Li An­ders­son: Me eläm­me osaa­mis­ta­lou­des­sa, ja työl­li­syys­toi­mien on hei­jas­tet­ta­va si­tä

Hallituksen työllisyyshaaste on pohjimmiltaan osaamishaaste, Li Andersson kirjoittaa blogikirjoituksessaan.

Tämän kuun alussa uutisoitiin, että Suomesssa on avoimia työpaikkoja ennätyssuuri määrä, 63 000 kappaletta. Se on työ- ja elinkeinoministeriön koko mittaushistorian suurin määrä. Yrittäjät ovat pitkin vuotta ilmoittaneet poikkeuksellisen suurista haasteista rekrytoida osaavaa työvoimaa. Samaan aikaan Suomen työttömyys on 6,5 % luokkaa. Vaikka taso on matalampi kuin vielä pari vuotta sitten, on se silti korkea verrattuna moniin muihin maihin. 

Suomalaisten työmarkkinoiden keskeisin ongelma kiteytyy juuri näihin lukuihin. Työttömien työnhakijoiden osaaminen ei vastaa sitä mitä työnantajat ja elinkeinoelämä tällä hetkellä etsivät. 

Me olemme hallituksessa luvanneet tehdä syksyyn mennessä päätökset, joilla Suomeen saadaan 30 000 uutta työllistä, ja tästä lupauksesta hallitus tulee pitämään kiinni. Tämän hallituksen toimilla varmistetaan, että Suomi on maa, jossa työtä on tarjolla ja omalla työllä on myös mahdollista elää.

Samaan aikaan pitää ymmärtää, että hallituksen työllisyyshaaste on osaamishaaste. Monilta on jäänyt huomaamatta osaamisen merkityksen räjähdysmäinen kasvu työmarkkinoilla. Osaamisvaatimukset kasvavat nopeasti alalla kuin alalla, ja tämä kehitys tulee vain voimistumaan.

”Toimet suomalaisten osaamistason nostamiseksi tulevat olemaan yksi tämän hallituksen kauskantoisimmista työllisyystoimista.”

Arvioiden mukaan jopa 80 % Suomeen syntyvistä työpaikoista edellyttää korkea-asteen osaamista. Vain peruskoulun varassa olevien työllisyys on käytännössä vapaapudotuksessa. OECD:n arvion mukaan noin kolmasosa työtehtävistä tulee teknologisen kehityksen myötä muuttumaan merkittävästi. Eniten muuttuvat matalapalkkaiset ja lyhyempää koulutusta vaativat työt. Suomi eroaa muista teollistuneissa maista siinä että meillä kasvu painottuu lähes kokonaan korkean osaamistason työtehtäviin. Muualla maailmassa muutos näkyy myös työmarkkinoiden polarisaationa, jonka myötä syntyy sekä matalan että korkean osaamistason työtä. Yhdeksän kymmenestä työvoimapula-ammatista, on Suomessa korkean osaamistason ammatti. Tämän on enemmän kuin missään muussa OECD-maassa. 

Kaikki tämä tarkoittaa, että osaaminen ja koulutus on keskeisessä roolissa työllisyyden edistämisessä. Työttömyysturvaan tehtävät porrastukset ja heikennykset eivät auta, kun ongelma on osaamisvajeessa. Jotta hallitus onnistuu ratkaisemaan työllisyyshaasteen, meidän on onnistuttava tekemään oman osaamisen päivittämisestä nykyistä helpompaa ja mahdollistettava jatkuva oppiminen jokaiselle suomalaiselle.

Toimet suomalaisten osaamistason nostamiseksi tulevat olemaan yksi tämän hallituksen kauskantoisimmista työllisyystoimista. Pelkällä peruskoulututkinnolla ei enää pärjää ja oppivelvollisuuden laajenteminen, maksuton toinen aste ja peruskoulun laadun vahvistaminen luovat pohjan Suomelle, jossa osaaminen luo työtä ja hyvinvointia. Samalla tulemme toteuttamaan laajan jatkuvan oppimisen uudistuksen, joka takaa työikäisille aikuisille nykyistä paremmat mahdollisuudet päivittää omaa osaamistaan. Palkansaajille tarvitaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen järjestelmä. Lisäksi olisi tärkeää mahdollistaa tutkinnon suorittaminen työttömyystuella niille, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.

