Yrttiahon mukaan hallituksen toimet tulevat lisäämään työttömyyttä ja heikentämään kokonaiskysyntää. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa lisäävät suoraan työttömyyttä.
Yrttiaho pitää todennäköisenä, että työttömyysjaksot pitkittyvät. Sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä toisaalta alv-korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia kouluttautua.
– Myöskään työntekijöiden oikeuksien heikentäminen ei ole ratkaisu heikkoon talouskehitykseen. Hallituksen politiikka heikentää kulutuskysyntää, kun ihmisten toimeentulo vaikeutuu. Kysynnän supistuminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta, Yrttiaho sanoo.
Trumpin valinnan myötä Yhdysvaltojen on arvioitu kiristävän tullipolitiikkaansa, mikä vaikeuttaa Suomen viennin kehitystä entisestään.
Hallituksen mallissa talouskasvu nojaa vientiin. Kuitenkin Suomen tärkeimmän vientimaan, Saksan, talous on vaikeuksissa, mikä on heikentänyt koko euroaluetta. Lisäksi Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Viennin näkymät ovat heikot.
– Trumpin valinnan myötä Yhdysvaltojen on arvioitu kiristävän tullipolitiikkaansa, mikä vaikeuttaa Suomen viennin kehitystä entisestään. Palkkavetoinen, kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista. Suomen talouskasvu on historiallisesti nojautunut palkkavetoiseen kysyntään, Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta, Yrttiaho huomauttaa.
Yrttiahon mukaan yritysten työvoimakustannusten alentamisella ei näytä olleen myönteistä vaikutusta kansantalouteen tai työllisyyteen. Suurimpien yhtiöiden voitot ovat kyllä pysyneet korkealla tasolla, mutta raha ei ohjaudu kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.
– Osingot ovat korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat. Hallituksen politiikan tavoitteena näyttääkin olevan suuryhtiöiden voitonjaon turvaaminen taantumassakin, Yrttiaho sanoo.
Lisäksi Yrttiaho arvostelee eriävässä mielipiteessään hallituksen päätöstä rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä.
– Valtion omaisuuden myyminen ei ole ratkaisu. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin, Yrttiaho sanoo.
Yrttiahon mielestä julkista taloutta voisi sopeuttaa paremmin mm. karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuhuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain.
Kansanedustaja Johannes Yrttiahon eriävä mielipide hallituksen talousarvioesitykseen 2025 (HE 109/2024vp):
Perustelut
Hallitus pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksän miljardin edestä. Tavoitteen mittakaava on liian suuri ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen ja velka-asteen. Hallituksen toimenpiteet ovat tavoitteen kanssa ristiriidassa. Sopeutuksen toteuttaminen taantuman olosuhteissa on julkisen velkaantumisen hillinnän kannalta tehotonta. Velka-aste todennäköisesti jopa kasvaa.
Hallitus lisää työttömyyttä ja heikentää kokonaiskysyntää
Työttömyys on kasvussa ja hallituksen politiikka pahentaa tilannetta. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa tulevat lisäämään työttömyyttä. Samanaikaisesti sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä maksujen ja alv:n korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Vallitsevassa suhdannetilanteessa on todennäköistä, että uudelleentyöllistyminen vaikeutuu ja työttömyysjaksot pitkittyvät.
Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden oikeuksien ja neuvotteluaseman sekä palkkojen ja työehtojen heikentäminen eivät ole ratkaisuja heikkoon talouskehitykseen. Ne päinvastoin heikentävät toimeentuloa ja lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Pieni- ja keskituloisten kulutuskysyntä vähenee toimeentulon suoran heikkenemisen ja epävarmuuden kasvun myötä. Kokonaiskysynnän heikentyminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta.
Julkista taloutta voisi myös sopeuttaa karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotushuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain.
Vientiin nojaavan mallin ongelmat korostuvat
Hallituksen kasvumalli nojaa pitkälti ulkomaiseen kysyntään ja vientiin, mikä tarjoaa hyvin epävarman tien kasvuun. Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talous on vaikeuksissa. Saksan vaikeudet heikentävät koko euroaluetta. Suomen asemasta erityisen heikon tekee se, että Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Palkkavetoinen kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista matalasuhdanteesta. Suomen talouskasvu on nojautunut palkkavetoiseen kysyntään suurimman osan sen historiasta toisen maailmansodan jälkeen Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta.
Suuryritysten voitonjako korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat
Helsingin pörssiin listattujen suurimipien yritysten osingonjako on pysynyt taantumasta huolimatta korkealla, jopa ennätyskorkealla tasolla. Vuonna 2023 60 suurimman listatun yhtiön jakamat osingot olivat ennätykselliset yli 14 miljardia euroa. Lähes samaan päädytään kuluvana vuonna. Suurimpia osingonjakajia ovat olleet pankit, missä korkea korkotaso luonnollisesti heijastuu. Kuitenkin myös teollisuuden ja palveluiden suuryhtiöt ovat jakaneet merkittäviä voittoja omistajilleen. Investointien kehitys sitä vastoin on ollut jo pitkään heikkoa.
Hallituksen politiikka pyrkii lisäämään voimakkaasti työvoiman tarjontaa. Samaa politiikkaa ovat eriasteisena toteuttaneet monet aiemmatkin hallitukset. Tarkoituksena on työehtojen heikentäminen ja yritysten työvoimakustannusten alentaminen. Seurauksena suurimpien yhtiöiden voitot ovat pysyneet korkealla tasolla. Raha ei kuitenkaan ole ohjautunut kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.
Valtion investointien tehokkuus ja valtiontukipolitiikan ehdollisuus takaavat työllisyyttä
Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamisessa ja teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Valtio pystyy strategisella toiminnallaan tukemaan talouden ekologista rakennemuutosta ja korkean jalostusasteen teollista tuotantoa Suomessa. Suomen nykyisen politiikan ongelmista esimerkki on energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, joka ei ohjaudu riittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii pikemminkin suorana tuotantotukena pääasiassa ympäristöä kuormittaville suuryrityksille.
Hallituksen päätös rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä on lyhytnäköinen. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin. Toisaalta hallituksen rahankäyttö investointiohjelman puitteissa on myös ristiriitaista: se esimerkiksi panostaa liikenneinfrastruktuuriin samanaikaisesti, kun väyläpidon perusrahoitusta leikataan. Olisi kustannustehokkaampaa panostaa perusrahoitukseen ja kohdentaa varoja olemassa olevan infrastruktuurin korjauksiin ennemmin kuin käyttää määräaikaista rahoitusta, josta merkittävä osa kohdistuu uuden infran suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudisrakentaminen todennäköisesti myös ajoittuisi suhdannepoliittisesti tehottomammin kuin korjausrakentaminen.
Vaikka rahapolitiikan keveneminen piristää asuntomarkkinoita, olisi edelleen perusteltua tukea rakennusalan toipumista matalasuhdanteesta. Hallituksen päätös ajaa valtion asuntorahasto alas on juuri päinvastainen toimenpide kuin mitä nyt tarvittaisiin. Valtion asuntorahaston kautta voitaisiin panostaa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.
Hallituksen uusi investointien verokannustin ja suora tuki eivät välttämättä synnytä aidosti uusia investointeja. Tukea saattaa päätyä sellaisiin investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa tuesta riippumatta. Erityisesti verotuen käytölle ei ole määritelty ylärajaa eli sen aiheuttamaa yhteisöveron tuoton laskua ei tässä vaiheessa vielä tiedetä. Verotuen käytölle on sen sijaan asetettu määräaika, jonka puitteissa on vaikea toimeenpanna aidosti uusia investointeja. Valtion tukipolitiikan suunnittelussa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tukien ehdollisuuteen. Useat maat ovat sisällyttäneet tukiinsa ehtoja esimerkiksi koskien voitonjakoa, työntekijöiden oikeuksia ja työllisyyttä.
TKI-rahoituksesta enemmän ja pysyvästi yliopistoille
Yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellista osuutta TKI-panostuksissa on kasvatettava. Huolimatta parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin linjauksesta, hallitus ei ole ohjannut T&K-rahoitusta yliopistojen pysyvän valtionrahoituksen kasvattamiseen.
Tuottavuuden kasvu ja innovaatiot vaativat TKI-panostusten lisäksi osaavaa työvoimaa. Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Puolustusmenojen voimakas lisääminen heikentää kasvua
Vuodelle 2025 puolustusministeriön pääluokka 27 ehdotetaan 6 527 000 000 euron määrärahaa. Se on 7,4 prosenttia koko valtion budjetista. Vuonna 2020 pääluokan menot olivat 3,173 miljardia euroa, 4,7 prosenttia budjetista. Pääluokan menot ovat kasvaneet todella nopeasti – yli kaksinkertaistuneet talousarvioissa 2020–2025. Vuotuinen menomääräraha on ensi vuodelle lähes 3,5 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 2020. Määrärahaa ovat nostaneet suuret hankintavaltuudet, kuten F-35 ja Laivue 2020, sekä Nato-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyydestä koituvat kustannukset. Ensi vuodelle F-35 hävittäjähankinnan määräraha on yli 1,8 miljardia euroa. Pelkät valuuttakurssien muutoksista ja indeksiehdoista aiheutuvat menot ovat tästä noin 300 miljoonaa. Tämä havainnollistaa, millaiselle hallitsemattomalle kasvu-uralle Suomen sotilasmenot on sysätty. Kysymys ei enää ole sotilaallisen maanpuolustuksen ja Suomen alueen puolustamisen vaatimista määrärahoista, vaan varautumisesta kansainvälisiin tehtäviin osana sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltain johtamaa liittokuntaa.
Sotilasmenojen hallitsematon kasvu heikentää julkista taloutta erittäin merkittävästi. Tällaisen menotason pysyvä ylläpitäminen ylittää valtiontalouden ja kansantalouden kantokyvyn. Käytännössä se tarkoittaisi jo nyt toteutettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan ja koulutuksen kovien leikkauksien jatkumista myös tulevina vuosina. Leikkaukset heikentävät kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttavat myös tuottavuutta sekä kansantalouden kasvua heikentäen. Sotilasmenot syrjäyttävät julkisia menoja hyvinvointia ja tuottavuutta parantavista menokohteista valtiontaloudessa. Hallituksen tavoitteeksi asettama julkisen talouden sopeutus voitaisiin toteuttaa – sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset estää – sotilasmenojen kasvua hillitsemällä.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitän,
että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.