Anderssonin mukaan presidentinvaalien tärkeimpiä kysymyksiä on se, minkälaiseksi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja tulee muodostumaan tulevien vuosien aikana.
Ulkopolitiikan ajankohtaisista teemoista hän nosti erityisesti sodat Ukrainassa ja Gazassa.
– Länsimaiden kykenemättömyys selkeästi ja yhtenäisesti vaatia tulitaukoa Gazaan, jotta siviileihin kohdistuvat epäsuhtaisen kovat sotatoimet saataisiin edes hetkellisesti loppumaan, näyttävät haluttomuudelta ja kykenemättömyydeltä toimia sodan eskalaation välttämiseksi, Andersson sanoi.
Andersson totesi suurimman osan länsimaista tehneen suuren strategisen virheen Gazan kohdalla. Hän kritisoi Suomen valtiojohtoa siitä, ettei Suomi äänestänyt YK:n päätöslauselman puolesta tulitauon vaatimisesta.
– Näyttää siltä, että Suomen valtiojohto ei halua tai osaa käyttää ulkopoliittista valtaansa, kun se piiloutuu muiden EU-maiden selän taakse näin keskeisessä kysymyksessä. Norja, joka äänesti YK:ssa päätöslauselman puolesta, on hyvä esimerkki maasta, joka teki selkeän arvopohjaisen linjauksen ja toimi johdonmukaisesti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolesta, Andersson totesi.
Ilmastokriisi ja ihmisoikeudet ulkopolitiikan keskiöön
Andersson nosti vaalikampanjatilaisuudessa esiin myös ilmastokriisin.
– Turvallisuuden kannalta kaikista suurin uhkamme on ilmastokriisi. Suomen pitää ottaa ilmastokriisin torjuminen ja sen seurauksiin varautuminen keskeiseksi osaksi kaikkea ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa.
Andersson painotti haluavansa olla seuraava koko kansan presidentti ja puolustaa myös yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia.
– Arvomaailmani ytimessä on jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Jokainen voi elämänsä aikana sairastua tai menettää työpaikkansa. Siksi me tarvitsemme toimivat turvaverkot, ja siksi meidän on huolehdittava kaikkien yhteiskunnan jäsenten toimeentulon riittävyydestä, Andersson summasi.
Li Anderssonin vaalikampanjan avaus jatkui paneelikeskustelulla, jossa Anderssonin lisäksi keskustelivat emerituskansanedustaja ja moninkertainen ministeri, poliittisen historian dosentti Erkki Tuomioja sekä Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija, valtiotieteiden tohtori Emma Hakala.
Alla Anderssonin puhe tilaisuudessa kokonaisuudessaan.
Hyvät ystävät,
Lämmin kiitos kaikille, jotka olette tulleet paikalle. Tänään käynnistetään virallisesti vaalikampanjani, ja odotan innolla, että pääsen tekemään sitä teidän kanssanne – jokaisen teistä tuki merkitsee minulle erittäin paljon.
Näiden vaalien yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, minkälaiseksi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja tulee muodostumaan tulevien vuosien aikana. Paljon on muuttunut lyhyessä ajassa.
Yhden suurimman muutoksen me kaikki tiedämme: Euroopassa soditaan. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on vaikuttanut perinpohjaisesti koko läntisen maailman sekä Venäjän välisiin suhteisiin ja lisännyt geopoliittisia jännitteitä merkittävästi. Se on myös tuonut näkyväksi miten lännen asema globaaleissa valtasuhteissa on muuttunut. Globaalin etelän ja Brics-maiden vahvistuva asema merkitsee maailmanpolitiikan suurten mannerlaattojen liikkumista ja “vanhojen totuuksien” kyseenalaistamista.
Maailman muuttuminen käänsi myös suomalaisen politiikan uuteen asentoon. Nato-jäsenyys on iso linjamuutos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Jäsenyyden myötä me tulemme ottamaan kantaa moniin uusiin kysymyksiin, joista kaikkia emme osaa välttämättä vielä kuvitellakaan. Jokainen erillinen linjaus ja kannanotto tulee käytännössä määrittämään sitä, minkälaista ulkopolitiikkaa Suomi jatkossa harjoittaa.
