Jou­ni Jus­sin­nie­mi: Am­mat­ti­liit­to­ja tar­vi­taan ny­ky­ään vie­lä en­tis­tä enem­män

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jouni Jussinniemen vappupuhe 1.5.2020.

Hyvät ystävät ja Toverit

On Vappu. Vappu on työväen ja työn juhla. Juhlamme ylle on korona langettanut, varjon – synkän varjon kansantalouden ylle. Talouden mittarit ovat painuneet pakkaselle ja helteitä ei ole ihan hetkeen näkyvissä. Tulemme tekemään korpivaellusta uutta etsiessämme, tällä kertaa vain meille näkymättömän koronaviruksen takia. Valtion tulee elvyttää taloutta laajasti läpi yhteiskunnan eri sektoreiden, jotta talous ei jäädy pohjiaan myöten. Jossain vaiheessa koronan taloudellista laskua on alettava maksamaan ja sitä ei saa repiä pelkästään duunarin nahasta. On vähintäänkin yhteiskunnallisesti reilua, että yritykset jotka saavat valtiolta apua korona ajasta selviämiseen, osallistuvat myös ajallaan laskun maksuun sopivalla myöhemmin sovittavalla tavalla.

On vähintäänkin yhteiskunnallisesti reilua, että yritykset jotka saavat valtiolta apua korona ajasta selviämiseen, osallistuvat myös ajallaan laskun maksuun

Vasemmistoliiton varapuheenjohtajana ja ammattiyhdistystoimijana aion ajaa asioita, jotka mahdollistavat vientiteollisuuden ja teollisten työpaikkojen säilymisen suomessa. Valtion on luotava järjestelmä, jolla teollisuus selviää koronan paaluttaman kuolemanlaakson yli. Valtio voisi pääomittaa teollisuusyrityksiä suunnattua osakeantia vastaan. Näin voimme varmistaa, että raha menee oikeaan tarkoitukseen ja rahoitus on mahdollista saada myöhemmin takaisin. Kun pidämme teollisuuden pystyssä, on se yhteiskuntamme kivijalka. Vahvalta perustalta syntyvät elintärkeät verotulot ja ostovoimaa, joilla Suomi pysyy käynnissä. Vain näin voimme varmistaa että Suomi säilyy hyvinvointivaltiona ja palvelut niin yksityiset, kuin julkisetkin palaavat ennalleen.

Mutta palataanpa ja muistellaan duunarin näkökulmasta hieman viime vuotta.

Viime vuosi jäi viimeiseksi kikyn vuodeksi, ja ettei vain unohdu niin muistutan, että kikyn loi keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus. Työntekijät saivat keppiä kolme pitää vuotta ja saivat päälle vielä lisämaksuja sosiaalivakuutusmaksujen muodossa, jotka siirtyivät työnantajalta työntekijän maksettavaksi. Muistakaamme, että tämä oli suora tulonsiirto työntekijältä omistajan taskuun.

Viime vuonna kärsittiin myös aktiivimallista, jolla annettiin keppiä vielä pikkuisen lisää duunarille, joka on joutunut työttömäksi. Tämä surkeus on jäänyt historiaan kiitos kansanrintamahallituksen. Jotkut oikeistolaiset kai kaipaavat vieläkin vainaja-aktiivimallia, mutta me duunarit emme.

Jotkut oikeistolaiset kai kaipaavat vieläkin vainaja-aktiivimallia, mutta me duunarit emme.

Viime syksynä alkanut työmarkkinakierros oli raaka ja kierros jatkuu vieläkin mm. Tehyn ja Superin osalta. Neuvotteluyhteyksiä availtiin viime vuonna syyskesällä Teknologiateollisuuden, Teollisuusliiton ja PRO:n johdolla. Ja tiukkaa oli. Alkusyksystä viikot vain kuluivat ja työnantaja istui poterossa. Tuntui että mikään ei kelpaa, paitsi heikennykset ilman vastaantuloa.

Kierroksen panokset ovat kovat. Useat ammattiliitot linjasivat hallinnoissaan, että kiky tuli määräaikaisena ja määräaikaisena sen on aika mennä. Tätä viestiä ei vaan meinattu ymmärtää työnantaja ja omistaja puolella. Talkootyöstä on päästävä eroon.

Syksyyn mentäessä lähes kaikki neuvottelupöydät olivat seis, sillä odotettiin mitä Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden solmiman teknologiateollisuuden työehtosopimuksen ympärillä tapahtuu. Juuri mitäänhän ei tapahtunut, kun työnantajapuoli ei halunnut juuri mihinkään suostua, paitsi heikennyksiin.

Syksy kääntyi talveen ja metsäteollisuuden sopimukset tulivat katkolle. Teknologiateollisuutta huomattavasti kankeampi puulaaki työnantajakentässä on ollut Metsäteollisuus, joka ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Pöydän yli huudeltiin todella hävyttömiä uhkauksia. Työnantajapuoli uhkaili mm. kieltäytymisellä sopimisesta ja sovittujen työnantajaperintäjärjestelmien repimisellä. Taustalla oli suuri halu jatkaa kikyäkin kovemmalla tiellä vahvistaen työnantaja direktio-oikeutta entisestään muun muassa työaikamääräysten osalta. Sopimukset päättyivät ja Teollisuusliitto, PRO ja YTN kävivät työtaisteluun. Aikanaan on sovittu sopimuksia ja tehty lakeja suojaamaan työntekijää vahvemmalta osapuolelta, joka on aina työnantaja. Tätä halusi metsäteollisuus murtaa. Kaikenlaisia kannanottoja kuultiin ja ammattiliitoja syyteltiin milloin mistäkin. Käytiin repivää työtaistelua ja räväkkää keskustelua.

Ammattiliitojen päämäärä on aina ollut työntekijän puolustaminen. Herjaa heitettiin lakkoilusta ja sen hyödyistä. Työehdoista neuvotteleminen ja taisteleminen ovat pitkän tähtäimen kestävyyslaji. Täytyy muistaa, että taistelluista ehdoista hyötyvät eniten tuleva sukupolvet! Keskusteluissa nosti päätään itsekkyys ja oma napa. Lakko ja työtaistelu ovat aina viimeisiä keinoja, joita käytetään tilanteessa jossa muitakaan vaihtoehtoja ei ole.

Työntekijöiden täytyy muistaa, että kaikki työehdot, jota sinuunkin noudatetaan, ovat ammattiyhdistysliikkeen ansioita – taisteltuja tai neuvoteltuja. Yleissitovuudella ja työehdoilla on turvattu kaikkien minimi työehdot! Tämä ei estä kovasti huudettua paikallista sopimista tai työntekijää sopimasta palkkansa suuremmaksi kuin mitä työehtosopimukset määräävät.

Ammattiliittoja tarvitaan entistä enemmän puolustamaan oikeuksia ja neuvottelemaan työehdoista. Sillä ilman liittoja ja yleissitovia työehtosopimuksia ei sinunkaan noudatettaisi työmaalla kuin lakiin perustuvia minimimääräyksiä.

Siis näin vappuna sinä palkansaaja: tee suuri teko kaikkien alasi työntekijöiden hyväksi ja liity liittosi jäseneksi. Liittojen jäsenet ovat alansa työntekijöiden sankareita, ihan jokainen.

Hyvää vappua