Ikääntyneiden työllisyys muita Pohjoismaita jäljessä

Suomessa yli 55-vuotaiden työllisyys laahaa pahasti kaikkia muita Pohjoismaita jäljessä. Työllisyyshaaste olisi jo ratkaistu, mikäli tämän ikäryhmän työllisyys olisi Ruotsin tasolla. Me olemme pitkän työuran tehneille ihmisille sen velkaa, että ikääntyneiden työllisyyteen saadaan tällä hallituskaudella merkittävä parannus. 

Toinen ryhmä, jonka työllistymisestä kannan huolta ovat maahanmuuttajataustaiset naiset. On meidän yhteinen etumme, että Suomeen muuttavat ihmiset pääsevät nopeasti oppimaan kieltä ja hankkimaan työelämässä tarvittavat taidot, ja että he löytävät työpaikan.

Kunnianhimon tason oltava korkeammalla, kuin etuuskiistelyssä

Viime aikoina työllisyyskeskustelua on hallinnut puhe taloudellisista kannusteista, vaikka työn vastaanottamisen helpottamiseksi on tehtävissä paljon muutakin. Osana sosiaaliturvaudistusta on tärkeää purkaa byrokratialoukkoja ja varmistaa, että esimerkiksi freelancerilla tai osatyöllistyneellä ei jää töitä tekemättä tukien menetyksen pelossa.

Myös taloudellisten kannustimien parantamiseksi on parempia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempia keinoja kuin sosiaaliturvan leikkaaminen. Yksi toimiva keino olisi varhaiskasvatusmaksujen alentaminen, sillä maksut vaikuttavat erityisesti pienten lasten äitien työllisyyteen ja niitä alentamalla voitaisiin myös kasvattaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. 

Keskeinen työllistymisen kannustimiin liittyvä kysymys on myös pahentuva ylivelkaantuminen, jonka torjumiseksi hallitusohjelmassa on kattava keinovalikoima, jota on syytä viedä ripeästi eteenpäin. Ensiarvoisen tärkeää on ennaltaehkäistä velkaantumista muun muassa sosiaalista luototusta laajentamalla, mutta tarvitaan myös keinoja velkaantuneiden aseman parantamiseksi, kuten ulosoton suojaosan korottaminen. Sekä suojaosan korottamisessa, että varhaiskasvatusmaksujen alentamisessa työllisyyspotentiaali liikkuu tuhansissa. 

”Sen sijaan, että työvoiman tarjontaa pyrittäisiin kasvattamaan tehottomaksi osoittautuneella keppilinjalla, on tarpeen panostaa mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja työssäjaksamiseen.”

Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen kääntyi kasvuun ja nousi 20 000 henkeen. Kasvusta 47 prosenttia johtui mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen eläkkeiden lisääntymisestä. Sen sijaan, että työvoiman tarjontaa pyrittäisiin kasvattamaan tehottomaksi osoittautuneella keppilinjalla, on tarpeen panostaa mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja työssäjaksamiseen siten, että työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen saadaan käännettyä selvään laskuun ja vastaavasti työllisyysaste nousuun.

Lisäämällä kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja panostamalla liikenneyhteyksiin voidaan lisätä niin työvoiman kysyntää kuin tarjontaa. Kaiken kaikkiaan 75 prosentin työllisyystavoite vaatii useiden eri hallinnonalojen toimia ja tiivistä yhteistyötä. 

Nopeasti muuttuvassa maailmassa kunnianhimon tason on oltava korkeammalla kuin siinä, että kiistelisimme mitä sosiaaliturvaetuutta kukin on valmis leikkaamaan.

Li Andersson

Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja