Selonteossa esitetään toimenpiteitä, jotka parantavat esimerkiksi maahan muuttaneiden terveyttä, työllisyyttä, osallisuutta ja hyviä väestösuhteita. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheen aiheesta piti Aino-Kaisa Pekonen.
Kotouttamisessa tulee Pekosen mukaan korostaa maahan muuttaneen omaa toimijuutta ja mahdollisuuksia luoda oma polkunsa yhteiskunnassa. Yksi malli ei sovi kaikille, sillä tilanteet ovat erilaisia.
-Osa on kieltä osaamattomia alansa ammattilaisia, osa saapuu perheensä luo vailla työpaikkaa tai pakenee sotaa. Maahantulon alkuvaiheessa kielen ja yhteiskuntataitojen oppiminen on avainasemassa, mutta sen jälkeen polut ovat tulevaisuudessa entistä yksilöllisempiä.
On erityisen tärkeää, että järjestöjen toiminta turvataan ja niissä luodut toimintamallit juurrutetaan julkisiin palveluihin.
Lisäksi syrjintää ja syrjäytymistä tulee ehkäistä ja yhdenvertaisuutta vahvistaa kaikkialla yhteiskunnassa.
-Suomen tulee olla maa, johon ihmiset haluavat ja voivat muuttaa työnteon perusteella, jossa kaikkien osaamista arvostetaan ja jokaisella on mahdollisuus kehittyä. Emme voi olla enää maa, jossa työhaastatteluun pääsee vain suomalaisella nimellä.
Suomen suunta kotoutumisen edistämisessä on ollut Pekosen mukaan yleisesti hyvä. Maahan muuttaneiden muita alempi työllisyysaste ja erityisesti naisten muita vähäisempi yhteiskunnallinen osallistuminen kuitenkin osoittavat, että tehtävää riittää.
Pekonen toteaa, että vasemmistoliitto sitoutuu kotoutumistoimien muutoksiin. Hän muistuttaa, että jotta toimet olisivat vaikuttavia, tarvitaan riittävästi resursseja esimerkiksi henkilöstökuluihin sekä toimivien käytäntöjen testaamiseen ja ylläpitämiseen.
-Kotoutumista vahvistavan toiminnan resurssit on turvattava. Vain siten voimme luoda yhteiskuntaa, joka on aidosti yhdenvertainen kaikille, ei harvoille.
Aino-Kaisa Pekosen 15.9. pitämä ryhmäpuhe kokonaisuudessaan:
Suomen suunta kotoutumisen edistämisessä on ollut hyvä. Maahan muuttaneiden kantaväestöä alhaisempi työllisyysaste ja erityisesti naisten vähäisempi yhteiskunnallinen osallistuminen kuitenkin osoittavat, että petrattavaa on.
Valtioneuvoston selonteossa kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista esitetään toimenpiteitä, joilla edistetään työllisyyttä, terveyttä ja arjen hyvinvointia, perheiden kotoutumista, osallisuutta ja hyviä väestösuhteita. Tavoitteena on tehdä vaikuttavia kotouttamistoimia entistä varhaisemmin, entistä paremmin ja ketään unohtamatta.
Vasemmistoliitossa ajattelemme, että kotoutumisen tulee edistää maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisinä jäseninä. Kotoutumistoimien tulee korostaa maahan muuttaneen omaa toimijuutta ja mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa, ei tehdä kaikista samanlaisia.
Kaikenlaista syrjintää ja syrjäytymistä tulee ehkäistä ja yhdenvertaisuutta vahvistaa. Ihmistä tulee tukea elämänkaaren kaikissa vaiheissa.
On hyvä muistaa, että maahanmuuttajat ovat hyvin erilaisissa ja eriarvoisissa tilanteissa. He ovat kieltä osaamattomia alansa ammattilaisia, perheensä luo tulevia vailla työpaikkaa, yksin saapuvia, lapsia, eurooppalaisia, kaukaa sotaa pakenevia…
Maahantulon alkuvaiheessa kielen ja yhteiskuntataitojen oppiminen on avainasemassa. Sen jälkeen polut ovat tulevaisuudessa entistä yksilöllisempiä, kuten pitääkin.
Koulutukseen investoiminen lisää tasa-arvoa kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Koulutuksella puututaan ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Vasemmistolaisen koulutuspolitiikan ytimessä onkin, että kaikki saavat opiskella taustastaan riippumatta niin pitkälle kuin haluavat ja kaikilla on oikeus uusiin alkuihin.
Maahanmuuttajataustaisten lasten koulutus ei ole vain koulutuspolitiikan asia, vaan vaatii ylihallinnollisia ratkaisuja esimerkiksi kaavoitus- ja asuntopolitiikassa. Koulutus on alkanut eriarvoistua alueellisesti. Väitän, että suomalaisessa peruskoulussa nimenomaan erilaisten lasten kohtaamisilla, yhdessä opiskelulla ja ystävystymisellä on ollut suuri vaikutus yhteiskuntamme tasa-arvon ja hyvinvoinnin kehittymisessä, ja niistä on pidettävä kiinni.
Suomen tulee olla maa, johon ihmiset haluavat ja voivat muuttaa työnteon perusteella. Maa, jossa kaikkien osaamista arvostetaan ja jokaisella on mahdollisuus kehittyä. Suomen ei pidä enää olla maa, jossa työhaastatteluun ei pääse kuin suomalaisella nimellä.
Toimiva integraatio vaatii muutosta myös suomalaistaustaisten asenteissa.
Erityisesti työelämän ulkopuolella olevien kotouttamisesta otetaan nyt vastuu. Kun kokonaisvastuu siirtyy kunnille, on niiden huolehdittava, että maahan muuttaneet saavat tarvitsemansa palvelut.
Työmarkkinat, koulutuspalvelut sekä sosiaali- ja terveyspalvelut tulee saada toimimaan niin, että jokainen voi niissä pärjätä ja vahvistua riippumatta sukupuolestaan, lähtötaidoistaan ja taustastaan.
Nyt kun järjestön roolia ansaitusti korostetaan, tulee niiden toiminta ja niissä luotujen toimintamallien juurruttaminen julkisiin palveluihin turvata.
On aiempaa tärkeämpää, että kotoutuminen saadaan riittävän hyvin käyntiin, kun kotoutumisen nopeuttamiseksi kotoutumisjakso tiivistetään kahteen vuoteen.
Vasemmistoliitto sitoutuu uusiin muutoksiin, mutta kannamme huolta resursseista. Resursseja tarvitaan henkilöstökuluihin ja prosessien uudistamiseen, toimivien käytäntöjen testaamiseen ja niiden ylläpitämiseen. Kotoutumista vahvistavan toiminnan resurssit on turvattava. Vain siten voimme luoda yhteiskuntaa, joka on aidosti yhdenvertainen kaikille, ei harvoille.
Kotouttamiseen panostaminen on järkevää inhimillisesti ja taloudellisesti. Se maksaa itsensä takaisin maahan muuttaneiden ja heidän jälkeläistensä parempana työllisyytenä ja osallisuutena. Tästä ei pidä tinkiä.