Suomen kaltaisessa maassa yksityisautoilusta luopuminen kokonaan ei ole realistinen ajatus, minkä vuoksi autoilusta on tehtävä nopeasti ilmastoystävällisempää. Konkreettisesti tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi, että valtio maksaisi lähes kokonaan henkilöautojen etanoli- tai biokaasukonvertoinnin kaikille halukkaille yhden vuoden ajan. Lisäksi valtion tulee panostaa tankkausinfran rakentamiseen koko maahan, Andersson sanoi.
“Ilmastoystävällisistä valinnoista pitää tehdä mahdollisia aivan kaikille. Jos haluamme ihmisten käyttävän joukkoliikennettä nykyistä enemmän, sen pitää näkyä nykyistä matalampina lippujen hintoina ja parempana palvelutasona. Jos haluamme, että autoa tarvitsevat ihmiset vaihtavat vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, on se tehtävä kohtuuhintaiseksi myös heille, joilla ei ole varaa sähköautoon. Ilmastonmuutosta ei pysäytetä ilman, että aivan kaikilla on mahdollisuus ilmastoystävälliseen arkeen. Jotta myös pienituloiset pystyvät siihen, on valtion tultava taloudellisesti vastaan”, Andersson linjasi.
Jokaiselle perusasteen varassa olevalle yli 25-vuotiaalle on annettava mahdollisuus suorittaa toisen asteen tutkinto työttömyysturvalla.
Puoluekokouksen viimeisenä päivänä puhunut opetusministeri Andersson otti kantaa myös koulutuskysymyksiin. Hänen mukaansa jokaiselle perusasteen varassa olevalle yli 25-vuotiaalle on annettava mahdollisuus suorittaa toisen asteen tutkinto työttömyysturvalla.
“Suomessa joka ikäluokasta noin 15 prosenttia nuorista jää edelleen vaille toisen asteen tutkintoa, ja työmarkkinoilla pelkän perusasteen varassa työskentelee noin 300 000 aikuista. Samaan aikaan opetushallituksen alustavien ennakkotietojen mukaan jopa 80 prosenttia tulevaisuuden työpaikoista tulee edellyttämään korkeakoulutasoista osaamista. Pelkällä peruskoululla ei enää yksinkertaisesti pärjää työelämässä ja meidän on aika vetää johtopäätökset. Koulutus on yksi tulevaisuuden suurimmista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä.”
Anderssonin mukaan sekä ilmasto- että koulutuskysymyksissä on kyse tulevaisuudenuskosta, johon on oikeus kaikille. Tulevaisuudenuskon vaatimuksen Andersson sanoi yhdistävän aivan jokaista vasemmistoliittolaista.
“Me haluamme säilyttää ainoan maapallomme elinkelpoisena ja luonnon monimuotoisena tuleville sukupolville. Me haluamme turvata kaikille ihmisille yhdenvertaiset perusoikeudet ja huolehtia kaikkien mahdollisuuksista oppia, saada hoitoa ja tehdä töitä. Me haluamme myös varmistaa, että kaikilla on riittävästi tullakseen toimeen ja ettei kukaan joudu elämään yksinäisyydestä kärsien. Nämä arvot yhdistävät meitä kaikkia ja ne rakentavat meidän visiotamme yhteiskunnasta, joka on sosiaalisesti, alueellisesti ja ekologisesti kestävä. Näiden yhteisten tavoitteidemme puolesta taistelemme, sillä niiden avulla kuljemme kohti tärkeintä yhteistä päämääräämme – sitä, että valoisa tulevaisuus kuuluu kaikille, ei harvoille.”
Li Anderssonin linjapuhe vasemmistoliiton puoluekokouksessa 17.11.2019
Milloin ymmärsit olevasi vasemmistolainen?
Näin minulta on kysytty monta kertaa eri haastatteluissa.
Kysymys on aina hämmentänyt minua.
Jokaisella meistä on tietenkin oma tarinansa kerrottavanaan siitä, miten löysimme tiemme politiikan pariin, mutta itse ajattelen, että elämä aika harvoin toimii niin, että olisi vain yksi suuri käänteentekevä kokemus, joka avaa silmät yhteiskunnan vääryksille ja lainalaisuuksille.
