Kansanedustaja Johannes Yrttiahon puhe 9.10.2024
Arvoisa puhemies! Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 22—23. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalla vuonna 22 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvavat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.
Näitä palkkapaineitahan hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla, sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen. Ja, puhemies, nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä niin sanottu vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisua korkeimmat korotukset muilla aloilla. Sovittelijan kädet näin lailla sitomalla puututaan siis sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan, ja sukupuolten palkkaerot tietenkin kasvaisivat.
Puhemies! Väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen, ja näin kävisi myös vientialoilla. Nimittäin julkisten alojen erittäin kovat palkka- ja rahoituspaineet etenkin hyvinvointialueilla tosiasiassa jarruttaisivat myös viennin sopimustasoa. Lisäksi vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia näille aloille taanneet. Nyt vielä Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.
Puhemies! Vaikka erilaiset, elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten Keskuskauppakamarin tuore, tänään julkistettu kysely, povaavat aika ajoin parempaa talouskehitystä, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva ihan toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan tuotetun ja kiertävän tavaran määriä, talouden kuva on heikko.
Puhemies! Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia ja muita heikennyksiä, mutta työnantaja on ollut saamapuolella, ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutettu työnantajien Kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen myötä tehty työnantajien sotu-maksujen siirto työntekijöille ovat tuoneet tähän päivään mennessä työnantajille varmasti kymmenien miljardien eurojen hyödyn. Lisäksi korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia, ja nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, mistä hyöty on varmasti satoja miljoonia euroja.
Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna esimerkiksi 60 suurinta Helsingin pörssiin listattua yhtiötä jakoi, siis taantumasta huolimatta, osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, ja tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon. Juuri tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää, ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä niin sanottu vientimalli tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi. Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä. — Kiitos.