhdensuuntaisia tämän velvoitteen kanssa, kun yleissitovuuden avulla pyritään varmistamaan tiettyjen vähimmäisehtojen täyttyminen. (PeVL 77/2018 vp, s. 2–3, PeVL 1/2005 vp, s. 4, PeVL 41/2000 vp, s. 3.) Perustuslakivaliokunta on pitänyt paikallisen sopimisen osalta hyväksyttävänä eron tekemistä järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien välillä sillä perusteella, että järjestäytyneessä kentässä voidaan turvata myös paikallisella tasolla samanlainen neuvottelu- ja sopimistasapaino kuin valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välillä vallitsee. Lisäksi luottamusmiesjärjestelmän ja muiden keinojen avulla on mahdollista varmistua työehtosopimuksen määräysten noudattamisesta. Järjestäytymättömässä kentässä ei ole samanlaista valvontajärjestelmää. (PeVL 41/2000 vp, s. 4).
Paikallisen sopimisen mahdollistaminen muun kuin ammattijärjestöä edustavan henkilön kanssa on omiaan vaikuttamaan neuvottelijoiden asiantuntemukseen ja osaamiseen, sopijapuolten neuvottelu- ja sopimistasapainoon sekä valvontaan. Tällä on vaikutusta työntekijöiden suojeluun, työehtojen tasoon ja erityisesti jo valmiiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden asemaan. Kuten esityksessä todetaan, erityinen riski on sellaisten työntekijöiden kohdalla, joiden tietoisuus oikeuksistaan on heikon kielitaidon tai muun syyn takia muita vähäisempi ja joiden mahdollisuudet vaikuttaa sopimuksen sisältöön ovat siten muita heikommat. Esityksessä työehtosopimusjärjestelmän ulkopuoliselle luottamusvaltuutetulle annettu asema on näin ollen ongelmallinen myös perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että 1., 3., 9. ja 10. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos säännökset paikallisen sopimuksen tekemisestä luottamusvaltuutetun kanssa poistetaan esityksestä.
Helsingissä 21.11.2024
Johannes Yrttiaho vas.