Oma arvomaailmani on rakentunut kaiken kokemani ja näkemäni summana – siitä, kuinka lapsena näin, kuulin ja ymmärsin, miten erilaisista taustoista ja elämäntilanteista tulimme. Joidenkin kavereideni vanhemmista ei puhuttu, joidenkin vanhemmat eivät koskaan soittaneet perään kysyäkseen, missä menimme tai oliko läksyt tehty. Loma-aikoina yhdet näpistelivät meikkejä ja t-paitoja, kun taas toiset lensivät etelään lomalle perheensä kanssa.
Suomalaiset koulut ovat edelleen niitä harvoja paikkoja, joissa ihmiset eri yhteiskuntaluokista kohtaavat. Ei meidän lastemme arjessa näy mahdollisuuksien tasa-arvoa. Sen sijaan arki rakentuu niistä lukuisista erilaisista lähtökohdista, joista kukin lapsista ponnistaa kohti aikuisuuttaan. Jos jossakin, niin meidän kouluissamme näkyy, kuinka tästä maasta on rakennettu yhteiskunta, jossa valtaosa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta jossa ongelmat periytyvät yhä yhdeltä sukupolvelta seuraavalle.
Arvomaailmamme rakentuu tietenkin myös muusta kuin siitä, mitä itse olemme kokeneet ja nähneet. Se rakentuu myös tiedosta. Tiedosta esimerkiksi siitä, miten valtavan tärkeässä roolissa aivan jokaisen ihmisen työpanos on ollut suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa. Heitä voimme tänään kiittää siitä, että tämä on maa, jossa valtaosalla lapsista ja nuorista menee hyvin. Arvomaailmaa rakentaa myös vaikkapa se tieto , että hoiva- ja terveyspalveluyritys Esperi Care ei ole kolmeen vuoteen maksanut Suomeen lainkaan yhteisöveroa. Että naisten palkanmaksu päättyy jokaikinen vuosi jo lokakuun lopussa. Että maailman 27 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolisko yhteensä. Se on aina yhtä mykistävä ja pysäyttävä tieto.
Mutta ennen kaikkea arvomaailmaani rakentavat ne lukuisat tarinat, joita olen kuullut niin junien ravintolavaunuissa, toreilla, työväentaloilla, kahviloissa kuin vaikkapa urheilukisoissa ympäri Suomen. Ne tarinat kertovat yhteiskunnasta, jossa hyvinvointi kasaantuu jo valmiiksi hyvinvoiville ja pahoinvointi heille, joilla jo valmiiksi on vain vähän. Ne tarinat kertovat maasta, jossa hyvinvoivan enemmistön rinnalla suuri joukko ihmisiä miettii päivittäin, ostaako ruokaa vai elintärkeitä lääkkeitä tai miten selittää lapselleen, miksi tänäkään vuonna oma perhe ei tee naapureiden tapaan kesälomamatkaa, osta uutta polkupyörää hajonneen tilalle tai pysty käymään edes elokuvissa. Ja kaikista näistä kohtaamisista, kokemuksista ja tiedoista rakentuu minulle myös tarina vasemmistoliitosta. Miksi tämä puolue on olemassa, keitä me olemme ja mikä meidän tehtävämme on.
Hyvät ystävät,
Vasemmistoliitto on puolue, joka ajaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ympäristön kantokyvyn rajoissa. Olemme sitoutuneita kaikkien ihmisten perusoikeuksien ja vapauden tinkimättömään puolustamiseen. Me haluamme uudistaa talouden rakenteita tuomalla lisää demokratiaa talouteen. Haluamme työntekijöille lisää päätösvaltaa, haluamme nykyistä oikeudenmukaisempaa verotusta. Vain näin voimme ratkaista ilmastokriisin ja samalla huolehtia kaikkien ihmisten toimeentulon riittävyydestä ja yhteisestä hyvinvoinnista. Me kyseenalaistamme voitontavoittelun laajentamisen alueille, joille se ei kuulu, ja tunnustamme, että työn muutos on tehnyt itsensä työllistäjistä ja yksinyrittäjistä sen työelämän piirissä olevan joukon, joka tällä hetkellä elää suurimmassa epävarmuudessa.
Me emme myöskään suostu lokeroimaan itseämme niihin kapeisiin muotteihin, joita niin hanakasti meille nykyään tarjotaan.