Vasemmistoliitolle Nato-jäsenyys on puolustuksellinen ratkaisu. Tämä ratkaisu on tehty Suomen turvallisuuden lisäämiseksi, mutta sen puitteissa ei myöskään pidä turhaan lähteä lisäämään jännitteitä tai sotkeutumaan suurvaltojen välisiin valtataisteluihin Euroopan ulkopuolella. Tässä Pohjoismaat toimivat tärkeänä viitekehyksenä esimerkiksi kielteisessä kannassa ydinaseisiin. Lisäksi Norja ja Ruotsi ovat ilmaisseet, etteivät halua pysyviä tukikohtia maaperälleen. Näiden maiden kanssa Suomen kannattaa pyrkiä hakemaan yhteisiä nimittäjiä ja yhteistä linjaa. Myös ihmisoikeus- ja ilmastopainotuksille on paikkansa Naton sisällä.
Parhaillaan neuvotteluiden loppusuoralla oleva puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa on hyvä esimerkki uudesta kysymyksestä. Jatkossa toisen valtion puolustusvoimilla voi olla suoraan käytössään tiettyjä alueita Suomen maaperällä. Sotilaat voivat tulla ja mennä vapaasti, ja mikäli ongelmia ilmenee, ratkaistaan ne todennäköisesti yhdysvaltalaisessa sotilastuomioistuimessa, ei Suomen oikeuslaitoksen puitteissa. Se on iso muutos nykyiseen.
Siksi on tärkeää painottaa, että Suomi itse päättää omasta ulkopolitiikastaan, myös Naton jäsenenä. Näin painotettiin myös oikealla laidalla jäsenyyttä haettaessa, ja näistä lausunnoista me tulemme kyllä vasemmalta heitä muistuttamaan. Emme saa piiloutua suurten maiden selän taakse tai pidättäytyä ottamasta kantaa: Suomella on edelleen juuri niin paljon ulkopoliittista liikkumavaraa ja mahdollisuuksia, kuin mitä me itse päätämme ottaa ja käyttää. Se on meistä itsestämme kiinni.
Minä haluan, että Suomen ulkopolitiikan ytimessä ovat ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja kansainvälinen oikeus. Sitä on ollut suomalaisen ulkopolitiikan pitkä linja, joka on tuonut meille maineen kokoaan suurempana ja vastuullisena, rauhaa rakentavana maana. Se on myös arvopohja, jolle Suomen kansainvälisen yhteisön jäsenyys tulee perustaa myös jatkossa.
Kun maailma on jälleen täynnä toinen toistaan kammottavimpia esimerkkejä sodan kauhuista ja ihmisten julmuudesta, tulee meidän muistaa perusasiat: konflikteja voidaan estää, jokainen konflikti on mahdollista ratkaista ja lopulta kaikista tärkeintä on rauha.
Hyvät ystävät,
Gazan järkyttävä tilanne pahenee päivä päivältä ja YK:n arvion mukaan alueen 2,3 miljoonasta asukkaasta jo 1,5 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. Siviilien uhriluvun arvioidaan paikallisten tietojen perusteella olevan 10 000 henkeä ja 4 000 lapsen arvioidaan menettäneen henkensä. Pelastakaa Lapset -järjestön mukaan Gazassa kuoli kolmen viikon aikana enemmän lapsia kuin kaikissa muissa maailman konflikteissa on kuollut vuosittain yhteensä viime vuosina. Tänään YK:n pääsihteeri on nostanut esille, että Gazan sodassa on kuollut enemmän YK-työntekijöitä kuin missään vastaavassa konfliktissa koko järjestön historiassa. Gazassa on myös kiihtyvä pula puhtaasta vedestä, ruuasta, polttoaineesta ja muista elämän perustarpeista. Israelin kansainvälisen oikeuden vastaisen saarron vuoksi asukkailla ei ole turvallista paikkaa mihin paeta.
Kaikki tämä tapahtuu juuri nyt, kansainvälisen yhteisön silmien alla. Tulitauko tarvitaan välittömästi, ja Gazassa oleville ihmisille pitää saada humanitaarista apua.
Noin puolitoista viikkoa sitten Suomi äänesti kuitenkin tyhjää YK:n päätöslauselmasta, jossa vaadittiin näiden tavoitteiden toteuttamista.
Näyttää siltä, että Suomen valtiojohto ei halua tai osaa käyttää ulkopoliittista valtaansa tai hyödyntää sen liikkumatilaa, kun se perustelee äänestyskäyttäytymistä näin keskeisessä kysymyksessä muiden EU-maiden päätöksillä. Se on muiden selän taakse piiloutumista, sillä niin EU-jäsenmaissa kuin pohjoismaidenkin välillä maiden kannat jakautuivat äänestyksessä.
Norja, joka äänesti YK:ssa päätöslauselman puolesta, on hyvä esimerkki maasta, joka teki selkeän arvopohjaisen linjauksen ja toimi johdonmukaisesti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolesta. Norjan ulkoministeri twiittasi äänestyksen jälkeen, että hän oli iloinen saadessaan kuulua siihen noin 120 maan laajaan päätöslauselmaa kannattavaan enemmistöön.
Näin myös Suomen olisi ollut mahdollista ottaa omista lähtökohdistaan käsin päätöslauselmaa tukeva kanta, joka olisi liittänyt meidät samalla kansainväliseen tulitaukoa ajavaan laajaan rintamaan. Tarvitsemme tulitauon aikaansaamiseksi kaiken mahdollisen poliittisen paineen. Tämä olisi ollut linjassa Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan ja myös Orpon hallitusohjelman kanssa: ohjelmassa painotetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ihmisoikeusperustaisuutta sekä kansainvälisen oikeuden kunnioittamista.
Kaikki eduskuntapuolueet hyväksyivät yksimielisesti viime kaudella ihmisoikeuspoliittisen selonteon, jossa linjattiin, että ihmisoikeusrikkomuksiin ja sotarikoksiin on reagoitava johdonmukaisesti samalla tavalla riippumatta siitä, missä ja kenen toimesta niihin syyllistytään. On surullista, että Suomi ei käytännössä toimi tämän periaatteen mukaan.
Hyvät ystävät,
Minusta on jo nyt selvää, että suurin osa länsimaista on tehnyt suuren strategisen virheen Gazan kohdalla.
On ilmeistä, että Hamasin pitää vapauttaa kaikki panttivangit välittömästi, ja että sen siviileihin kohdistuva terrorihyökkäys oli kammottava rikos. Mutta tämä ei poista Israelin ja koko kansainvälisen yhteisön vastuuta Gazassa olevien siviilien suojelemisesta.
Olemme keskellä epäsuhtaista sodankäyntiä ja mittaamatonta inhimillistä tragediaa, jolle on saatava loppu. Meillä ei ole varaa olla kykenemätön tai haluton tässä asiassa: selkeä ja yhtenäinen vaatimus tulitauosta ja siviileihin kohdistuvien sotatoimien edes hetkellisestä lopettamisesta on elintärkeää eskalaation välttämiseksi ja ihmisten suojelemiseksi.
Kansainvälisen yhteisön tulee jakaa nämä kaksi tavoitetta. Mutta valitettavasti länsimaat näyttävät luisuvan jälleen kaksoisstandardeihin, joista niitä aina kritisoidaan. Kuten esimerkiksi Ukrainassa teimme, niin myös Gazan tilanteen kohdalla meidän tulee vaatia painokkaasti kansainvälisen oikeuden noudattamista, siviilien suojelua sekä ihmisten kärsimyksen lopettamista.
Välittömän humanitaarisen kriisin lisäksi sotatoimien jatkuminen luo muita eskalaatioriskejä. Emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että sota laajenee lähialueilla. Emme voi myöskään ummistaa silmiämme siltä, että islamofobian ja antisemitismin nousu muissa maissa voivat johtaa väkivaltaisuuksiin. Siksi länsimaiden pitäisi toimia tässä paljon ponnekkaammin ja aktiivisemmin.
Olemme keskellä maailmanpoliittisia mullistuksia ja jos emme nyt kykene tai halua puolustaa perustavia arvojamme, tulee se vaikuttamaan kauskantoisesti kansainvälisen järjestelmän tasapainoon. Jo nyt on selvää, että länsimaiden ja muiden maaryhmien välinen kuilu on Gazan tilanteen seurauksena syventymässä – tästä hajaannuksesta hyötyy esimerkiksi Putin, jos länsimaiden Ukraina-linjalle löytyy jatkossa vähemmän tukijoita muista maista.
Minun Suomeni on vahva, rohkea toimija ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden ja inhimillisyyden puolesta. Suomen pitää ottaa kantaa välittömän tulitauon ja humanitaarisen avun puolesta sekä vaatia Israelia lopettamaan kansainvälisen oikeuden vastaiset toimensa.
Hyvät ystävät,
Toinen teema, josta minä haluan puhua näissä vaaleissa on ilmastokriisi: meillä ei voi olla vakautta ja turvallisuutta, jos meillä ei ole maailmaa, jossa elää. Viime kesänä rikottiin taas lämpöennätyksiä ja olemme jo nyt saaneet todistuksen ilmastonmuutoksen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä: Libyan tulvissa kuolleiden ja kotinsa menettäneiden määrä mitataan kymmenissä tuhansissa, Havaijin maastopaloissa on kuollut yli sata ihmistä ja viime kesän Kreikan maastopalot olivat pahimmat tulipalot, joita Eurooppa on tällä vuosituhannella kohdannut.
Nämä kauheudet ovat vasta alkusoittoa, jos jätämme nyt toimimatta. Suomen pitää ottaa ilmastokriisin torjuminen ja sen seurauksiin varautuminen keskeiseksi osaksi kaikkea ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa. Tämä on se aihepiiri, jossa Suomi voi rakentaa itselleen vahvaa roolia kansainvälisesti, ja jonka kautta voimme rakentaa kumppanuuksia monien erilaisten maiden kanssa.
Kansainvälinen oikeudenmukaisuus on kietoutunut yhteen vahvasti ilmastokriisin kanssa. Ilmaston lämpenemisen seurauksista kärsivät eniten ja ensimmäisenä monet globaalin etelän maat, jotka ovat päästöjen syntymisestä usein vähiten vastuussa. Vauraiden teollistuneiden maiden on sitouduttava näiden ongelmien keskeisenä luojana myös ilmastokriisin ratkaisuun sekä ilmastorahoitukseen, jolla voidaan tukea siitä pahiten kärsiviä maita. Tämä voi olla yksi paikka murtaa välinpitämättömyys ja kaksinaismoralismi, jolla vauraat teollistuneet maat liian usein ovat suhtautuneet muihin.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja hallittu sopeutuminen sen vaikutuksiin on kansainvälisen monenkeskisen järjestelmän suurin koe, jossa me emme voi epäonnistua.
Hyvät ystävät,
Minä haluan olla seuraava koko kansan presidentti. Minulle se tarkoittaa yhteiskunnan haavoittuvassa asemassa olevien puolella seisomista. Se tarkoittaa työtä niiden ihmisten puolesta, joiden ääni kuuluu yhteiskunnassa kaikkein heikoimmin. Niiden ihmisten näkemistä, jotka tavalla tai toisella ovat jäämässä sivuun.
Aikana, jolloin hallitus tekee poikkeuksellisen vahvasti kansaa jakavaa politiikkaa, moni kokee itsensä arvottomaksi. Poliitikot viestivät ihmisille päivä toisensa jälkeen, että sinulla ei ole virkaa yhteiskunnassa, jos et ole löytänyt työpaikkaa tai kärsit sairaudesta tai mielenterveysongelmasta, joka vaikeuttaa opiskelua tai työntekoa. Ja vaikka tekisit kaikkesi, se ei silti koskaan riitä – tämä ei ole totta.
Minulle vasemmistolaisen arvomaailman ytimessä on jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo. Ihmisarvon jakamattomuus on sokea lompakon paksuudelle, ammatille tai terveydentilalle – jokainen meistä on korvaamattoman tärkeä itsenään. Jokainen voi sairastua tai menettää työpaikkansa. Jokaisen mieli voi järkkyä. Kukaan meistä ei voi lopulta vaikuttaa siihen, millaiset lähtökohdat elämään saa tai mitä huominen tuo tullessaan.
Siksi me tarvitsemme toimivat turvaverkot. Siksi meidän tulee huolehtia, että jokainen saa ihmisarvoisen elämän takaavat perustarpeet.
Haluan myös, että Suomi on paikka, jota jokainen täällä asuva voi kutsua kodikseen. Kautta vuosisatojen maamme on ollut monien kulttuurien, uskontojen ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteinen koti, ja näin tulee olla myös jatkossa. Suomi on osa ihmiskunnan monikulttuurista historiaa, mutta silti rasismi on edelleen valtava ongelma maassamme. Sen korjaamisessa presidentillä on merkittävä rooli keskeisenä yhteiskunnallisena keskustelijana.
Presidenttinä haluaisin korostaa sitä, miten lopulta olemme kaikki yhdessä. Niin toisistamme välittävinä suomalaisen yhteiskunnan jäseninä, vastuullisina kansainvälisen järjestelmän toimijoina kuin lopulta osana maapallon ja kaiken elävän muodostamaa kokonaisuutta. Me olemme yhdessä ja pystymme tekemään maailmasta paremman – sen viestin haluan koko kansan presidenttinä välittää.