– Vaikka pääministeri Orpo on luvannut, ettei eläkeläisten ostovoimaa heikennetä, hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka ovat köyhdyttäneet erityisesti pienituloisia eläkeläisiä. Yhä useampi vanhus jää myös ilman tarvitsemiaan palveluita, ja samalla hallitus valmistelee leikkauksia kotihoitoon, Meriluoto sanoo.
Jopa iäkkäiden asunnottomuus on lähtenyt kasvuun.
Vanhuusasiavaltuutettu on vuosien 2026-2029 julkisen talouden suunnitelmaa koskevassa lausunnossaan tuonut esiin, että kaikkein pienituloisimpien iäkkäiden määrä on kasvanut. Hallituksen päätetyt ja esitetyt leikkaustoimet pudottavat arviolta 15 000 uutta iäkästä henkilöä kaikkein pienituloisempaan väestöryhmään.
– Ikäihmisten toimeentulon ja palveluiden romuttaminen on ruma arvovalinta. Jopa iäkkäiden asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Samalla kun yhä useampi ikäihminen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, hallitus valmistelee siihenkin uusia leikkauksia, Meriluoto sanoo.
Tutkimuksen mukaan niistä kotona asuvista yli 75-vuotiaista, joilla on vaativia hoivan tarpeita, noin joka kuudes ei saa riittävää apua. Avun tarve ja sen riittämättömyys ovat myös yhteydessä ihmisen sosioekonomiseen asemaan. Meriluodon mukaan hallitus syventää myös tätä ns. hoivaköyhyydeksi kutsuttua ilmiötä leikkaamalla sote-palveluista.
– Ongelmat kasaantuvat ja syventyvät erityisesti pienituloisilla ikääntyneillä, joilla ei syystä tai toisesta ole kertynyt riittävää työeläkettä. Tämän eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen vaatisi aktiivisia politiikkatoimia vanhusköyhyyden ja hoivaköyhyyden ratkaisemiseksi, Meriluoto sanoo.
Kirjallinen kysymys
vanhusköyhyydestä
Eduskunnan puhemiehelle
Sosiaali- ja terveysministeriön (2024) arvion mukaan hallituksen päätetyt ja esitetyt leikkaustoimet pudottavat 15 000 uutta iäkästä henkilöä kaikkein pienituloisempaan väestöryhmään. Myös vanhuusasiavaltuutettu on vuosien 2026-2029 julkisen talouden suunnitelmaa koskevassa lausunnossaan tuonut esiin, että kaikkein pienituloisimpien iäkkäiden määrä on kasvanut. Lausunnon mukaan iäkkäitä asunnottomia on ollut pitkään hyvin vähän, mutta viimeaikaiset sosiaalityöntekijöiden ilmiö-raportit ovat kertoneet iäkkäiden asunnottomuuden lisääntymisestä.
Vanhusasiavaltuutettu on korostanut lausunnoissaan ja kannanotoissaan kaikkein pienituloisimpien, vaikeasti sairaiden ja toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ihmisten heikkoa asemaa ja siitä johtuvaa monien ongelmien samanaikaista kasautumista heille. Köyhyyden lisääntyminen kasvattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta, joka taas entisestään heikentää toimeentuloa, etenkin kun sairastamisen kuluja on kasvatettu tietoisesti lukuisin eri politiikkatoimin. Tämä uhkaa johtaa eriarvoisuuden syvenemiseen ja kärjistymiseen ikäihmisten keskuudessa.
Vaikka pääministeri Orpo on luvannut, ettei eläkeläisten ostovoimaa heikennetä, Orpon hallitus on tehnyt lukuisia päätöksiä, jotka ovat köyhdyttäneet erityisesti pienituloisia eläkeläisiä. Eläkkeensaajan asumistuen leikkaaminen on heikentänyt suoraan noin 200 000 pienituloisimman eläkeläisen toimeentuloa. Edelleen hallitus valmistelee tasoleikkausta toimeentulotukeen, johon myös yhä useampi ikäihminen joutuu turvautumaan. Kohtuuhintaista asuntotuotantoa on heikennetty, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu, lääkekorvauksia leikattu ja lääkkeiden arvonlisäveroa korotettu.
Suoraan toimeentuloon vaikuttavien päätöksien ohella hallitus on lisäämässä myös iäkkäiden niin sanottua hoivaköyhyyttä, joka on ollut jo entisestään merkittävä eriarvoisuusongelma Suomessa. Hoivaköyhyys tarkoitetaan sitä, että avun ja tuen tarpeisiin ei ole saatavilla riittävää ja tarpeenmukaista apua tai palveluja. Tutkimuksen mukaan niistä kotona asuvista yli 75-vuotiaista, joilla on vaativia hoivan tarpeita, noin joka kuudes ei saa riittävää apua. Avun tarve ja sen riittämättömyys ovat myös yhteydessä ihmisen sosioekonomiseen asemaan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuneet leikkaukset ja hyvinvointialueiden kestämätön taloudellinen tilanne ovat johtaneet laajamittaisiin ikääntyneiden palveluiden leikkauksiin eri puolella Suomea. Tämän myötä riittävän avun saaminen on yhä useammalla kiinni omista tukiverkostoista tai taloudellisista resursseista. Hallitus valmistelee myös leikkauksia vanhusten kotihoitoon, mikä tulee johtamaan hoitokäyntien vähentymiseen kun niitä pyritään korvaamaan teknologisilla ratkaisuilla. Samaan aikaan kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia ja ympärivuorokautisen hoidon saaminen on niin vaikeaa, että iäkkäiden tilanteet ovat usein kotona ihmisarvoa alentavia.
Väestön ikääntyessä ikääntyneiden toimeentuloon ja palveluihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät yhä laajemman joukon hyvinvointia. Ongelmat kasaantuvat ja syventyvät erityisesti pienituloisilla ikääntyneillä, joilla ei syystä tai toisesta ole kertynyt riittävää työeläkettä. Tämän eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen vaatisi aktiivisia politiikkatoimia vanhusköyhyyden ja hoivaköyhyyden ratkaisemiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Tunnistaako hallitus sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvista leikkauksista aiheutuvat pienituloisille vanhuksille kasautuvat kielteiset vaikutukset,
kuinka hallitus aikoo puuttua ikäihmisten lisääntyvään köyhyyteen ja jopa asunnottomuuden kasvuun,
onko hallitus valmis uudelleentarkastelemaan ikääntyneiden toimeentuloon ja palveluihin jo tehtyjä tai valmisteilla olevia leikkauksia?
Helsingissä 28.5.2025
_______________________________
Laura Meriluoto [Vasemmistoliitto]