Vasemmistoliitto on ja sen pitää jatkossakin olla puolue, joka yhdistää ihmisiä erilaisista työ- ja koulutustaustoista, tulotasoista, paikkakunnilta ja elämäntilanteista. Me emme ole ”joko punavihreiden tai ay-aktiivien” puolue, vaan tämä puolue on se paikka, jossa duunari Raahen terästehtaalta, eläkeläinen Sauvosta, sairaanhoitaja Imatralta ja opiskelija-aktiivi Helsingistä kohtaavat ja yhdessä pohtivat hiilineutraaleja tehtaita, eläkeläisten ja opiskelijoiden toimeentuloa sekä hoivan tulevaisuutta.
Me olemme kansanliike, joka yhdistää ihmisten kamppailun paremman elämän puolesta. Siihen kamppailuun tarvitaan niin ammattiyhdistysliikkeen, opiskelijaliikkeen kuin ympäristöliikkeenkin jäsenet. Tämä monipuolisuus ja valtakunnallisuus vaatii meiltä herkkyyttä ja halua ymmärtää toista, vähättelyn tai nopean tuomitsemisen sijaan. Elämä ei näytä samanlaiselta Kainuussa ja suurissa yliopistokaupungeissa, ja sen on näyttävä vasemmistoliiton ehdottamissa ratkaisuissa.
Ensi vuodesta lähtien me kutsumme kaikki mukaan pohtimaan millainen 2020-luvun vasemmisto on. Silloin aloitamme vasemmistoliiton 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koko puoluekokouskauden kestävän prosessin periaateohjelman päivittämiseksi.
Sen työn puitteissa tulemme käsittelemään vasemmistoliiton vastauksia tulevaisuuden suurimpiin kysymyksiin.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tätä aikaa on syystä kutsuttu epävarmuuden aikakaudeksi. Kun muutokset tapahtuvat nopeasti, herättää se monissa huolta tahdissa mukana pysymisestä. Kun ympäristökriisien ratkaisu näyttää epävarmalta, herättää se huolta tulevasta.
Emme voi tietää minkälaisia uusia innovaatioita ja mullistuksia teknologia tuo mukanaan tulevan 30 vuoden aikana. Tiedämme vain, että muutostahti tulee jatkumaan kovana ja että osaamisvaatimukset tulevat kasvamaan kaikissa työtehtävissä, kaikilla aloilla.
Vaikka teknologinen kehitys ja yhteiskunnan muutokset ovat kulkeneet käsi kädessä kasvavan hyvinvoinnin ja elintason nousun kanssa, liittyy näihin murroksiin vääjäämättä myös epävarmuutta.
Mietin tätä noin kuukausi sitten, kun vietin useita päiviä äitini pienellä synnyinpaikkakunnalla Pohjanmaalla. Siellä oli vielä minun lapsuudessani kaksi ala-astetta, yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen, kauppa ja jopa pankki suhteellisen lähellä. Tämä paikkakunta on yksi niistä, jotka ovat tyhjentyneet nuorten muuttaessa suurempiin kaupunkeihin, joissa tänä päivänä on koulutusta, työpaikkoja ja vapaa-ajan harrastuksia. Jäljelle jäävillä on näitä nuoria vähemmän vuosia jäljellä, ja heidän pysyväksi tulevaisuuden näkymäkseen on muodostunut hitaasti ympäriltä katoava yhteisö.
Tämä äitini synnyinpaikkakunta on yksi monista, jotka ovat täynnä rapistuvia kiinteistöjä, kauniita puutaloja ja omakotitaloja. Niitä ei enää kannata lämmittää, kun kukaan ei niissä enää asu, eikä kukaan halua niitä ostaa. Nämä talot, entiset kodit, seisovat rakennuspaikoillaan kuin muistomerkit Suomesta, joka joskus oli.
Ikäluokkien pienentyminen tulee nostamaan aluepolitiikkaan liittyviä jännitteitä yhä vahvemmin esiin suomalaisessa politiikassa. Kehitys näkyy ensimmäisenä kuntien sivistyspalveluissa, kun päiväkoteihin ja kouluihin tulee entistä vähemmän lapsia. Siksi on entistä tärkeämpää tuoda esiin meidän visiomme siitä, millä tavalla haluamme turvata palvelut, kulkuyhteydet ja työllisyyden eri puolilla Suomea. Tulevaisuudentoivo ei kuulu vain kaupunkilaisille, ja kaupunkeja on muuallakin kuin Etelä-Suomessa. Myös vasemmistoliiton on valtakunnallisena puolueena ja vahvana, Suomen eri alueiden todellisuudet tuntevana toimijana, esitettävä konkreettisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan uskoa tulevaan koko maassa.
