Hyvät ystävät,
Neljä vuotta sitten eduskuntavaalien sanottiin olleen ilmastovaalit. Ja niin tulee myös tämän kevään vaalien olla. Jokaiset vaalit ovat näiden suurten globaalien kriisien värittäminä aikoina ilmasto- ja myös ympäristövaalit.
Mutta se, mikä näiden kuluneiden neljän vuoden aikana on todella muuttunut, on tapa, jolla suurin osa puolueista puhuu ilmastopolitiikasta. Viime eduskuntavaalien suurimmat puheenaiheet koskivat polttomoottoriautojen myynnin lopettamista ja erillistä veroa makkaralle. Kun tuolloin puheenjohtajana kiersin ympäri Suomea sain kuulla monen olevan huolissaan siitä, kuinka tulvat päätökset kasvattaisivat heidän elinkustannuksiaan, koska kaikilla ei olisi varaa siirtyä ympäristöystävällisiin valintoihin. Ivalossa työväentalolla eräs nainen totesi, että hänelle on vain tämä vanha käytetty dieselauto, eikä mahdollisuutta ostaa uutta.
Vaalien jälkeen muodostettiin tämä punavihreä hallitus, joka asetti Suomelle yhden maailman kunnianhimoisimmista ilmastotavoitteista: Suomesta halutaan tehdä maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuoteen 2035 mennessä. Kauden alussa saimme vielä usein kuulla epäilyjä ja kritiikkiä tästä tavoitteesta, mutta kun vaalikautta on jäljellä enää neljä viikkoa, voimme todeta tilanteen todella muuttuneen neljässä vuodessa. Enää vain yksi neljä vuotta sitten valituista puolueista on avoimesti tästä tavoitteesta eri mieltä.
Toinen iso asia, joka on erilailla nyt verrattuna neljän vuoden takaiseen, on elinkeinoelämän suhtautuminen aiheeseen. Näiden vaalien yksi erityispiirre on ollut lukuisat ilmastoaiheiset tilaisuudet elinkeinoelämän keskeisille vaikuttajille ja päättäjille. Viesti on ollut selvä: elinkeinoelämä haluaa, että seuraava hallitus pitää kiinni Suomen kunnianhimoisesta ilmastotavoitteesta ja jatkaa työtä sen saavuttamiseksi. Nyt ilmastopolitiikasta puhutaan myös työllisyyden ja elinkeinopolitiikan kautta.
Elinkeinoelämä tietää, että yrityksille tärkeää on ennustettava ja vakaa investointiympäristö. He tietävät myös, että tällä hetkellä rahaa liikkuu ennen kaikkea reilussa siirtymässä. Suurin osa Suomeen suuntautuvista teollisista investoinneista liittyy tavalla tai toisella reiluun siirtymään. He ymmärtävät, että päästöjen vähentämisessä on myös kyse suomalaisen teollisuuden työpaikkojen säilyttämisestä Suomessa ja tuottavuuden parantamisesta. Näköpiirissä ei ole sellaista tulevaisuutta, jossa fossiilisen energian hinta pysyvästi alenisi. Päästökauppajärjestelmä ohjaa päästöjen vähentämiseen sitä kautta, että hiilen hinta nousee, ja on selvää, että päästöoikeuket jatkossa kallistuvat.
Päästövähennyksissä on siksi kyse myös yritysten tuotantokustannusten laskemisesta. Mitä paremmin teollisuudessa onnistutaan irtaantumaan fossiilista polttoaineista, sitä parempi bisneksen ja työpaikkojen säilymisen kannalla. Kyse on win-win-tilanteesta.
