Kansanedustaja Johannes Yrttiahon puheenvuoro palkkatasa-arvoa koskevassa välikysymyskeskustelussa 16.10.2024
Arvoisa puhemies! ”Ennuste Saksan taloudesta romahti”, kertoi muun muassa Helsingin Sanomat viime viikolla. Suomesta viedään runsaasti investointituotteita Saksaan ja muualle euroalueelle. Siksi uutinen oli Suomen taloudelle huono. Uutinen Saksan jyrkkenevästä alamäestä on surkea vientiteollisuuden työntekijöille, jotka ovat käymässä nyt palkkaneuvotteluihin. Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa.
Palkkapaineet ovat työntekijäpuolella kovat. Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, ovat pudonneet historiallisen rajusti kahdessa vuodessa. Ostovoima putosi noin kuusi prosenttia kriisivuosina -22 ja -23, hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Yhtä tuntuva pudotus koettiin tätä ennen 70-luvulla.
Esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelma ei ole pystynyt vastaamaan hintojen nousuun. Hyvinvointialueiden työvoimapulan ratkaiseminen edellyttäisi edelleen kunnollisia palkankorotuksia. Samalla hallituksenkin leikkauksilla aiheuttama rahoitusvaje on johtamassa kasvavaan uhkaan nykyisen palkkaohjelman irtisanomisesta työnantajan toimesta. Myös teollisuuden työntekijöiden ostovoima on pudonnut viime vuosina.
Vaikka tänä vuonna keskipalkkojen arvioidaan hienoisesti nousevan, menee kuitenkin vuosia, ennen kuin palkat palautuvat edes kriisiä edeltäneelle tasolle. Arvonlisäveron korotus sekä useat muut elämisen kustannuksia lisäävät hallituksen toimet, kuten asiakasmaksut ja lääkekustannukset sekä tietenkin sosiaaliturvan isot leikkaukset, vaikuttavat ostovoimaa heikentävästi ensi vuonna. Vaikutus kokonaiskysyntään saattaa hidastaa talouden elpymistä, jopa aiheuttaa taantuman syvenemisen ja lisätä työttömyyttä.
Puhemies! Suomalaisten palkkakehitys on ollut 2010-luvun alusta alkaen erittäin heikkoa. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä palkkoja on pidetty alhaalla 2000-luvulla muun muassa raamisopimuksella, työllisyys- ja kasvusopimuksella ja kiky-sopimuksella. Keskitetyillä ratkaisuilla on pitkä historia, joka ulottuu ainakin sinne 60-luvulla alkaneeseen tulopolitiikkaan saakka. Monesti nämä sopimukset ovat tarkoittaneet nimenomaan työntekijäpuolen vaatimusten ja tavoitteiden hillitsemistä suurimpien vientiteollisuuden työnantajien eduksi, ja tätä linjaahan tässä hallitus nyt jatkaa, kuten ministeri Satonenkin on täällä tänään todistanut.
Jos ostovoiman pudotus on ollut historiallisen kova, ovat tietenkin palkkapaineetkin sellaiset. Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa niin sanotulla vientimallilla, joka tietenkin on paljolti vanhan kertausta. Viikunanlehtenä ”kansantalouden kokonaisetu” hallitus puuttuu nyt kuitenkin myös sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Kun vientialojen sopimustasoa ei sovittelija saisi ylittää, uhkaavat naisvaltaiset palvelualat jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaa. Tämä on selvää ja härskiä, mutta erityisen kieroa tässä on se, että hallitus luo asetelman, joka itse asiassa jarruttaa myös vientialojen palkkoja. Sehän tässä on hallituksen julkilausuttukin tavoite jälleen kerran, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä nimenomaan hillitä vientialojen palkkakustannuksia. Tällä nyt sovittelijan asemaan esitettävällä muutoksella käy käytännössä niin, että hyvin tunnetut julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa ja lopputuloksena olisi palkka-ale kautta linjan.
Puhemies! Hallitus pyrkii turvaamaan isojen vientiteollisuuden yhtiöiden voitot taantumassakin. Siitä tässä hallituksen politiikassa on kyse. Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi taantumasta huolimatta osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.
Puhemies! Kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan etu ei ole se, että naisvaltaiset alat jäävät syvenevään palkkakuoppaan, eikä se, että kokonaiskysyntää heikennetään polkemalla palkkoja kautta linjan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden etu ei ole myöskään se, että investoimisen sijaan yhtiöitä tällä hetkellä tyhjennetään rahasta omistajien voitoksi. Siksi täysi epäluottamus hallitukselle. — Kiitos.