Tulevaisuudenusko rakentuu luottamuksesta siihen, että yhteiskunnan suurimmatkin ongelmat ovat ratkaistavissa. Jos jokin on luonut hedelmällistä kasvualustaa lukuisten suomalaisten kokemalle tyytymättömyydelle, on se se tapa, jolla aivan liian monet päättäjät tässä maassa vuosi toisensa jälkeen vastaavat suomalaisten täysin perusteltuihin huoliin. Näiden vastausten sisältö on sama huolesta riippumatta: Ei, meillä ei ole varaa ratkaista ilmastokriisiä. Ei, meillä ei ole varaa laadukkaaseen vanhustenhoitoon. Ei, hoitojonojen lyhentäminen maksaa liikaa. Ei, me emme nyt pysty enempään, ei ole mahdollista.
Se mitä ihmiset kaipaavat on että edes välillä saisi kuulla ”kyllä”. Kyllä, me hoidamme asian kuntoon. Kyllä, meillä on varaa huolehtia lapsista ja vanhuksista. Ja kyllä, me voimme ratkaista ilmastokriisin, ja teemme kaikkemme sen eteen, että teillä nuoremmilla on tulevaisuus.
Hyvät ystävät,
Meidän tärkein tehtävämme tässä epävarmuuden täyteisessä ajassa on sanoa kyllä. Kyllä, me voimme, ja me aiomme.
Rinteen hallituksen tärkein lupaus on lupaus perusasioiden laittamisesta kuntoon. Tavallisten suomalaisten arjen tuntuvasta parantamisesta. Se on lupaus nykyistä pienemmistä ryhmäkoista varhaiskasvatuksessa, teiden peruskorjauksista, nykyistä lyhyemmistä terveyskeskusjonoista sekä eläkkeestä, joka riittää sekä ruokaan että lääkkeisiin.
Tämä kaikki on mahdollista. Samaan aikaan, kun lähihoitajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät kamppailevat aivan liian pienten palkkojensa kanssa, maksaa valtio vuosittain suoraa verotukea satoja miljoonaa euroa yhteiskunnan kaikkein rikkaimmille, joiden annetaan nostaa verovapaita osinkoja omistamistaan yrityksistä. Samaan aikaan kun suomalaiset vanhukset kärsivät kotipalvelun resurssipulasta ja palveluasumisen yksiköiden alimiehityksestä, nousevat yritysten osingonmaksut kerta toisensa jälkeen uusiin ennätyksiin.
Vasemmistoliiton onnistumista tässä hallituksessa tullaan mittaamaan sillä, onnistummeko konkreettisesti parantamaan ihmisten arkea ja tekemään tuntuvia päästövähennyksiä ilmaston pelastamiseksi.
Mitkä sitten ovat ne suuret teemat ja kysymykset, joihin tarvitsemme ratkaisuja – niitä, jotka ovat oikeudenmukaisille kaikille, ei harvoille?
Ensimmäinen niistä on ilmastokriisi. Ilmastonmuutos ei ole mikään poliittinen teema, jonka puolueet voivat vain valita tai olla valitsematta. Jokaisen puolueen on pystyttävä esittämään omat keinonsa tämän kriisin ratkaisemiseksi. On myös entistä tärkeämpää, että vasemmistolla on vahva ääni ilmastokeskustelussa. Me emme voi jättää ilmastopoliittista keskustelua perussuomalaisille ja vihreille, vaan meidän on tuotava esiin kirkas visiomme siitä, mitä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukainen ilmastopolitiikka konkreettisesti tarkoittaa.
Ranskan keltaliivit osoittivat, miksi ilmastokriisin ratkaiseminen onnistuu vain ja ainoastaan, jos se tehdään oikeudenmukaisen siirtymän kautta. Jo valmiiksi taloudellisesti tiukilla olevat ihmiset pelkäävät omien elinkustannusten nousua, ja teollisuudessa töissä olevat työpaikkojensa säilymisen puolesta. Meidän tehtävämme on näyttää, että ilmastokiriisi on mahdollista ratkaista niin, että syntyy uusia ilmastotyöpaikkoja ja toimia ei maksatetaan pienituloisilla.
Ympäristöystävällisistä valinnoista pitää tehdä mahdollisia kaikille. Jos haluamme ihmisten käyttävän joukkoliikennettä nykyistä enemmän, sen pitää näkyä matalampina lippujen hintoina ja parempana palvelutasona. Jos haluamme, että autoa tarvitsevat ihmiset vaihtavat vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, on se tehtävä kohtuuhintaiseksi myös heille, joilla ei ole varaa uuteen sähköautoon. Esimerkiksi bioetanoli- ja biokaasukonvertoinnin tukeminen on järkevä ja kustannustehokas tapa tukea pienituloisia ilmastotyössä. Valtion pitää panostaa tankkausinfran rakentamiseen koko maahan, minkä lisäksi konvertointitukea pitää lisätä. Yksi ratkaisu siirtymän vauhdittamiseksi voisi olla esimerkiksi se, että yhden vuoden ajan valtio maksaisi biokaasukonvertoinnin kokonaan kaikille halukkaille.
Ilmastokriisin ratkaiseminen on hyvinvointivaltion rakentamiseen verrattava ponnistus, mutta myös ainutkertainen mahdollisuus rakentaa yhteiskunnasta aiempaa oikeudenmukaisempi ja toimivampi. Me emme halua tehtaita pois Suomesta, vaan haluamme tehdä esimerkiksi Raahen terästehtaasta hiilineutraalin. Meidän mielestä on fiksumpaa ohjata yritystukia siihen suuntaan, että ne kannustavat yrityksiä päivittämään liiketoimintamallinsa kestäviksi sen sijaan, että ilmastokriisin torjunta tekisi liiketoiminnasta mahdotonta.
Me sanomme kyllä hiilineutraaleille tehtaille ja biokaasulle!
Hyvät ystävät,
Toinen iso edessämme oleva murros on siirtyminen digitaaliseen talouteen. Teknologinen kehitys, automatisaatio ja big data muuttavat taloutta ja työmarkkinoita sekä suhdettamme yrityksiin nopeammin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Muutos näkyy jo nyt teollisuudessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa ja esimerkiksi kaupan alalla. Tämän teknologisen murroksen vaikutusta esimerkiksi työpaikkojen määrään on vaikea arvioida, mutta jotakin tiedämme varmasti: osaamisvaatimukset kasvavat. Jo työssä olevat ja työelämään tulevat joutuvat kohtaamaan yhä koventuneita osaamisvaatimuksia. Opetushallituksen alustavien ennakkotietojen mukaan jopa 80 prosenttia tulevaisuuden työpaikoista tulee edellyttämään korkeakoulutasoista osaamista. Vaikka toisenlaisiakin arvioita on, on tämä todella hurja luku.
Samaan aikaan 1970-luvun loppupuolella syntyneet ovat jäämässä tämän maan koulutetuimmaksi sukupolveksi. Aiemmin harjoitetun koulutuspolitiikan epäonnistuminen näkyy absurdina epäsuhtana: korkean rakenteellisen työttömyyden maassa on samaan aikaan auki poikkeuksellisen suuri määrä avoimia työpaikkoja. Osaamisvaatimusten kasvu tarkoittaa, että yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta koulutus tulee olemaan tulevaisuuden suurimpia kysymyksiä. Siksi meidän on kyettävä rakentamaan niin työvoima- kuin koulutuspolitiikkaa vastaamaan sellaista maailmaa, jossa perusasteen varassa ei enää pärjää. Suomessa joka ikäluokasta noin 15 prosenttia nuorista jää edelleen vaille toisen asteen tutkintoa. Työmarkkinoilla pelkän perusasteen varassa työskentelee noin 300 000 aikuista.
Samalla kun vahvistamme varhaiskasvatusta ja perusopetusta kaikkien vahvojen perustaitojen varmistamiseksi, on meidän luotava uusia mahdollisuuksia työikäiselle väestölle oman osaamisen päivittämiseen. Erityisen tärkeä kohderyhmä ovat työelämän ulkopuolella sekä työttömyysuhan alla olevat ihmiset. Pelkällä peruskoululla ei enää yksinkertaisesti pärjää työelämässä ja meidän on aika vetää johtopäätökset. Jokaiselle perusasteen varassa oleville yli 25-vuotiaalle täytyy antaa mahdollisuus suorittaa toisen asteen tutkinto työttömyysturvalla.
Me sanomme kyllä sivistykselle ja uusille mahdollisuuksille kouluttautua!
Hyvät ystävät ja toverit,
Suomalainen vanhustenhuolto oli viime eduskuntavaalien suurimpia teemoja, ja aivan syystä. Skandaalin keskiöön joutunut Esperi Care on loistava esimerkki siitä, miten hoivabisnes toimii. Sama yhtiö, joka epäonnistuu huolehtimaan hoivan laadusta ja riittävästä hoitajamäärästä, ei ole kolmen viime vuoden aikana maksanut senttiäkään yhteisöveroa Suomeen. Tänä syksynä julkaistut verotiedot paljastivat, että miljonäärejä on syntynyt myös varhaiskasvatusbisneksen puolella. Julkisin verovaroin rahoitetussa hoivabisneksessä virtaa kyllä rahaa, mutta aivan muualle kuin vanhusten ja pienten lasten hyvään hoitoon.
Vanhustenhoidon kriisin ratkaiseminen on yksi tämän hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Sivistynyt hyvinvointiyhteiskunta ei voi hyväksyä sitä rakenteellista heitteillejättöä, jonka kohteeksi suuri joukko vanhuksia Suomessa on kriisin myötä joutunut. Sivistyneessä valtiossa ei pitäisi syntyä tilannetta, jossa vanhus haltioituu nähdessään hoitokodin pihalla kasvavan männyn ainoastaan, koska edellisestä ulkoilukerrasta on niin pitkään, ettei hän enää muista, miltä ulkona näyttää. Todellisessa hyvinvointiyhteiskunnassa yhdenkään ikäihmisen ei pitäisi joutua pelkäämään sitä, nostaako joku ylös, jos kaadun; ehtiikö hoitaja vaihtamaan edes parin lauseen verran kuulumisia muiden hoitotoimien yhteydessä; saanko lämmintä ruokaa, puhtaat vaatteet tai vaipan. Sivistynyt hyvinvointiyhteiskunta asettaa hyvän hoidon voiton tavoittelun ja kaupallistamisen edelle ja sanoo: kyllä, tähän jos johonkin me käytämme julkisia varoja.
Me emme lepää, ennen kuin hoivayritysten laiminlyönnit saadaan loppumaan. Myös vanhukset itse ansaitsevat korvauksen, kun laiminlyöntejä tapahtuu. Laiminlyöntien estämiseksi rikollisesta välinpitämättömyydestä täytyy seurata riittävät uhkasakot.
Hyvät ystävät,
Tulevaisuudenusko kuuluu kaikille. Se on yhtä lailla Suomussalmella asuvan eläkeläisen kuin ilmastolakkoilevan helsinkiläisen teinin oikeus. Aikana, jona monet poliittiset tahot haluavat saada meidät kaikki keskittymään siihen, mikä meitä erottaa, on meidän tärkein tehtävämme korostaa sitä, mikä meitä yhdistää.
Meitä yhdistää monta asiaa:
Halu säilyttää ainoa maapallomme elinkelpoisena ja luonto monimuotoisena tuleville sukupolville.
Halu turvata kaikkien ihmisten yhdenvertaiset perusoikeudet ja huolehtia kaikkien mahdollisuuksista oppia, saada hoitoa ja tehdä töitä.
Halu varmistaa, että kaikilla on riittävästi tullakseen toimeen, ja ettei kukaan joudu elämään yksinäisyydestä kärsien.
Nämä ovat meitä kaikkia yhdistäviä arvoja. Ne rakentavat meidän visiotamme yhteiskunnasta, joka on sosiaalisesti, alueellisesti ja ekologisesti kestävä.
Näiden yhteisten tavoitteidemme puolesta taistelemme, sillä niiden avulla kuljemme kohti tärkeintä yhteistä päämääräämme – sitä, että valoisa tulevaisuus kuuluisi kaikille, ei harvoille.