Tulevissa vaaleissa ratkaistaan Suomen suunta. Haluammeko olla näivettyvä entinen hyvinvointivaltio, joka kääntyy ummehtuneesti sisäänpäin, tehostaa itsensä hengiltä ja tuhoaa julkiset palvelumme oikeiston kaavailemilla leikkauslistoilla. Vai uskallammeko rohkeasti katsoa eteenpäin ja rakentaa menestystä niillä keinoilla, joiden tiedämme toimivan: panostamalla koulutukseen, laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin ja työntekijöiden oikeuksista huolehtimiseen.
Olemme hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa tällä hetkellä. Hinnat nousivat viime vuonna nopeammin kuin 40 vuoteen. Tilastokeskus kertoi tammikuun lopussa, että palkansaajien reaaliansiot laskivat viime vuonna enemmän kuin 60 vuoteen. Viimeksi kun reaaliansiot laskivat näin paljon, Suomi oli nähnyt yleislakon edeltävänä vuonna, Kekkonen oli tasavallan presidentti ja Berliinin muuria ei oltu vielä rakennettu.
Samaan aikaan yritykset jakavat ennätyksellisiä osinkoja. Vuonna 2021 oli huippuvuosi osingonsaajille, ja sen seurauksena myös tuloerot kasvoivat Suomessa nopeammin kuin kahteen vuosikymmeneen. Tänä vuonna esimerkiksi Neste on kaksinkertaistanut osinkonsa, ja Helsingin pörssin osinkosumman ennakoidaan nousevan 12,6 miljardiin euroon.
Juuri nyt ei ole oikea aika leikata pienituloisilta tai puolittaa ansiosidonnaisen kestoa. Juuri nyt ei ole oikea aika alentaa toimitusjohtajien ja muiden huipputuloisten veroja. Nyt on oikea aika huolehtia palkansaajien ostovoimasta, jotta työtä tekevien köyhyys ei kasva.
Kun kikyyn liittyvistä lakimuutoksista vuonna 2016 äänestettiin eduskunnassa, vain yksi puolue äänesti sitä vastaan. Se puolue oli vasemmistoliitto.
On selvää, että Suomen työntekijät tarvitsevat ja ansaitsevat riittävät palkankorotukset, joilla kattaa elämisen kulut. Asuntolainojen korot ja vuokrat ovat nousseet, energian ja ruoan hinta on noussut ja lähes kaikkien palveluiden hinnat nousevat.
Annamme vasemmistoliitossa vahvan tukemme kaupan alan ja muiden alojen työntekijöiden lakolle ja vaatimuksille palkankorotuksista. Samalla kun monilla aloilla on oikeutetusti ryhdytty työtaistelutoimiin, jotta työntekijöiden elintaso ei heikentyisi, väläytellään pääomapiireistä ja Etelärannasta jälleen kerran tukilakkojen ja poliittisten lakkojen kieltämistä. Tätä me emme tietenkään hyväksy ja tämän me tulemme estämään.
Sen sijaan me vaadimme toimia työntekijöiden ostovoiman turvaamiseksi. Juuri nyt onkin oikea aika työntekijöitä kurittavien kiky-maksujen palauttamiseksi aikaisemmalle tasolle. Tämä parantaisi työtä tekevien ihmisten ostovoimaa heikentämättä julkista taloutta ja siirtäisi maksuosuuksia takaisin miljardien osinkopotteja maksavien yritysten vastuulle. Sipilän hallituksen aikana laadittua kiky-sopimusta, jossa sosiaaliturvamaksut siirtyivät työnantajien kontolta työntekijöiden maksettavaksi, perusteltiin aikanaan Suomen kustannuskilpailukyvyllä ja sen lupailtiin tuovan investointeja, mutta niiden sijaan suurin vaikutus näkyikin osingoissa. Hyödyt valuivat suoraan rikkaimpien taskuihin. Nyt on oikea aika korjata tämä epäkohta.
Kun kikyyn liittyvistä lakimuutoksista vuonna 2016 äänestettiin eduskunnassa, vain yksi puolue äänesti sitä vastaan. Se puolue oli vasemmistoliitto. On hienoa, että maksujen palauttamiselle löytyy nyt laajempaa kannatusta.
Reaalipalkkojen laskiessa viimeisetkin järkisyyt tälle kikyn niin sanotulle hännälle ovat poistuneet. Kiky-maksujen siirtäminen takaisin työnantajille vahvistaisi palkansaajien ostovoimaa tuntuvasti ilman, että julkista taloutta jouduttaisiin samalla heikentämään.
Tänä keväänä ratkaistaan kenen ehdoilla suomalaista yhteiskuntaa rakennetaan – Wahlroosien vai tavallisten Virtasten.
Mutta ensi kaudella tarvitaan myös nykyistä järeämpiä toimia sen varmistamiseksi, että kaikille Suomessa työskenteleville maksetaan suomalaisten työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Palkkavarkaus ei poistu perussuomalaisten valituksilla, vaan Suomen ollessa EU:n jäsenmaa, tulevat työntekijät jatkossakin liikkumaan vapaasti EU:n sisällä. Väestön ikääntyessä tarve työperäiselle maahanmuutolle myös EU:n ulkopuolelta tulee kasvamaan. Ongelmien ratkaisemiseksi pitää siksi kääntää katse asioihin mihin oikeasti voidaan vaikuttaa, eli niin sanktioiden kuin valvonnan vahvistamiseen.
Palkkavarkaudesta pitää seurata kunnollisia sanktioita. Riistotalouden kitkemiseksi työsuojeluvalvontaa on edelleen tehostettava, veronumeron käyttöä on laajennettava ja ammattiliitoille taattava kanneoikeus. Alipalkkauksen kriminalisoiminen edellyttää, että vähimmäispalkasta säädetään laissa. Vasemmistoliitto katsoo, että yleissitovien työehtosopimusten rinnalle ja niitä täydentämään tarvitaan myös lainsäädäntöä vähintään 12 euron tuntikohtaisesta vähimmäispalkasta.
Tulevissa vaaleissa ratkaistaan Suomen suunta. Oikeisto ajaa leikkauksia, jotka olisivat suurudeltaan jopa puolitoista kertaa sitä, mitä Sipilän hallitus leikkasi yhteensä omalla kaudellaan. Samaan aikaan he lupaavat rikkaimmille veronalennuksia, jotka heikentäisivät julkista taloutta ja vaikeuttaisivat hyvinvointipalveluiden ja koulutuksen rahoitusta.
Näissä vaaleissa on kyse todella perustavanlaatuisista asioista. Kyse on ihmisten oikeudesta tulla omalla palkallaan toimeen. Sitä ei oikeiston verokevennyksillä ratkaista, koska niistä hyötyvät pienipalkkaiset työntekijät kaikkein vähiten, ja huipputuloiset toimarit kaikkein eniten. Ihmisten ostovoimaan turvaamiseksi tarvitaan kunnolliset palkankorotukset kaikille ja kikymaksujen siirto takaisin työnantajille.
Tänä keväänä ratkaistaan kenen ehdoilla suomalaista yhteiskuntaa rakennetaan – Wahlroosien vai tavallisten Virtasten. Me tiedämme kenen puolella me seisomme.
Li Andersson
vasemmistoliiton puheenjohtaja