Hyvä esimerkki on terästeollisuus. Energiaintensiivinen teräksen valmistus tuottaa tällä hetkellä sekä isoja ilmastopäästöjä että kasvavia tuotantokustannuksia. Jos ja kun vetypohjaiseen tuotantoprosessiin siirrytään, tarkoittaa se vähemmän päästöjä ja samalla pienempiä tuotantokustannuksia. Siksi eräs elinkeinoelämän edustaja sanoi minulle suoraan, että hän uskoo vetypohjaisessa tuotantoprosessissa onnistuminen olevan edellytys sille, että teräksen valmistusta on Pohjois-Euroopassa myös jatkossa.
Siksi on tärkeää sanoa tämä suoraan:
kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ei ole uhka suomalaiselle teollisuudelle, vaan edellytys uusien teollisten investointien saamiselle sekä työpaikkojen säilymiselle.
Vasemmistoliiton tänään julkaistava teollisuuspoliittinen ohjelma nostaa esille niitä toimia, joihin meidän mielestä julkisen vallan pitää ryhtyä reilun siirtymän varmistamiseksi teollisuuden eri aloilla Suomessa.
Toimia tarvitaan muun muassa tutkimus- ja kehityspanostusten lisäämiseksi vähintään 4 prosenttiin BKT:stä ja ympäristölupien keskittämiseksi yhdelle valtakunnalliselle ympäristöhallinnolle nopeuttaakseen luvitusprosesseja. Lisäksi meidän on varmistettava merkittävät investoinnit uusiutuvaan energiaan, puhtaisiin teknologioihin ja sähkön siirtoyhteyksiin koko maassa sekä huolehdittava valtakunnallisesta liikenneinfrastruktuurista.
Hyvä kuulijat,
Reilun siirtymän keskeisin tekijä on kuitenkin työntekijät. Sillä työntekijät ovat ne, jotka oman työnsä kautta osallistuvat yritysten toimintatapojen kehittämiseen ja joihin näiden tapojen ja toimintaympäristön muutokset arjessa vaikuttavat.
Siksi vasemmistoliiton reilun siirtymän teollisuuspoliittisen ohjelman keskiössä ovat työntekijät. Samalla kun tuemme teollisuuden irtaantumista fossiilienergiasta ja luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä, meidän pitää panostaa myös työntekijöiden aseman ja osaamisen vahvistamiseen.
Vasemmistoliitto haluaa jokaiseen yli 25-henkisen yrityksen hallintoon työntekijöiden edustuksen. Työntekijöiden osallisuutta yrityksissä on vahvistettava niin, että työntekijöillä on aito mahdollisuus osallistua yritysten henkilöstöä ja tulevaisuutta käsittelevien elinten toimintaan. Osallisuus on erityisen tärkeää muutostilanteissa, ja siksi tämä on tuotava vahvasti osaksi sitä reilun siirtymän politiikkaa, mitä Suomessa nyt tehdään.
Haluamme myös vahvistaa ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuutta puuttua epäkohtiin joukkokanneoikeuden myötä ja vahvistaa sopimisen pelisääntöjä työpaikoilla kirjaamalla luottamusmiehen asemasta sekä myötämääräämisoikeudesta lainsäädäntöön. Alipalkkaus on kriminalisoitava ja pakollisen veronumeron käyttöä on edelleen laajennettava.
Hyvät ystävät,
Vasemmistoliitto on Suomen ainoa puolue, jonka politiikassa yhdistyy kunnianhimoinen ilmastopolitiikkaa ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Näiden eteen me teemme kaikessa päätöksenteossa töitä.
Reilu siirtymä on täydellinen esimerkki siitä, miksi vasemmistolaista politiikkaa tarvitaan. Ilmasto- ja luontokriisi on aikakautemme suurin kriisi, johon on välttämätöntä puuttua. Tämä tulee tehdä tavalla, joka samalla edistää työntekijöiden oikeuksia, lisää hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Ja vielä kirsikkana kakun päälle se on myös taloudellisesti kannattavaa.
Vasemmistoliiton vaihtoehdossa luodaankin reilumpaa huomista kaikille, ei harvoille.
Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja