Hyvät ystävät ja puoluetoverit
Kaikki puolueet kannattavat valtiontalouden tasapainottamista. Me olemme esittäneet konkreettiset keinot yli kolmen miljardin sopeutukseksi.
Paljoa sen enempää tuskin kannattaa tai on mahdollista seuraavalla vaalikaudella tehdä.
Suurin osa sopeutuksesta kun siirtää maalia kauemmas – etenkin pienituloisilta leikkaaminen tai julkisen sektorin työntekijöiden irtisanominen näkyy heti kaupan kassalla ja synnyttää kierrettä, jossa verotulot vähenevät ja työttömyys luo uutta työttömyyttä.
Meidän keinomme ovat kansantalouden kannalta vähiten haitallisia. Esimerkiksi osinkoverotuksen korjaaminen jopa tervehdyttää markkinoita samalla kun se toisi toteuttamistavasta riippuen puolesta miljardista yli miljardiin euroon lisää verotuloja vuosittain.
Oikeiston sopeutus sen sijaan painottuisi hyvinvointivaltion ytimeen. Tai näin on pakko päätellä, he kun eivät kerro konkreettisesti valtaosaa miljardisäästöjensä kohdentamisesta, kun samalla vielä keventäisivät verotusta.
Miljardien leikkaukset tarkoittaisivat käytännössä hoitajien, opettajien tai poliisien vähentämistä kymmenissä tuhansissa. Jokainen meistä, jolla on hoivapalveluiden piirissä olevia sukulaisia, lapsia varhaiskasvatuksessa tai kokemus pitkistä jonoista terveyspalveluissa tietää, ettei siellä ole ylimääräistä.
Aina pitää tehdä fiksummin ja johtamista pitää parantaa, mutta sitä ei valtion budjettikirjassa päätetä.
Hyvät ystävät
Valtiovarainministeriö julkaisi eilen laajan listauksensa mahdollisiksi sopeutustoimiksi. Koska kyseessä ei ole esitys, vaan päätöksenteon tueksi tehty lista siitä, mikä kaikki voisi olla mahdollista, ei sitä kannata sinänsä vastustaa tai kannattaa.
Totean silti, että itselleni paperi herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia.
Esimerkiksi kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön valtionavuista voisi VM:n mukaan vaikuttavuuden ja tuottavuuden nimissä leikata 200–400 miljoonaa.
Miksi jättää jäljelle 150 miljoonaa, eikä leikata samalla vaivalla pois kaikkea? Onko teatteri tuottavampi, jos jokainen näyttelijä hoitaa tuplasti rooleja, tai liikuntapaikka, jos siellä on vain kolmasosa neliöitä ja suihkuja? Kannattaisiko nämä samalla jättää kokonaan hoitamatta? Eikö olisi helpompaa vain viitata budjettikirjaan ja todeta, että sieltä näkee, mistä voi leikata?
Hyvät toverit
Suomea ei uhkaa talouskriisi. Emme ole velkakierteessä – päinvastoin velka-aste laski koronaelvytyksen jälkeen merkittävästi, ja lasku jatkuisi ilman valtavia puolustushankintoja.
Tilanne on silti vaikea, emmekä pysty tietämään rahapolitiikan kiristämisen kestosta ja suuruudesta. Näin ollen emme tiedä myöskään, missä tilanteessa olemme vuoden päästä.
Vastuullisinta on sitoutua asteittaiseen sopeutukseen, joka leikkaa kysyntää mahdollisimman vähän. Osinkoverouudistus on paras esimerkki toimenpiteestä, joka meidän pitäisi tehdä suhdanteesta riippumatta.
Kun suhdanteet muuttuvat, on politiikankin voitava muuttua. Leikkauskierteellä ei enää koskaan saa aiheuttaa 90-luvun laman kaltaista romahdusta, eikä edes 2010-luvun hitaan kituuttamisen uusintaa.
Jussi Saramo
Vasemmistoliiton kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja