– Hatkaaminen on yleistynyt ongelma, ja sen ratkaiseminen on lapsen oikeuksien kannalta olennaista. Luvattomien poissaolojen aikana lapsen arkirytmi rikkoutuu, koulunkäynti keskeytyy ja turvallisuus vaarantuu. Perustarpeet, kuten ravinto, uni ja hygienia jäävät usein täyttymättä. Huolestuttavaa on, että hatkan aikana lapset altistuvat myös rikoksille, päihteille ja tapaturmille, Laura Meriluoto sanoo.
Alaikäisten kohdalla meidän on lähdettävä siitä, että he tarvitsevat erityistä suojelua.
Kadonneen ihmisen etsintää ja toimintatapoja säätelevät erilaiset lait sekä viranomaisvelvoitteet. Jos lapsen ei epäillä olevan konkreettisessa ja akuutissa vaarassa, lapsen etsimiseen ei suhtauduta poliisitehtävänä vaan virka-aputehtävänä.
– Tällöin poliisi toteuttaa vain lapsen passiivista etsintää, eli jos lapsi tavataan muun poliisitehtävän yhteydessä, poliisi ilmoittaa asiasta sosiaalitoimelle. Tarvitsemme parempia keinoja hatkassa olevien lasten suojelemiseksi.
Virka-avun pyytämiseen ja saamiseen liittyy sekä lainsäädännöllisiä että toimintakäytäntöihin liittyviä kansallisia haasteita. Luvattomat poissaolot tulkitaan kategorisesti virka-aputehtäviksi sen sijaan, että etsittäisiin kadonnutta henkilöä.
– Tämä on ongelmallista lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Alaikäisten kohdalla meidän on lähdettävä siitä, että he tarvitsevat erityistä suojelua. Hatkaaminen ei ole nuorten syy, vaan usein keino selvitä. Se ei toki ole paras sellainen, mutta meidän aikuisten on autettava, ei tuomittava.
Meriluoto kysyy kirjallisessa kysymyksessään, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta viranomaiskäytännöissä tunnistetut epäkohdat sijaishuoltopaikkojen luvattomissa poissaoloissa saadaan korjattua ja onko hallitus valmis tarkentamaan poliisin ohjeistusta sen suhteen, milloin luvattomat poissaolot tulkitaan virka-aputehtäviksi.
Lisätietoja: Laura Meriluoto, p. 044 266 6120
Kirjallinen kysymys
Poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaisille
Eduskunnan puhemiehelle
Luvaton poissaoleminen lastensuojelun sijaishuoltopaikasta, eli niin sanottu hatkaaminen on yleistynyt ongelma, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Luvattomia poissaoloja ei tilastoida systemaattisesti, mutta tehtyjen tutkimuksien ja tilastojen mukaan sekä niiden määrä että keskimääräinen kesto on kasvanut. Kun vuonna 2013 luvattomia poissaoloja kirjattiin 2 525 kappaletta, vuonna 2020 niitä oli jo 3 733. Arvioiden mukaan 7–15 % nuorista hatkaa jossain vaiheessa sijoitusta.
Luvattomien poissaolojen aikana lapsen arkirytmi rikkoutuu, koulunkäynti keskeytyy ja turvallisuus vaarantuu. Perustarpeet, kuten ravinto, uni ja hygienia jäävät usein täyttymättä. Hatkan aikana lapset altistuvat rikoksille, päihteille ja tapaturmille. Myös kielteinen tai välinpitämätön asenne hatkaavia nuoria kohtaan lisää entisestään kokemuksia osattomuudesta, toivottomuudesta sekä epäluottamuksesta yhteiskuntaa ja ammattilaisia kohtaan.
Kadonneen ihmisen etsintää ja toimintatapoja säätelevät erilaiset lait sekä viranomaisvelvoitteet. Näitä on eritelty tarkasti sosiaali- ja terveysministeriön, Poliisihallituksen ja Hätäkeskuslaitoksen yhteisessä ohjeessa, joka on laadittu tilanteisiin, joissa hatkanneen lapsen ”ei epäillä olevan konkreettisessa vaarassa”. Jos lapsen ei epäillä olevan konkreettisessa ja akuutissa vaarassa, lapsen etsimiseen ei suhtauduta poliisi- vaan virka-aputehtävänä. Tällöin poliisi toteuttaa lapsen passiivista etsintää, eli jos lapsi tavataan muun poliisitehtävän yhteydessä, poliisi ilmoittaa asiasta sosiaalitoimelle.
Vuonna 2023 julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön selvitys ”Luvaton poissaoleminen sijaishuoltopaikasta – poliisin antama virka-apu lastensuojeluviranomaiselle vuonna 2020”. Selvityksen mukaan virka-avun pyytämiseen ja saamiseen liittyy sekä lainsäädännöllisiä että toimintakäytäntöihin liittyviä kansallisia haasteita. Luvattomat poissaolot tulkitaan kategorisesti virka-aputehtäviksi sen sijaan, että etsittäisiin kadonnutta henkilöä. Edellä mainittu yhteinen toimintaohje ei selvityksen mukaan tue viranomaisten yhteistoimintaa, vaan keskittyy eri viranomaisten toimivaltuuksien kuvailuun ja listaamiseen. Lisäksi hatkaamista ei tunnisteta tai tunnusteta ilmiöksi, joka on yhteydessä vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten nuorisorikollisuuteen, rikoksien uhriksi joutumiseen, ennenaikaisiin kuolemiin ja tapaturmiin.
Selvityksen mukaan luvattomien poissaolojen käsittely ainoastaan virka-aputehtävänä on usein ristiriidassa poliisin oman ohjeistuksen, poliisilain ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen kanssa. Poliisin ohjeistus ohjaa tulkitsemaan luvattomat poissaolot virka-aputehtäviksi, vaikka kadonneen henkilön etsinnän edellytykset olisivat käsillä. Luvattomia poissaoloja ei tunnisteta ja tunnusteta kadonneiksi henkilöiksi vaan kadonneen henkilön etsinnän suorittamisen kriteerit sivuutetaan lähes poikkeuksetta. Viranomaisten yhteisohje entisestään eriyttää luvattomaan poissaoloon puuttumista poliisitehtävästä kohti lastensuojelutehtävää, jossa poliisilla ei ole merkittävää roolia.
Tehdyn selvityksen ja alan ammattilaisten kokemuksien perusteella nykyiset viranomaiskäytännöt ja -ohjeistukset eivät turvaa lasten etua, etenkin kun huomioidaan, että kyse on erityisen haavoittuvassa asemassa olevasta kohderyhmästä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta viranomaiskäytännöissä tunnistetut epäkohdat sijaishuoltopaikkojen luvattomissa poissaoloissa saadaan korjattua
ja
onko hallitus valmis tarkentamaan poliisin ohjeistusta sen suhteen, milloin luvattomat poissaolot tulkitaan virka-aputehtäviksi?
Helsingissä 22.11.2024
Laura Meriluoto